Stevie Ray Vaughan kitarassa ja laulussa, Tommy Shannon bassossa sekä Chris Leyton kannuissa. Ah, miten simppeli trioresepti SRV:n levyllä Couldn't Stand The Weather (1984).
On siellä nuukasti vierailijoitakin.
Esimerkiksi aikansa soundein komeasti soivalla hitaalla bluesilla The things (that) I used to do näppäilee kakkoskitaraa isoveli Jimmie Vaughan. Olin nautiskellut sen urkutaustoista, kunnes nyt kansivihkosta tarkemmin tavailtuani en löytänyt hölkäsen pöläyksen vertaa mainintoja koskettimista koko albumilla.
Aika monen kuuntelun jälkeen päädyin uskomaan urkumaisen äänivallin tulevan sittenkin kuusikielisestä. Olisiko mahdollista, että se on jonkin efektilaitteen prosessoimaa kitaraa? Velimies puikoissa? En tiedä.
Jimmie - Stevie Rayn suuri esikuva muuten - auttaa myös nimiraidalla. Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun veljekset soittivat yhdessä studiossa, mikä tekee levystä yhdellä lailla vielä merkittävämmän. Biisin alun taitava taukojen käyttö nostattaa odotuksia, jotka täyttyvät funkahtavan rumpaloinnin ja sielukkaan rytmikitaran myötä.
Jimmien bändikaveri Fabulous Thunderbirdsistä, Fran Christina tuuraa Leytonia ylen svengaavasti Stang's swangillä. Sillä myös Stevie Ray ja Shannon näyttävät taitonsa jazzin saralla. Stan Harrisonin tenorisaksofoni tuo lisää setin yleisilmeestä poikkeavaa tunnelmaa. Kappale on pirteä tuulahdus toisesta maailmasta.
Muuten painellaan kolmisin.
Scuttle buttin' lyhyenä kasarivirvelin tahdittamana instrumentaalina avaa pelin. Puolenvälin krouvin jälkeisen Cold shotin jämäkkä shuffle ja hieman myöhemmin Honey been rehevä boogie ovat sitä peruskauraa, josta tämän porukan tunnistaa.
Toista tunnusomaista laitaa yhtyeen tuotannossa edustaa kattauksen hitain laulu Tin Pan Alley (aka the roughest place in town). Yli yhdeksän minuutin kestoineen se ottaa lähes neljäsosan kiekon kokonaisajasta. Olisi kovin helppoa korostaa SRV:n osuutta tällä. Ei se toki kamalan väärin olisi, mutta jättäisi komppikaksikon osaavan tekemisen suotta huomiotta.
Seitsemän käsitelty, yksi jäljellä. Helmi.
Solisti halusi toiselle LP:lleen yhden Hendrix-versioinnin. Edesmenneen supertähden sävellyksiä äänitettiin sessioiden aikana useita. Lopputuotteelle valikoitui Electric Ladylandilla (1968) ensiesityksensä saanut Voodoo chile (slight return).
Wah-wahin voimin liikkeelle vääntäytyvä tulkinta on jäätävän upea. Vähänkään enemmän alkuperäisesittäjää tunteva kuulija voi aistia kuinka tässä on omaksuttu muutakin kuin muoto ja tekniikka. Kaikkien aikojen covereita, ehdottomasti.
Monimutkaisesti eri rotuja perimässään kantanut Jimi oli Jimmien ohella toinen Stevie Rayn suurista, ei-mustista idoleista. Vaughan oli jo pitkään soitellut keikoilla Hendrixiä ja levytti myöhemmin ainakin Little wingin. Couldn't Stand The Weatherin ylijäämien julkaisusta minulla ei ole tietoa.
Pääasiassa SRV ihaili afroamerikkalaisia blues-muusikoita. T-Bone Walker, Albertit Collins ja King, B.B. ja Freddie King ja niin edelleen. Hän meni palvonnassaan niin pitkälle, että matki näitten puhetyyliä ja ainakin jossain vaiheessa harmitteli, että oli itse syntynyt vaaleaihoiseksi. Blues kun oli hänestä niin vahvasti mustien musiikkia.
Niinhän se on, mutta kyllä valkoinenkin on osannut. Jutun päähenkilön tuotanto on eräs parhaista todisteista tämän tosiseikan puolesta. Menköön vaikka yli puoliksi rockin tontille, on Voodoo chile siitä vakuuttava osoitus.
Hypnoottista musiikkia. Vasta 29-vuotiaan mestarin miekka viiltää terävästi eikä hänellä ollut syytä hävetä tippaakaan vertailussa Jimin aikoinaan kaksvitosena pyöräyttämään klassikkoon nähden.
Tuoreeltaan temppua pidettiin mainoskikkana ja myynninedistäjänä. Väittäisin, että artistin itsensä näkökulmasta kaupallinen puoli oli lopulta sivuseikka.
Vaughanin kakkoslätkä on valkoisen bluesin merkkipaaluja Apulaissheriffin vinkkelistä katsottuna. Jo edeltävä Texas Flood (1983) oli mahtava, samoin seuraava Soul To Soul (1985). Ehkä useimpina päivinä valitsen kuitenkin juuri tämän kiekon, jos mieluisinta haetaan.
On nimittäin sillä tavalla, että Couldn't Stand The Weather on aivan mahtava levy!
-----
Aiheeseen liittyvää Apulaissheriffin blogissa:
- LEVYT - Jimmie Vaughan: Out There
- LEVYT - Johnny Winter: 3rd Degree
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti