Follow your heart saa luvan toimia tämänkertaisen pikkulevyjutun räjähtävänä avaajana.
Tunnustan, että kuuntelin alkuperäisesityksen vasta vastikään. Hienosti humppaa Ronnie Earl & The Broadcastersin originaalikin vuodelta 1985, mutta itselleni biisi tuli aikanaan tutuksi vuosimallin -90 Paladinsin säkenöivänä versiona.
Sameli Rajala & The Backstrokesin tulkinta sisältää roimemmin rasvaa plus kovasti karsinogeenejä ja on raakuudessaan minua eniten ravistava versio. Bändin nokkamies osoittautuu olleen jo tätä nauhoitettaessa ilmiömäinen kitaristi, joka pudottelee laulun sanoja rökälemäisesti ikään kuin lonkalta.
Käsittelyssä Cuttin' Down (2005).
EP on tietääkseni ensimmäinen äänite, jolla Rajala soittaa. Se ilmestyi kahdeksan vuotta aiemmin kuin The Sauce (2013) ja peräti 16 vuotta ennen Electric Rajalaa (2021). Tasaisen vauhdin taulukon mukaan joutuisimme odottelemaan seuraava ulostuloa vielä tovin.
Energisen rytmisektion iskevänä osana toimii Kai Jokiaho. Hän näyttäisi olleen Rajalan luottorumpali ja takoneen muutamaa Saucen kappaletta vaille läpi tämän tuotannon. Lisäksi hän on soittanut mm. Ben Granfeltin ja Erja Lyytisen levyillä.
Niin ikään parilla Saucen raidalla pelaava basisti Miikka "Chef" Kivimäki on tuttu erityisesti yhteistyöstä Micke & Leftyn kanssa. Pian Cuttin' Downin jälkeen hän levytti oululaisen Bluestonen riveissä ja oli myös osa varhaista Hehkumoa. Melko pitkäikäisen, kolme albumia työstäneen Lumberjacksin tuotanto on minulla haltuunottoa vaille hallussa.
Epäilemättä yllä kertomani kattaa vain osan kaksikon muista töistä.
Kepittäjä-vokalisti ei vielä tuossa vaiheessa käyttänyt taiteilijanimeä T. Sameli Rajala, sittemmin kyllä. Kuten jo totesin, oli jälki kohdillaan jo 2005.
EP:n käynnistäjä Believe it baby on kuusikon kepeintä antia ja hieman muusta materiaalista irrallisen oloinen blues rock, jolla Timo Ristilä vierailee urkuineen. Kitarasoolo paljastaa sen vääntäjän pääasiallisen vaikuttajan.
Vaikuttaja on tietenkin Stevie Ray Vaughan, jonka harvinainen Shake & bake on kattauksen ensimmäinen instrumentaali. Biisiä ei SRV:n "virallisilta" löydy, mutta on sisällytetty 3CD + DVD:n boksille S.R.V. (2000).
Follow your heart jyrää, mikä kai tuli jo selväksi.
Okie dokie stomp toisena lauluttomana biisinä etenee varsin kerkeätempoisesti. Svengaava tulkinta huokuu jump bluesia ellei peräti swingiä tai jazzia. Ensiesittäjä oli Clarence Gatemouth Brown 50-luvulla.
Rajalan soolonumero World keep on turning laskee kierrokset alas. Kappale on bluesia Fleetwood Macin debyyttialbumille sijoitetun alkuperäisen hengessä. Yksinkertaista ja rujon komeaa.
Rumble lopettaa kekkerit ja sen nimen kannessa nähdessäni mietin, olikohan tuota tarpeen julkaista. Kuuntelin ja hyväksyin. Rajalan pyssy ampuu omiaan ja Kivimäki pyörittää puolivälistä alkaen erityisen tarttuvaa kuviota, joka yhdessä muun trion paahdon kanssa tuo mieleen peräti Experiencen. On mitä mainioin ja kunniaa tekevä päivitys Link Wrayn klassikosta.
Kiekko vahvistaa näkemystä, jonka olen saanut T. Sameli Rajalan kahden pitkäsoiton ja some-toiminnan perusteella. Nimittäin sen, että hän imee inspiraationsa enimmäkseen valkoisesta bluesista Texas-painotteisesti. En toki tarkoita tämän olevan koko totuus, mutta ison osan sitä.
Cuttin' Downilla oli myös suuri vaikutus siihen, että innostuin pitkästä aikaa oikein urakalla kaivamaan hyllyistä, kaapeista ja laatikoista näitä alle LP:n, mutta yli singlen mittaisia äänitteitä. Huomasin tason niin kovaksi, että päätin jatkaa joskus pyöräyttämääni minisarjaa aiheen tiimoilta, nyt jo neljännen uuden osan verran.
Ei kai tätä mistään muualta tänä päivänä saa kuin tekijöiltä itseltään, jos sieltäkään. Minua onnisti.
CD on siitä erikoinen omakustanteiseksi (?) ensilevyksi, että sen kansiin on selvästi käytetty ideoita, aikaa ja vaivaa. Omalaatuisen huumorin sävyttäminä ne erottuvat joukosta edukseen, kun vielä kaikki teksti on värinäöltään rajoittuneelle meikäläisellekin ilman laseja luettavissa.
Se kaikkein tärkein eli musa on tiukkaa.
Turhan kaukana edessä siintää 2029. Eikö sitä jotakin jo ennen sitä?
-----
Vau, näitä pikkulevyjä onkin kiva vilkuilla! 🎶 Sun valinnat toi kyllä hyviä muistoja mieleen – näistä tulee vähän sellainen nostalginen fiilis. Propsit tosta kotimaisesta meiningistä, näitä kaipais lisääkin!
VastaaPoista