Olen monesti ensimmäisten joukossa epäilemässä ja etukäteen mollaamassa musiikkimaailman comeback-spektaakkeleita.
Sellaiset tuppaa olemaan niitä tapauksia, kun kaivetaan puoliksi jo peitettyjä vanhoja pieruja haudoistaan, kuskataan ne lavalle ja tunkataan sinne soittimet käsissään huojumaan. Bändien kyseessä ollessa osa jäsenistä on jo oikeasti kuollut tai muutoin kyvyttömiä esiintymään ja pitää siksi korvata tuuraajilla.
Yleisö on tykkäävinään, ja varmasti suurin osa usein tykkääkin ihan jo nostalgia- ja tunnesyistä. Objektiivisesti ajatellen (mikä on sinällään täysin järjetöntä näissä tilanteissa) homma enemmän tai vähemmän yskii ja kenties aavistuksen vaivaannuttaakin.
Tällä kertaa olin varovaisen toiveikas sen suhteen, että rima saatettaisiin jopa hipoen ylittää. Kyseessä oli sentään ehkä ainut rock-yhtye, jolta arvotan käytännössä koko tuotannon aivan mahtavaksi, mikä toisaalta lisäsi flopin riskiä. Paluukeikalle saatiin mukaan kaikki alkuperäisukot eikä ketään muita.
Hassisen Koneen konsertti siirtyi ja siirtyi kulkutautihärdellin vuoksi, mutta päästiin lopulta järjestämään 30.7.2022. Ja kuinkas kävikään. Rima jäi kannattimilleen ja ylityksessä tolkuttomasti ilmaa välissä.
Ilta dokumentoitiin ja todistusaineisto ilmestyi 3LP:llä ja 2CD:llä 40 Vuotta Myöhemmin - Ratinan Stadion 2022 (2024).
Jos joku olisi Sielun Veljien vuonna 1984 ennustanut Koneelta tulevan 40 vuoden kuluttua kaikkien aikojen parhaan kotimaisen livelevyn, niin johan olisin hervottomasti naureskellut. Samoilla linjoilla olin tilatessani sen tarjoushintaan vuosi ilmestymisensä jälkeen.
Hieman tunnustan epäilleeni vielä sittenkin, kun pistin CD1:n pesään ja pyörimään, vaikka olin TV:stä osan jo sattunut näkemäänkin.
Kyllä muuten hyytyi hymy joutuin!
Ensikuuntelulla (itse asiassa toisellakin) tuntui kuin sylinterit olisivat alussa käyneet hienokseltaan eri tahtiin. Vaikutelma hävisi parin biisin jälkeen ja sitten olikin ilmassa pelkästään suuren kulttuurijuhlan tuntua.
Käsikirjoitus on yllättävä ja erinomaisen toimiva. Ensin taotaan isolla Koneella Harsoista Terästä (1982) vahvistettuna sinkkunumerolla Hiljaa virtaa veri, sitten tapaillaan kvartetilla Rumia Säveliä (1981) ja Täältä Tullaan Venäjää (1980) Safkan vahvistaessa ryhmää muutamaan otteeseen kosketinkioskillaan.
Viimeiset kolme valintaa debyyttialbumilta ja loppusuora vedetään koko lössillä. Palataan toviksi harsoiseen aikaan (Totuus) sekä kruunataan päivä soittamalla "ensimmäinen biisi" Muoviruusuja omenapuissa.
Siinä kaikki.
Ei, vaan vielä koetaan keikan rock-henkisin ratkaisu, joka on laitimmaisena esitetty, uruin säestetty ja kuorolaulettu On jouluyö, nyt laulaa saa. Siis juuri tuo sateiseen kesäyöhön. Paljon enempi rock kuin olisi ollut lopetus Rappiolla.
Uskallanko väittää, että konsertti oli suomalaisen rock-elämän ylivoimainen tapaus 20-luvulla eikä sitä todennnäköisesti tulla vähään aikaan lyömään. Stadionillakin voi onnistua, minkä Hassisen Kone näytti vakuuttavasti toteen.
Kun orkesteri toimii niin sutjakasti kuin orkesteri tällä levyllä toimii, on periaatteessa turhaa nostaa ketään esille. Kinnuset ja Heiskanen, Porkka, Pekkonen ja Seppo. Kaikki priimaa.
Mainitsen silti Alangon, koska tämän voi sanoa kuulostavan reilu kuuskymppisenä samalta kuin alle kakskymppisenä.
Mainitsen myös Orman, koska hänen viiltävä kitarointinsa kappaleessa Pelko on eräs kakun suurimmista kylmien väreitten nostattajista.
Mainitsen myös vielä uudestaan Hate Kinnusen, jonka paiskonta nyt vaan tuntuu mainitsemisen arvoiselta. Metronomitarkkuuksilla tuskin mennään koko aikaa, mutta meininki on jämäkkää.
Bändin materiaalihan on kaikilla mittareilla aivan ylivoimaista. Nuo kun vetää livenä noin kovaa, on tulos väistämättä täyden kympin tasoa. Läheskään samaan ei päästy edellisen kokoontumisen yhteydessä. Siitä löytyy näyttöä kiekolla 20 Vuotta Myöhemmin - Live 2000 (2010).
On harvinaista, että innostun livelevystä yhtä totaalisen varauksettomasti kuin nyt kävi. Tallenteen loistavuus panee epäilemään, jotta paikan päälläkään ei olisi ollut yhtä kivaa kuin kotona kuunnellessa, mikä väitteenä on tietysti sataprosenttisesti soopaa.
Intoilun myötä näinkin tuore tuotos lennähtää heittämällä Apulaissheriffin parhaitten kavalkadiin. Kolmen kuuntelun perusteella! Ehkä palaan tähän seuraavaksi vasta joskus kymmenen vuoden päästä?
Aivan mahtava!
-----
Aiheeseen liittyvää Apulaissheriffin blogissa:
- LEVYT - Hassisen Kone: Rumat Sävelet
- KIRJAT - Katja Kettu: Ismo Alanko - Elämäkerta
- UUTUUSLEVYT - Badding Rockers: Rock'n'Roll Ja Kiitos Hei
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti