Aina silloin tällöin sitä keksii käyttötarkoituksia aikakoneelle. Joskus, kuten minulla tällä kertaa, kyseisen härrävärkin sovelluskohteet saattavat kuulostaa hieman oudoilta. Haluaisin nimittäin kuulla Klaus Järvisen kommentit jutun aiheena olevasta äänilevystä.
Klasun opin tietämään tietenkin rehtorimaisen pedantisti musiikkiin suhtautuvana Levyraadin vakiojäsenenä, jossa tehtävässä hän toimi koko 80-luvun ja puolet edellistäkin vuosikymmentä. Arvionsa ohjelmassa kuulluista esityksistä olivat usein varsin tiukkoja. Ne perustuivat käsittääkseni siihen, jotta asiat pitää tehdä tietyllä tavalla.
En tiedä pelaako muistini oikein tuon viimeisen kohdalla, mutta silti näkisin niin mielelläni Järvisen naaman, kun hän kuuntelisi vaikka mistä koostuvan Valmiin Maailman alusta loppuun. Loksahtelisiko suu auki kuten telkkarissa muinoin?
Valmis Maailma (2026) on genremielessä niin moniulotteista ja värikästä tavaraa, etten muista hetkeen vastaavaan törmänneeni. 12 raidan kokonaisuus pitää sisällään helposti yli 12 tyylilajin musiikkia. Useampaan biisiin on siis yhdistelty eri raaka-aineita.
"Oh, we got both kinds. We got country and western", totesi Bob's Country Bunkerin baariemäntä Blues Brothersissa. Näillä on enemmän.
Sekoitukseen on mätetty mm. monen sortin lattaria. Ajatukset kulkevat väliin Meksikoon, väliin Jamaikalle, sitten muualle Karibiaan. On jazzia ja ragtimea, jopa 70-luvun suomalaista discoiskelmää. Ynnä muuta ja niin edelleen.
Kappaleen Push-Ka-Pee-She-Pie teksti mainitsee calypso-bebopin. Meikäläisen mielestä Sä tietenkin on rockabillyistä gospel-doowopia.
Tunnustan omanneeni ennakkoluuloja Niko Ahvosen tuotannon suhteen. Ne juonsivat juurensa ysäriltä, jolloin enemmän tai vähemmän kartoin kaikkea, jonka yhteydessä puhuttiin Suomi-soulista. Turhaa, niin turhaa.
Näkemykseni alkoi muuttua vuosipari sitten, kun kokoelmiini päätyi Funky Kingstonin albumi Hyvät Ja Parhaat (2018). Eräs kiekon solistivieraista on Ahvonen, joka laulaa bändin säestyksellä yhden biisin kera Mitja Tuuralan.
Mielipiteeni mullistui täysin 17.5. kuluvaa vuotta, kun hain paikallisesta Nikon levyn Pohjoinen Soul (2014). Aivan mahtava meininki! Olen tuskin väärässä väittäessäni, että sillä on kautta aikain uutena ostamistani äänitteistä paras hinta-laatusuhde. Tilin saldo kärsi sen vuoksi kahden euron ja 99 sentin verran (2,99) ja musan laatu hipoo kattoa. Yläkerran kattoa.
Valmis Maailma ilmestyi jo keväällä, mutta hankin sen vasta heinäkuun lopulla. Siksi näin myöhäinen reagointi uutuuteen. Nyt jos koskaan pätee vanha klisee 'parempi myöhään'.
Tyylirikkaudesta tuli jo muuan sana naputeltua. Tyylitaju on myös kohdallaan ja muusikoiden taitotaso kova. Yhtye, jonka nimi tulee julki vain taka- ja sisäkansissa on Tilanteen Herrat:
- Markus Tiiro, kitarat + laulu
- Antti Utriainen, koskettimet
- Mitja Tuurala, basso + perkussiot + koskettimet + laulu
- Janne Haavisto, rummut + perkussiot
- Antti Snellman, tenorisaksofoni
- Jarmo Rouvinen, baritonisaksofoni + klarinetti + huilu
Maestro itse hanskaa vokalistin tontin ohessa perkussioita, kitaraa ja foneja. Jokunen käypäläinen vielä ja en heikkoja lenkkejä porukassa havaitse.
Päätellen laulunkirjoitus- ja kansikrediiteistä sekä siitä, että on merkitty tuottajaksi, vaikuttaisi Mitja olevan Nikon tärkein tekijäkumppani levyllä. Toverukset jo vuosien takaa väänsivät muun remmin kanssa sen verran tanakkaa tavaraa, että uskallan sitä suositella kaikille oikeasti musiikista eri muodoissaan ohi ja yli radioitten soittolistojen kiinnostuneille.
Minuahan kiinnostaa mitä monenlaisin musiikki. Ei sentään black metal tai mongolialainen kurkkulaulu (jota ilmeisesti jouduin kerran uimahallin saunassa hetken kuuntelemaan) tai muutamat kymmenet, jollei sadat muut itselleni täysin tuntemattomat genret. Eli ei tämäkään kakku ole eikä edes voi olla kaiken kattava musiikkipläjäys. Sellainen vaatisi vähintään 100 CD:n boksin.
Todetaan vielä albumilla olevan jokusen uustulkinnan vanhoista. Esimerkiksi Ahvosen suomentama käännösralli Tili tuli, tili meni tuli levytetyksi Marjo Leinosen Ja Viranomaisten toimesta 20 vuotta sitten, aiemmin mainittu Sä tietenkin aivan toisella tapaa vedettynä aiemmin mainitulla Pohjoisella Soulilla. Muitakin löytyy.
Biisilinkit blogijutuissa voivat olla yhtä turhia kuin tavallisessa tieliikenteessä tuon tuosta näkemäni autojen formulakoukkaukset ennen kääntymistä. Laitetaan silti yksi ja menköön se Klasua muistaen puhdasoppisena (?) jazzina.
-----
Aiheeseen liittyvää Apulaissheriffin blogissa:
- LEVYT - J.Karjalainen, V-M Järvenpää, Mitja Tuurala, Tommi Viksten: Polkabilly Rebels - Amerikansuomalaisia Lauluja
- UUTUUSLEVYT - Pepe Ahlqvist: Dreaming Away
- UUTUUSLEVYT - Gary Hiland Trio: Catch Me
