Jutut ajassa

21 syyskuuta 2023

LEVYT - Vanhaa Roinaa: Miten Syvälle Uskallat Sukeltaa

Kolme vuotta sitten syksyllä sain jostain vihiä orkesterista nimeltä Vanhaa Roinaa. Kuuntelin suoratoistopalvelussa, tykästyin ja hankin heidän vasta ilmestyneen kakkoslevynsä Kiivasta Elämää (2020). Arvioin sen tuoreeltaan blogissa ja aloin metsästää debyyttiä.

Ellen ihan väärin muista, en löytänyt sitä mistään kaupasta. Nykyaikana kuitenkin tuo ATK-verkko sosiaalisine lisukkeineen tekee joitain asioita kovin paljon helpommiksi kuin mitä ne nuoruudessani olivat. Miten Syvälle Uskallat Sukeltaa (2015) päätyi käsiini suoraan bändiltä tilattuna. Siis muistaakseni näin.

Tippaakaan seuraajaansa väheksymättä voin sanoa ensialbumin iskeneen melkein yhtä suurella volttimäärällä kuin Korkejännityksen aikoinaan mainostettiin tekevän. Ja iskee se vieläkin.


Vuosimallin 2015 kokoonpanossa vaikuttivat:

  • Kari-Pekka Niemi, rummut
  • Risto Keteli, basso
  • Esa Haapajoki, kitara
  • Taisto Viikeri, kitara + taustalaulu
  • Matti Tuononen, laulu + kitara + perkussiot

Aloin miettiä, kuinka tämäkin ryhmä teki heti esikoisellaan niin valmista tavaraa, ettei paremmasta väliä. Mielenkiintoisia asioita paljastui pelkkää Discogs-sivustoa tutkailemalla.

Tuononen, Viikeri ja Keteli olivat mukana yhtyeessä Laiska Koira, joka jo vuosia aiemmin levytti albumin Helmi (2007). Toinenkin, nyt käsiteltävän lätyn kanssa samanikäinen julkaisu on olemassa Spotifyssä. Tyyliltään bändi oli enemmän keskitien pop rockia eikä sellaisenaan saa aikaiseksi niin kovaäänisiä hurraa-huutoja Apulaissheriffin toimistossa.

Jo ennen Laiskaa Koiraa Tuononen ja Viikeri vaikuttivat Persiassa, jonka jäljiltä löytyy niin ikään yksi CD-formaatissa putkautettu äänite, Tarinankertoja (1997). Siltä en pystynyt jäljittämään nuottiakaan.

Lisäksi Matti Tuononen tuli 2000-luvulla kirjoittaneeksi useitakin tekstejä itselleen Topi Sorsakoskelle. Ainakin seitsemän sanoitusta kolmella eri albumilla totesin todeksi Topi-laatikkoani penkoessani.

Jäsenistöllä on varmaan kosolti muutakin musiikillista historiaa kuin mitä tänäinen pikatutkimukseni toi esille. Eivät nämä kaverit aivan nuoria miehiä enää 10-luvun puolivälissä olleet. Ja se kuuluu erityisen hyvässä mielessä, kun kiekkoa soittimessa pyörittelee.

Laiskaan Koiraan nähden meininki on tanakoitunut. Jälki on raaempaa, jyhkeämpää ja bluesimpaa. En pääse irti päähäni jo vuonna 2020 kihonneesta mielikuvasta, että Vanhaa Roinaa takoi tekemiseensä aika lailla samoja elementtejä kuin varhainen Kolmas Nainen. Kitarasoundit kuulostavat paikoin hyvinkin 80-luvun puolivälin alavutelaisilta. Minulle tuo on etu, ei haitta.

Esimerkiksi biisin Menneeseen voisi helposti kuvitella tulevan LP:ltä Kolmas Nainen (1986), svengissä on samaa. Hard rockin ja bluesin sukuinen loistelias balladi Kuopio soi tietyiltä osiltaan kuin Paha Minut Iski (1987). Aikaiseen hautaan taas sisältää kitarointia, jonka osoite saattaisi olla Hikiset Siivut (1989).

Kuunnelkaa levyn ainut YouTubeen tällätty kappale Kuopio ja ihmetelkää kanssani, miksei Vanhaa Roinaa ole tunnetumpi.

menneeseen
on turha tuijottaa
kun menneeseen
en palaa kuitenkaan
matkoillain
siipeen sain
lähdetään
rengas ruopi jo
Kuopio

Kokonaisuutena kattaus pitää enimmäkseen sisällään blues rockia. Rautahevonen tarjotaan southern rock -maustein. Musta leija ja Yksi ilta kaiken muuttaa voi vilkuilevat valtavirran suuntaan. Kohtuuttoman kosken blues on nimensä mukaista, silkkaa sitä itseään.

Erikoismaininnan ansaitsee kautta linjan linjakas ja enemmän kuin yhteen muottiin istutettu kitarointi. Kolmen vartin ajan kuullaan kerrassaan herkullista kuusikielisten soitantaa.


Ettei kukaan luulisi jätkien olevan liikkeellä rypistynein otsin, on paketin päättävä Viski lämmittää hymynkareita muidenkin kuin esittäjien suupieliin kirvoittava tilitys. Teksti tuo etäisesti mieleeni Juice Leskisen laulun Dokumentti LP:ltä Dokumentti (1981).

Täytyy vielä mainita eräs asia, sama josta kirjoitin jo seuraajansa yhteydessä. Tämä on omakustanne ja kaikilta osin omatekoinen tuotos, mutta silti mielestäni kaikilta osiltaan täysin pätevä tuote.

Aivan mahtava!

-----

Aiheeseen liittyvää Apulaissheriffin blogissa:


Lähettänyt klo 4 kommenttia:
Tunnisteet: ,

10 syyskuuta 2023

LEVYT - Neil Young: On The Beach

On The Beach (1974) edustaa Neil Youngin tuotantoa ja persoonaa aika osuvasti.

Harvest (1972) oli ollut jymymenestys. Kassakoneet olivat kilisseet, huipulle oli noustu. Tässä kohtaa suurin osa porukkaa olisi jatkanut samaa rataa. Takonut kuumaa rautaa ja antanut fyffen virrata tilille.

Vaan ei Neil. Tämä tarttui rattiin ja väänsi kurssin ravin puolelle niin, että heinikko pölähteli ja taimikko lakosi. Ei miellyttynyt hän keskitien kyydistä.

Seuranneita kolmea 70-luvun puolivälin levyä alettiin jossain vaiheessa kutsua ojatrilogiaksi. Ja jottei asia olisi liian yksinkertainen, on On The Beach kolmikon keskimmäinen ilmestyjä, vaikka nauhoitettiinkiin viimeisenä. Tonight's The Night (1975) näet joutui odottamaan julkaisuaan parisen vuotta sen jälkeen, kun se oli saatu purkkiin syksyllä -73.


Youngin kuudes Buffalo Springieldin jälkeinen albumi on sattumoisin hänen kuudes levynsä Apulaissheriffin aivan mahtavissa. Jos ryhtyisin mahdottomaan puuhaan, eli pistämään ukon työt parhausjärjestykseen, sijoittuisi rantakiekko luullakseni useimpina päivinä korkeammalle kuin sijalle kuusi.

Vaihtelevuus, kaavoihin kangistumattomuus tai vaikkapa asenne, että 'tehdään mitä mieleen muljahtaa' toimii minulle, ei nyt poikkeuksetta, mutta monesti.

Walk on. Crazy Horsen rytmiryhmän (Ralph Molina & Billy Talbot) sekä slide-kitaristi Ben Keithin kera letkeilty löysä folk rock avaa synkkänä pidetyn kokonaisuuden positiivisella vireellä. Asiat voivat olla paskasti, mutta mennä jolkotellaan tässä nyt kuitenkin. Neil kitaran varressa. Erinomainen biisi.

See the sky about to rain. Countryyn kallistuva kappale olisi vaivatonta kuvitella Harvestille. Youngin sähköpiano ja Keithin stilikka pelaavat yhteen mitä mainioimmin. Huuliharppu on merkitty maestrolle salanimellä Joe Yankee. Levon Helm Rummuissa, Tim Drummond bassossa.

Revolution blues. Helm taas kannuissa ja toinen Band-mies Rick Danko bassossa. David Crosby toisessa kitarassa ja Keith tällä kertaa sähköpianon takana. Pimeän sanoituksen inspiroijana oli massamurhaaja Manson. Musiikki kulkee innostavana aikansa rockina, hieman psykedeelisesti. Loistavaa.

For the turnstiles. Täydellinen tunnelman muutos edelliseen nähden. Young banjoin ja Keith dobrolla virkkaavat maanläheistä taustaa duettolaululle. Hienoa.

Vampire blues. Pohjalla nyt yhdistelmä Molina-Drummond. Keith uruissa plus perkussioissa ja Neilin aisaparina kitarassa George Whitsell. Yhtä raukea meininki kuin avauksella, mutta blues-poljennoin. Upeata (ja soi viikolla Apulaissheriffin ohjelmassa Roll FM:llä).

Vinyylisittäin ajatellen puolivälissä pakettia huomataan miten joka ainut esitys on toistaiseksi tullut melko tyystin eri genreistä. Kuten sanottua, se toimii. Tässä tapauksessa.

Toinen merkittävä juttu on soittajiston käytön elävyys. On paitsi eri nimiä eri biiseillä, myös samoja nimiä eri instrumenteissa. Käytännössä jälkimmäinen meinaa sitä, että herran itsensä lisäksi Ben Keith sai soittaakseen mitä milloinkin. Mikäs siinä, kun osaa.


LP:n kääntöpuolella on vain kolme raitaa. Keskimitta kasvaa vajaasta neljästä lähes seitsemään minuuttiin.

On the beach. Molina ja Drummond jatkavat. Sähköpiano on vuorostaan Graham Nashin hallinnassa, Keith "vain" perkussioissa. Rosoisen tyylikästä, hidasta bluesiahan tämä on. Neil hanskaa kuusikielisen yksin näpsien parikin tunnelmaan passelia sooloa. Ai että.

Motion pictures. Mitäs se Ben Keith ei vielä ole soittanut? Bassoa! Selvä. Slide menköön siis Rusty Kershaw'lle. NY painaa itselleen tunnusomaisesti kitarassa ja huuliharpussa. Molina taputtelee perkussiot ilman kapuloita (hand drum). Uninen välipala, joka ei aivan joka kerta jaksa innostaa.

Ambulance blues. Muutoin ajellaan samoilla vehkeillä kuin edellisessä, mutta Kershaw vinguttaa sliden sijaan viulua. Ja veteleekin erittäin hyvin. Viulu kuulostaa korviini jotenkin epävireiseltä, mutta jos se sitä on, on se sitä hyvällä tavalla. Hieno folk-balladi, jonka tarinaan uppoutuu (?), vaikkei kuuntele sanoja lainkaan. Pätevä osoitus siitä, että teksti ei sinällään ole itseisarvo, laulu riittää. Mahtavaa.

Tuolla päätöskappaleella Neil "Joe Yankee" Youngin aseistukseen kuuluu vielä sähkötamburiini. Se onkin jo niin eksoottisen kuuloinen vekotin, että kaivelin vähän tietoa. Ilmeisesti soitin kerää sitä heilutettaessa liikkeestä energiaa, jota ei välttämättä käytetä äänen tuottoon, vaan ehkä vilkutellaan ledejä tms.

On The Beach on kansia myöten huipputuotos, jonka huippuus ei ainakaan itselleni paljastunut heti kättelyssä. Eikä muuten ole ainut musiikkiteos, joka on vaatinut aikaa ja kuunteluja kasvaakseen mittoihinsa.


Aivan mahtava!

-----

Aiheeseen liittyvää Apulaissheriffin blogissa:


Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: ,

29 elokuuta 2023

YLEISTÄ - Neljä kynttilää kakkuun

Taas on merkkipäivän aika. Blogi täytti eilen 4 vuotta ja porskuttaa yhä.


Rehellisesti sanoen blogi on räpiköinyt aika pienellä vaihteella kuluneen kesän ajan. Elokuussa on ennen tätä ilmestynyt vain yksi juttu, eikä aivan mahtavien levyjen listaankaan ole sitten huhtikuun tullut yhden käden sormien määrää enempää uusia rivejä.

Apulaissheriffi on kuitenkin radioitunut ja tehnyt Roll FM:lle omaa ohjelmaansa. Homma jatkuu, kun soittolistattoman kanavan uusi kausi pyörähtää 4.9. käyntiin. Apulaissheriffi kuuluu entisessä lokerossaan keskiviikon aamupäivässä klo 10-11.

Tuossa vielä perinteinen aivan mahtavien listan päivitys ja lopussa linkki juttuun, joka sisältää edellisellä Roll FM -kaudella soittamani biisit.

1957

Little Richard: Here's Little Richard

1959

Lightnin' Hopkins: Country Blues

1963

Sam Cooke: Night Beat

1964

Muddy Waters: Folk Singer

1965

Beatles: Rubber Soul

1966

Mississippi John Hurt: Today!
Otis Redding: The Soul Album
Wilson Pickett: The Wicked Pickett

1967

Albert King: Born Under A Bad Sign
Jimi Hendrix Experience: Are You Experienced
Johnny Cash & June Carter: Carryin' On With Johnny Cash & June Carter (#KL)

1968

Irwin Goodman: Reteesti Vaan

1969

Beatles: Abbey Road
Creedence Clearwater Revival: Bayou Country
Creedence Clearwater Revival: Green River
Jethro Tull: Stand Up
Led Zeppelin: II
Neil Young With Crazy Horse: Everybody Knows This Is Nowhere

1970

Creedence Clearwater Revival: Cosmo's Factory

1971

Doors: L.A. Woman
Rolling Stones: Sticky Fingers

1972

Kalevala: People No Names (#WSP)
Neil Young: Harvest

1973

Focus: 3
Isokynä Lindholm: Sirkus
James Brown: The Payback
Johnny Winter: Still Alive And Well
Led Zeppelin: Houses Of The Holy
ZZ Top: Tres Hombres

1974

Hurriganes: Roadrunner
Meters: Rejuvenation
Pekka Pohjola: Harakka Bialoipokku
Rauli Badding Somerjoki: Näin Käy Rock & Roll

1975

Dr. Feelgood: Malpractice
Jukka Tolonen: Hysterica

1976

Hurriganes: Hot Wheels

1977

Crazy Cavan 'n' The Rhythm Rockers: Our Own Way Of Rockin'
Kaamos: Deeds And Talks (#WSP)
Lynyrd Skynyrd: Street Survivors
Vesa-Matti Loiri: Vesku Helismaasta (#YTV)

1978

AC/DC: Powerage
Albert Collins: Ice Pickin'
Blues Brothers: Briefcase Full Of Blues
Bob Marley & The Wailers: Kaya
Kari Peitsamo Ja Ankkuli: Kari Kolmas

1979

Molly Hatchet: Flirtin' With Disaster
Robert Gordon: Rock Billy Boogie
Sleepy LaBeef: Downhome Rockabilly
Tuomari Nurmio Ja Köyhien Ystävät: Kohdusta Hautaan
ZZ Top: Degüello

1980

Juice Leskinen Slam: XV Yö (Tauko III)
Pelle Miljoona Oy: Moottoritie On Kuuma
Prince: Dirty Mind
Robert Gordon: Bad Boy
Rossington Collins Band: Anytime, Anyplace, Anywhere
Scapa Flow: Uuteen Aikaan (#WSP)
Stevie Wonder: Hotter Than July

1981

Blackfoot: Marauder
Eppu Normaali: Cocktail Bar
Hassisen Kone: Rumat Sävelet
Juha Vainio: Albatrossi Ja Sorsa
Juice Leskinen Slam: Ajan Henki
Kari Peitsamo: Gulliverin Retket
Leevi And The Leavings: Mies Joka Toi Rock'n'Rollin Suomeen
Stray Cats: Stray Cats
Tuomari Nurmio: Lasten Mehuhetki

1982

Eppu Normaali: Tie Vie
Grandmaster Flash & The Furious Five: The Message
Rauli Badding Somerjoki: Ikkunaprinsessa

1983

Earth, Wind & Fire: Powerlight
Kauko Röyhkä & Narttu: Onnenpäivä
ZZ Top: Eliminator

1984

Popeda: Haraŝoo
Prince And The Revolution: Purple Rain
Stevie Ray Vaughan And Double Trouble: Couldn't Stand The Weather

1985

Eppu Normaali: Kahdeksas Ihme
J.Karjalainen Ja Mustat Lasit: Doris
John Cougar Mellencamp: Scarecrow
Juice Leskinen Grand Slam: Pyromaani Palaa Rikospaikalle
Peer Günt: Peer Günt
Sielun Veljet: L'amourha

1986

Johnny Winter: 3rd Degree
Kolmas Nainen: Kolmas Nainen
Tuomari Nurmio: Käytettyä Rakkautta

1987

Cult: Electric
Guns N' Roses: Appetite For Destruction
J.Karjalainen Ja Mustat Lasit: Kookospähkinäkitara
John Cougar Mellencamp: The Lonesome Jubilee
Juice Leskinen: Minä
Kauko Röyhkä & Narttu: Mielummin Vanha Kuin Aikuinen
Kolmas Nainen: Paha Minut Iski
Terence Trent D'Arby: Introducing The Hardline According To Terence Trent D'Arby
Topi Sorsakoski & Agents: Besame Mucho

1988

Eric B. & Rakim: Follow The Leader
Leevi And The Leavings: Häntä Koipien Välissä

1989

Clifters: Sexi On In

1990

J.Karjalainen: Keltaisessa Talossa
Juliet Jonesin Sydän: Jupiter
Kari Peitsamon Skootteri: Groovers' Paradise
Neil Young & Crazy Horse: Ragged Glory
Ne Luumäet: Laki Ja Järjestys

1991

Hearthill: Soul Food
J.Karjalainen Yhtyeineen: Päiväkirja (#MES)
John Mellencamp: Whenever We Wanted
Ne Luumäet: Pahat Ja Rumat

1992


1993

Dave Lindholm: "LLL"
Don Huonot: Kameleontti
Kingston Wall: II
Leevi And The Leavings: Turkmenialainen Tyttöystävä
Melrose: Rock My World (#MES)

1994

Jimmy Nail: Crocodile Shoes
Kingston Wall: III - Tri-Logy
Kolmas Nainen: Onnen Oikotiellä

1995

Absoluuttinen Nollapiste: Muovi Antaa Periksi

1996

Melrose: Trio

1997

Erykah Badu: Baduizm
Kauko Röyhkä: Sinä Olet Tähti
Pedro's Heavy Gentlemen: Reggae

1998

Buddy Guy: Heavy Love
Jimmie Vaughan: Out There
Jonna Tervomaa: Jonna Tervomaa
Pauli Hanhiniemen Perunateatteri: Kaupunkitarinoita

1999

Absoluuttinen Nollapiste: Suljettu
Kauko Röyhkä: Rock'n'Roll Klisee

2000

Mari Rantasila: Vain Rakkaus

2001

Brian Setzer '68 Comeback Special: Ignition!
Jonna Tervomaa: Viivalla
Katriina Honkanen: Valo Lentää

2003

Aku Ankkuli: Lootus (#YTV)

2004

Pekka Myllykoski Ja Jytäjemmarit: Viekää Minut Baariin Taas...

2005

Honey B & The T-Bones: Terrifying Stories From T-Bone Town
Kauko Röyhkä: Elämä Ja Kuolema

2006

Amy Winehouse: Back To Black
Doctor's Order: The Doc Pack
Neil Young: Living With War

2008

Erja Lyytinen: Grip Of The Blues

2010

Dave Lindholm & Otto Donner: More Than 123 (#KL)
J.Karjalainen, V-M Järvenpää, Mitja Tuurala, Tommi Viksten: Polkabilly Rebels - Amerikansuomalaisia Lauluja

2012

Kaipa: Vittjar
Kari Peitsamo Road Hogs: Rautahepo
Neil Young With Crazy Horse: Psychedelic Pill

2013

Kokomo Kings: Artificial Natural

2014

Ismo Haavisto: Mean Blue Train

2018

Dr. Helander & Third Ward: Meat Grindin' Business
Ismo Haavisto: The Blues Has Chosen Me

2019

Aija Puurtinen & Brooklynin Satu: Lännen Maata (#UL)

-----

Aiheeseen liittyvää Apulaissheriffin blogissa:


Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: ,

10 elokuuta 2023

BIISIT - Pedro's Heavy Gentlemen: Palvova varjosi

Musiikki on paitsi albumeita, myös - ja ehkä jopa enemmän - yksittäisiä kappaleita. Loppukesän iloksi tulkoon tarjoilluksi kertakaikkisen mainio Palvova varjosi, jonka työstämisen pääosissa esiintyi seuraavia tyyppejä:

  • Pinto do Acordeon (Brasilia), sävel + sanat
  • Maritta Kuula, suomennos
  • Pedro Hietanen, sovitus + tuotanto + laulu + haitari
  • Janne Louhivuori, kitarat
  • Hannu Rantanen, basso
  • Olavi Louhivuori, rummut + perkussiot
  • Maria Hänninen, taustalaulut
  • Pirjo Bergström, taustalaulut

Alkuperäisen rallin kirjoittanut muusikko kunnostautui eläessään lähinnä forró-genren taiturina, kertoo internet. En tunne tuota koillisbrasilialaista tyylilajia lainkaan, enkä osaa sanoa onko tällä vuoden 2009 sinkulla pienellä kokoonpanolla operoineen Pedro's Heavy Gentlemenin tulkinta sen mukainen.

Biisi on Mika Kaurismäen hulvattoman loistavasta elokuvasta Haarautuvan rakkauden talo. Muistaakseni tuo soi sillä ainoastaan lopputekstien aikana. Koska juonikin on taas unohtunut, voisin filmin taas katsoa.


Jos on kyseinen elokuva 5/5, niin niin on myös sen tunnussävelmä. Kuuntele tuosta, ellet usko: Palvova varjosi.

-----

Aiheeseen liittyvää Apulaissheriffin blogissa:


Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , ,

28 heinäkuuta 2023

UUTUUSLEVYT - John Mellencamp: Orpheus Descending

Yllättäen melko äkkiä viimeisimmän perään tupsahtanutta lättyä ensi kertaa pyöritellessäni aloin jostain syystä vertailla ukkoa toiseen. Kaksi pitkäaikaista suosikkiani, John Mellencamp ja Neil Young ovat pitkät urat tehneitä muusikoita, lauluntekijöitä, jenkkien Farm Aid -konserttisarjan perustajia, jne.

NY syntyi vuonna 1945, JM kuuden vuoden päästä siitä.

-63 NY aloitti musahommat. JM ryhtyi niihin vasta yli 10 vuotta myöhemmin. -69 NY oli jo huipulla ja karisma kukki, -72 heltisi USAn albumilistan ykköspaikka. JM sai listaykkösensä -82 (eroa 10 vuotta), mutta saavutti huippuuden vasta -85 (eroa 16 vuotta). Edelliset lauseet sisältävät faktan seassa mielipiteitä.

Molemmat toimivat yhä aktiivisesti musiikin parissa. NY:ltä on ilmestynyt arkistojulkaisut mukaan lukien viitisenkymmentä studioalbumia sekä hirveästi kaikkea muuta. JM:n lukema studiolevyjen sarakkeessa on noin puolet NY:n vastaavasta.

Tänään herrojen iät kirjoitetaan lukemin 77 ja 71.


Orpheus Descending (2023) kiinnitti heti kaupassa sen hyppysiini saatuani huomiota erikoisella tavalla. CD:tä peittäviä muoveja rumensi vanhoilta ajoilta tuttu tarra PARENTAL ADVISORY - EXPLICIT LYRICS. Mitä ihmettä?

Kansien pikapläräily ja ensimmäinen kuuntelo autossa jättivät liimailun motiivin hämärän peittoon. Myöskään sekalaiset nettihaut eivät vähäisessäkään määrin avanneet asiaa sitä kummastelevalle.

Spotify näkyi osoittavan Explicit-nuhtein vain nimikappaletta, YouTubessa en mokomaa tekopyhyyttä havainnut. Sain johtolangan myötä ajatuksen tutkailla kansipaperista laulun Orpheus descending lyriikoita. No niinpä tietenkin. Kertosäkeen lopusta paljastui syy moiseen pelleilyyn.

if there's a will
there's got to be a way
if there's a will
there's always a fucking way

Hallelujaa! Maailma on pelastettu. Jälleen on kiinnitetty riittävästi huomiota aivan oikeaan ongelmaan. Ei mene siinä työ, ei rahat hukkaan, kun erinäiset organisaatiot ja toimijat näitä etsivät ja hoitelevat varoitukset kansaa varten. Näin kansakin havaitsee synnin ja havahtuu huomaamaan sen vakavan uhan, jonka synti hyvän moraalin säilymiselle aiheuttaa.

Pelasin vielä varman päälle ja lukaisin kaikki tekstit. Sanoitusten yleisilme on pessimistinen. John havannoi, kritisoi ja tuskailee nyky-Amerikan ilmapiiriä ja yhteiskunnan tilaa eri kanteilta. Toivoa hän ei näe. Sanoista ei kuitenkaan löydy muuta nuhtelun aihetta paheksujille. Pahus, kun tuli nuo fuckit tuohon yhteen.

Päätösraita Backbone on etenkin levyn yleiseen sävyyn pohjaten tulkittavissa jopa testamentiksi. Mies on väsynyt ja turhautunut. Toivoo voineensa tekemisillään tuottaa iloa muille, ja kykenevansä elämään loput päivänsä parempana ihmisenä.

Perfect world tulee Bruce Springsteenin kynästä. Taiteilijat tekivät yhteistyötä jo Strictly A One-Eyed Jackilla (2022), jolla Pomo myös esiintyy.

Siinä missä tuo Johnin edellinen on mielestäni erinomainen, on uutuus keskinkertaisen ja hyvän välimaastoa. En jaksa isommin siitä innostua, joskin mukaan mahtuu muutamia oivallisia biisejä.

Ykköseksi nousee tässä vaiheessa The so-called free, jonka (kuten usean muunkin kappaleen) yhtenä sulokkaana osana ilahduttaa jälleen Mellencampin veneessä soutavan Lisa Germanon viulu. Tätä edeltävän täyspestin hän teki levyllä Human Wheels (1993). 90-luvun lopulla koettiin vielä muuan pienimuotoisempi vierailu.

Muina valopilkkuina näkyvät Amen ja One more trick. Myös jo mainitsemani Backbone ja varsinkin Orpheus descending soivat keskimääräistä parempina.

Kyseessä siis ei ole kovin kummoinen LP tekijänsä koko tuotantoon verrattuna. Minulla tosin tuntuu olevan tavallista pitemmät piuhat sen suhteen. Se kasvaa.

Annas kun ennustan positiivisesti. Tunnen oman musiikkimakuni eläväisyyttä siinä määrin, että tohdin sen tehdä. Nimittäin, tiedossani olemattoman ajan kuluttua koittaa joskus päivä, jolloin mielentila on tälle otollinen. Silloin Orpheus Descending kuulostaa sen yhden kerran täydelliseltä levyltä.

En kirjoita loppuun, että sitä odotellessa. Se hetki tulee yllättäen.

-----

Aiheeseen liittyvää Apulaissheriffin blogissa:



Lähettänyt klo 4 kommenttia:
Tunnisteet: ,

24 heinäkuuta 2023

KIRJAT - Tuomas Kyrö: Benjamin Kivi

Tuomas Kyröltä ei ole yhteentoista vuoteen saatu luettavaksi lainkaan romaaneja, ellei Mielensäpahoittaja-sarjassa ilmestyneitä lasketa. Sen alla julkaistuista useista teoksista osa täyttää romaanin määritelmän.

Tuo on sääli, jos omalta kohdaltani mietin.

Huom. omalta kohdaltani. Minulla ei ole pienintäkään aikomusta tai tarvetta alkaa Kyröä saati ketään muutakaan minkään alan taiteilijaa opastamaan siinä, mitä tulisi kirjoittaa tai muutoin tuottaa. Kirjailijan pitää tehdä mitä kirjailijan pitää tehdä. Yleisö lukee tai jättää lukematta. Prosentteina olen yleisöstä nolla pilkku aika monta nollaa ja numero.

Kyrön uran alkumetreillä häneltä tuli tarkastelujaksolla 2001-2013, jutun alun rajaus huomioiden romaani per pariton vuosi. Mielensäpahoittajan julkaistu taival alkoi 2010 ja lisäksi on putkahdellut muuta sekalaista.

Muistini mukaan Benjamin Kivi (WSOY, 2007) sykähdytti seitsikosta eniten, kun noita suurin piirtein -09 alkaen ahmin. Ehkä pari vuotta sitten ryhdyin toiselle kierrokselle, joka on edennyt aikajärjestyksessä. Neljän ensimmäisen jälkeen voin toistaiseksi kehua muistiani tässä asiassa.


Benjamin Kivi on varsin antoisa fiktiivinen elämäkerta. Se on historiallinen romaani, jossa ei taideta mainita ainuttakaan vuosilukua. Tapahtumat ankkuroituvat aikaansa isompien, kaikkien tuntemien kiinnekohtien myötä. Niistäkään ei tosin puhuta omilla nimillään, vaan lukija saa pikkiriikkisen voimistella aivosoluillaan.

Sodat ovat tappamisia, Helsingin olympialaiset maan järjestettäväkseen saamat suuret urheilukilpailut. Kalju on Kekkonen ja presidentin murha viittaa Kennedyyn. Ja niin edelleen. Muilutustakin kuvaillaan tekemisen kautta, termiä mainitsematta. Olen sitä sorttia, jota tällainen alleviivaamaton lähestyminen miellyttää.

Yhtä lailla koen pieniä nautinnon tuntemuksia tai moista lähenteleviä, kun jokin mitätön yksityiskohta nostattaa mielleyhtymiä suuntaan, joka voisi olla sama kuin taiteilijan. Tämä pätee eritoten musiikkiin. Poikkitaiteellinen esimerkki löytyy Benjamin Kiven sivulta 289:

Toimitalon katolta näki yli kaupungin, kirkkaalla ilmalla toiseen valtioon saakka.

Yksi virke, joka aktivoi Maija Vilkkumaan Satumaa-tango-korvamadon.

mulla on koti siellä
mistä näkee Tallinnaan
mä oon elänyt niin kauan
että voin tehdä mitä vaan

On hauska pähkiä, muhiko kirjoittajan päässä sama yhteys, kun hän rivejä naputteli. Kyrön ikä mahdollistaisi sen. Tiedä häntä.

Itse tarina on kiehtova ja mielikuvituksellinen. Periaatteessa aivan mahdottomia tapahtumia ja tapauksia ei liene mukana. Kenties kaikki voisi olla hieman todennäköisemmin totta kuin vaikkapa Mikael Karvajalan seikkailuissa.

Niin tai näin, päähenkilö näyttäytyy mitä sinnikkäimpänä opportunistina. Tämän toimia ja ajattelua leimaa suunnitelmallisuus, sitkeys, nopeat päätökset ja näiden jälkeinen luja päättäväisyys. Kompromissit eivät kuulu keinovalikoimaan. Lain kirjaimen piiruntarkka noudattaminen ei tavoitteeseen pyrittäessä ole ajatuksissa päällimmäisenä. Ylle lainaamani Vilkkumaa-sanoituksen viimeinen rivi kuvaa Kiveä.

Kaikki mistä edellä kirjoitan luo herkullisen pohjan hyvälle kulttuurin kulutuskokemukselle. Kun vielä tärkein eli kieli on kohdillaan, on onnistuminen taattu.

En ihan puhuisi veijariromaanista, mutta vähän sinne päin. Kunkku (Siltala, 2013) taisi olla selkeämmin sitä lajia, minkä muistamukseni osoitan vääräksi tai oikeaksi, kunhan sen toinen kerta koittaa.

Meikäläisen nykyisessä toimintamallissa tämäkin erinomainen kirja lähtee seuraavaksi kiertämään. On tässä tullut jo jokunen vuosi hyllyä harvenneltua ronskilla kädellä. Kiitoksia Benjaminille kahdella vuosikymmenellä tarjoilemistaan hienoista lukurupeamista.

-----

Aiheeseen liittyvää Apulaissheriffin blogissa:



Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: ,
Tilaa: Blogitekstit (Atom)