George W.Bushin toisella presidenttikaudella Neil Young äityi kirjoittamaan nipun lauluja, jotka enemmän tai vähemmän kritisoivat valtakunnan päämiestä. Syntyi Living With War (2006), jota kieputtelin kolme kuukautta sitten. Looking for a leader haikaili uuden johtajan perään mm. tähän tapaan:
yeah, maybe it's Obama
but he thinks that he's too young
maybe it's Colin Powell
to right what he's done wrong
14 vuoden takaisen albumin In The Beginning -version mukana tuli DVD, jonka dokumenttiosuudessa joku ihmettelee: "Who's Obama?" Neilin loppukaneetti jutustelun päätteeksi kuuluu: "His time may be sooner than you think."
Nyt, vuonna 2020 on hyvin tiedossa, ettei Young ole Donald Trumpinkaan suurimpia faneja. Oli jopa odotettavissa, että tämä saattaisi USA:n vaalivuonna näkyä myös julkaisurintamalla. Kun vielä tunteet Amerikassa kuohahtivat mustan miehen ampumistapauksen johdosta, oli vanhalla hipillä tarpeeksi aihetta aktivoitua.
Pitkin kevättä ja kesää Neilin sivuillaan jakamista kotikonserteista Porch Episode päätyi CD:lle. Ohjelmisto rakentuu hänen tutuista poliittisväritteisistä biiseistään täydennettynä Dylan-numerolla The times they are a-changing sekä omalla Little wingillä.
Looking for a leader 2020 päivitetyllä tekstillä toteaa näin:
yeah, we had Barack Obama
and we really need him now
the man who stood behind him
has to take his place somehow
Poirotin vainua ei tarvi nähdäkseen mitä asiaa ajetaan. Sivullisena kommentoiden täytyy kunnioittaa sitä miten kaiken kokenut, jo joten kuten omillaan toimeen tuleva, eläkeikäinen taiteilija kerta toisensa jälkeen antaa työnsä puhua hyväksi katsomansa asian puolesta.
The Times (2020) myydään EP:nä, vaikka sillä on kestoa enemmän kuin esimerkiksi LP:llä Everybody's Rockin' (1983). Eipä siinä mitään, jos halvempi hinta on noin perusteltavissa.
Sisälmysten osalta painiskelin alkuun ristiriitaisissa tunnelmissa. Kun olen toisaalta ajatellut kirjoittavani juttuja vain hyvistä levyistä ja toisaalta kaikista hankkimistani uutuuksista, on vain ajan kysymys milloin jommasta kummasta periaatteesta on joustettava. Nyt tuntui alkuun, että ollaan lähellä.
Parin pyöräytyksen jälkeen The Timesin hienous paljastui. Sitä kuunnellessa on syytä pitää mielessä, että esittäjä on 74vee legenda, jolla on liki 60 vuoden musiikillinen historia takanaan. Samalla täytyy hyväksyä, että ääni ei meinaa ihan kaikkeen riittää, mikä tulee ilmi Dylan-klassikon ja Southern manin tulkinnoissa. Lähti pappa ehkä laulamaan hitusen liian korkealta hetken kuntoon nähden.
Sana pappa kirjoittamanani sisältää 0% ylenkatsontaa tai muita negatiivisia tuntoja. Youngin kohdalla sen takana on pelkkää arvostusta ja tosiasioiden tunnustamista.
-----
Aiheeseen liittyvää Apulaissheriffin blogissa:
- LEVYT - Neil Young: Living With War
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti