VÄLIMALLIN PIKKULEVYJÄ SUOMESTA #13 - Pauli Hanhiniemen Perunateatteri: 5 x Pikkutaivas

Kerta kiellon päälle.

Eli pistetään vielä yksi juttu minisarjaan, joka pyörähti seitsemänosaisena kesällä 2020, jatkui itsellenikin yllättäen jakson verran keväällä -22 ja vielä neljästi aiemmin tänä vuonna. Nyt on aiheena tuote, jonka tyyppisiä julkaistiin aikoinaan ainakin tanssimusaympyröissä maxisingleinä.

Olisiko ollut 80-luvulla, kun perinteisten 7-tuumaisten sinkkujen rinnalle alettiin enenevissä määrin työstää 12-tuumaisia, jotka sisälsivät versioita samasta biisistä. Oli erilaista remixiä ja mitäpä lie. Rockin parissa kyseinen tapa oli, jos ei olematon, niin selvästi harvinaisempi kuin vaikkapa disco-, pop- ja hip hop -piireissä.

Aihe pätkähti taannoin päähäni, kun Huojuvalta Ladolta ilmestyi EP, jolla kuullaan neljä Lähde Länteen! -versiota. Kun siitä jostain luin, muistutti se välittömästi samankaltaisesta julkaisusta neljännesvuosisadan takaa. Liekö sama ollut Suonna Konosellakin mielessä Ladon vastaavaa suunnitellessaan.

Apulaissheriffin pikkulevyminisarjan päättää ehkä lopullisesti Pauli Hanhiniemen Perunateatterin 5 x Pikkutaivas (2000)

Eihän kiekolle sentään uusintamiksauksia pantu, vaikka sillä sama kappale soikin peräti viiteen otteeseen. Yhden sellaisenkin kyllä omistan, nimittäin J.Karjalainen Electric Saunan Kuinka Kauan Vielä? (1999), jolla originaali plus neljä remixiä.

Pikkutaivas-EP sisältää näytteitä Perunateatterin samannimisen albumin nimiraidan taipaleelta. Kolme niistä tulee ajalta ennen lopullista teosta ja yksi on live-esitys julkkarikeikalta.

Pikkutaivas (albumiversio). Pikkutaivas (2000) oli bändin neljäs pitkäsoitto ja asettuu kuuden levyn putkessa kutakuinkin sijalle 5, eli se ei kuulu suurimpiin suosikkeihini. Ralli on tuttu ja ihan ok. Tämä ei siis tuonut mitään uutta, koska olin hankkinut albumin tuoreeltaan 26 kesää sitten. Sen sijaan kaiken muun koin ensimmäistä kertaa, kun jokunen vuosi takaperin sain EP:n käsiini.

Pikkutaivas (raakamix). Mennään historiassa pykälä alkua kohti. Heti nauhoitusten jälkeen tehtiin miksaus, jossa on mukana kaikki mitä soitettiin sisään, ajatuksena karsia turhat pois, lisätä efektejä ja stemmoja sekä äänittää vokaalit uudestaan. Tällä kuullaan siis demolaulu.

Meikäläiseen tuon viimeistelemättömyys puree. Vanha totuushan on, etteivät artistit tiedä (heh) mikä on biiseille parasta. Esimerkiksi Hanhiniemi on kirjoissaan parjannut Kolmannen Naisen Sylistäsi heräsin -singleversion heikommuutta albumiotokseen verrattuna. Oli ollut studiossa ääni painoksissa keikkamatkan rasitusten seurauksena. Itsehän olen aina pitänyt enemmän juuri siitä matalampiäänisestä singletulkinnasta.

Pikkutaivas (Alavus-demo). Otetaan toinen pakitus ajassa. Kappaleen historian tässä vaiheessa solisti vielä sekoaa sanoissa kerran tai sitten lopullinen teksti oli vasta tuloillaan. Virkistävähän tällainen demo on loppuun asti hiotun ohessa. Kitaristi Tommi Laine oli vastikään liittynyt yhtyeeseen.

Pikkutaivas (Tampere-demo). Hyppy aivan laulun lapsuuteen, toinen soittokerta. Veikkaan taltiointia treenikämpällä tehdyksi. Teksti on vielä enemmän vaiheessa kuin myöhemmällä Alavuden demolla. Hanhiniemi kertoo kansipaperissa:

Saatiinpa biisi narulle, ettei unohdu. Kiirehdimme hetikohta pikakiinalaiseen friteerattua kanaa, riisiä ja hapanimeläkastiketta nauttimaan. Mika söi härkää.

Pikkutaivas (live). Tavastian (20.5.2000) nauhoitus paljastaa, ettei numeron esittäminen sujunut vielä rutiinilla. Ei sytytä.

Eihän näitä joka päivä jaksa, eikä läheskään joka vuosikaan. Minä pyörittelin pari kertaa läpi, kun CD:n sain ja nyt blogia varten taas. Ehkä joskus vielä.

Sen verran virtaa minussakin keräilijän verta, että tämänkaltainen rieska on huuto.netin syövereistä kokoelmiini päätynyt. Sitä virtaa kuitenkin niin vähän ja epävuolaasti, että kovin harvassa ovat artistit, joilta moiset kelpuutan. Viittaan yllä mainitsemaani Karjalaisen tapaukseen.

Laulun sanat muuten tulivat taas aika lailla tutuiksi.

-----

Aiheeseen liittyvää Apulaissheriffin blogissa:

• LEVYT - Pauli Hanhiniemen Perunateatteri: Mitä Sais Olla?
• VÄLIPALAT - Pauli Hanhiniemi toisaalla vol.3
• VÄLIMALLIN PIKKULEVYJÄ SUOMESTA #12 - Sameli Rajala & The Backstrokes: Cuttin' Down!

YLEISTÄ - Roll FM, tammi-maaliskuu 2025

Roll FM on määräaikaisin toimiluvin operoiva, kauttaaltaan soittolistojen kahleista vapaa musiikkikanava radiossa.

Vuoden 2025 ensimmäinen Rollikausi oli FM-lähetysten osalta normaalisti kahden kuukauden mittainen. Sen perään jatkettiin vielä kolme viikkoa uusia jaksoja nettiradiona. Apulaissheriffi siis soi keskiviikon aamupäivissä peräti 12 kertaa.

Nettiradion ohjelmat tein otsikolla Blues Rules OK. Nyt kiinnostaisi tietää kuulijoitten mielipide, olisiko tuollainen blues show mieluisampi vai vähemmän toivottava kuin perinteinen laajemmalla, roots-musaan painottuvalla tyylilajikirjolla toteutettu. Tätä juttuahan voi kommentoida anonyyminä...

Ja kai se on tunnustettava, että jatko on tällä hetkellä harkinnassa. Mukavahan näitä ohjelmia on väsäillä, mutta vielä mukavampaa se olisi, jos saisi jotain vastikettakin tekemiselleen. Sponsoria tai sponsoreita siis haetaan.

Kauden erikoisuutena oli Päivän Pauli, joka tarkoitti Pauli Hanhiniemen laulamia biisejä, painotus harvinaisemmissa kappaleissa. Nämä on lihavoitu alla päiväkohtaisissa biisilistoissa.

Mixcloud-linkit jälkikäteen kuunneltaviksi laitettuihin jaksoihin löydät kyseisen ohjelman biisilistan alta.

Jutun lopun lukusuosituksissa pari linkkiä viisi vuotta sitten kirjoittamiini blogin käyttöohjeisiin. Vilkaisepa, jos haluat hyötyä vaikkapa hakutoiminnoista.

8.1.2025, Rokettirollia ja rytinäpluusia

• Creedence Clearwater Revival: Good golly miss Molly
• The Playmates: Giddy up a ding dong
• The Chimes With The Bumps Blackwell Band: Chop chop
• Little Richard: Ain't nothin' happenin'
• James Brown: Chonnie-on-chon
• Buddy Holly: Ready teddy
• Rauli Somerjoki: Vesioikeus-rock
• Peer Günt: Shotgun wedding
• Greedy Pig: Living on junkfood
• Tortilla Flat: Little miss monster
• Doctor's Order: Talkin' 'bout you (live)
• Hurriganes: Hot city (live)
• Kolmas Nainen: Vanhat äijät (live)
• Johnny Winter: Highway 61 revisited
• ZZ Top: Balinese
• April Wine: I like to rock

15.1.2025, Maalaispoikia ja -maisemia

• Neil Young: Get back to the country
• Parliament: Little ole country boy
• Fats Domino: Country boy
• Lynyrd Skynyrd: I'm a country boy
• Johnny Cash: Country boy (demo)
• Muddy Waters: Country boy
• Ismo Haavisto: Down to the Otamo
• Leevi And The Leavings: Pohjois-Karjala (Skandinavia mix)
• Maustetytöt: Taksilla Vaalaan
• Pauli Hanhiniemi: Maalaismaisema
• Jimmy Nail: Country boy
• Los Olvidados: Landelle päin
• John Cougar Mellencamp: Rain on the scarecrow

22.1.2025, Merta päin

• Mr Breathless: Sea cruise
• Led Zeppelin: The ocean
• Rolling Rust: The sea song
• Katriina Honkanen: Meren vaahtoa
• Jarno Sarjanen: Kitara ja meri
• Kari Peitsamo Ja Ankkuli: Yö laivassa
• Isokynä Lindholm: Puhtaat laivat
• Jorma Kääriäinen & Agents: Laivat (live)
• Topi Sorsakoski & Agents: Yksinäinen merimies
• Laila Kinnunen: Merimies, kotimaasi on meri
• Olavi Virta: Tähti ja meripoika
• Kolmas Nainen: Iloisen merimiehen laulu
• Dublin City Ramblers: The Irish Rover
• Keystone Cops: East Sea shuffle
• Pedro's Heavy Gentlemen: Tähdet meren yllä
• Robert Gordon With Link Wray: Sea cruise

29.1.2025, Kulkupelejä 

• Backsliders: Motorcycle song
• The Cult: Born to be wild
• Jimi Hendrix: Ezy ryder
• Eppu Normaali: Mopolla tähtiin
• Lauri & Satu: Lautalla Tallinnaan
• The Commitments: Mustang Sally
• The Brian Setzer Orchestra: '49 Mercury blues
• Bo Diddley: Cadillac
• Janis Joplin: Mercedes Benz
• M.A. Numminen Ja Viisi Vierasta Miestä: Hauska linja-automatka
• Pauli Hanhiniemi: Bensaa suonissa
• Rauli "Badding" Somerjoki: Moottoreiden sinfonia
• Kari Peitsamo & Hirttämättömät: Truckdriver
• Sleepy LaBeef: Asphalt cowboy
• Rufus Thomas: The Memphis train
• Memphis Minnie: Chickasaw train blues (low down dirty thing)

Kuuntele ohjelma.

5.2.2025, Ennenkuulumatonta 3

• Bootsy's Rubber Band: Strecthin' out (in a rubber band)
• Cornell Dupree: Teasin'
• Sly And The Family Stone: Frisky
• Jr. Walker & The All Stars: Shotgun
• Charley Patton: High sheriff blues
• Henry Gray: Sonny Boy's cold chills
• Chris Kenner: Don't make no noise
• Eddie Bo: I'm wise
• The Allman Brothers Band: Every hungry woman
• Hehkumo: Siipeen jos sain
• Tamikrest: Tamiditin
• Kaipa: Folkia's first decision
• Focus: Sylvia
• Kaamos: When shall we know

12.2.2025, Eläimellistä menoa

• Ville Leppänen: Hirvi
• Don Huonot: Kärpänen I
• Marko Aho & Doctor's Order: Kultakuoriainen (live)
• Clifters: Kilpikonna
• Leevi And The Leavings: Kyyhkynen ja kyykäärme
• Jaakko Teppo: Yksinäinen ahven
• Esa Pakarinen: Pöllö kanatarhassa
• Kontravirtanen: Kupruileva elefantti
• Juliet Jonesin Sydän: Kissat
• Pentti Jones: Sorsat
• Juliet Jonesin Sydänystävät feat. Kari Jones: Laumaeläin
• Pauli Hanhiniemi & Mustang Rockers: Juokse sinä humma
• Robban: Juokse sinä humma
• Juice Leskinen: Jänis meni lankaan
• Don Huonot: Metsänelävien puolustusliitto

Kuuntele ohjelma.

19.2.2025, Omskakas

• Otis Redding: Shake
• Fat Chance: I'm shakin'
• Bukka White: Shake em' on down
• Slim Harpo: Shake your hips
• John Lee Hooker: Shake it baby
• Kari Peitsamo Ja Ankkuli: Stop, shake, honey, go
• Mike Bell & The Belltones: Shake some action
• The Kokomo Kings: She's shaking up a storm
• Omar And The Howlers: Shake for me
• Mickey "Guitar" Baker And His House Rockers: Shake walkin'
• AC/DC: Shake a leg
• Kolmas Nainen: Rattlesnake shake
• The Paladins: Powershake
• Los Lobos: Shakin' shakin' shakes
• Bill Haley And His Comets: Shake, rattle and roll
• Timmy Thomas: Whole lotta shaking going on

26.2.2025, Versioita Suomesta

• Aku Ankkuli: Huomenta rock'n'roll
• Tehosekoitin: Lähde autoiluretkelle suureen etelän kanjoniin
• Mari Rantasila: Lapsuuden loppu
• Kauko Röyhkä: TV
• Tuomari Nurmio: Vuokses sun
• Pelle Miljoona & The Farangs: Punainen planeetta
• Sielun Veljet: Hunajainen paholainen
• Sielun Veljet: Viiniä! malja marttyyreille
• Maija Vilkkumaa: Pohjois-Amerikka
• Pate Mustajärvi: Tällä tiellä
• Pauli Hanhiniemi: Klovni heittää veivin
• Heikki Silvennoinen: Ruisrock
• Lea Laven: Luonas kai olla saan
• Jonna Tervomaa: Rakkauden haudalla
• Aku Ankkuli: Danny go home

5.3.2025, Vuosi 2024

• Ninni Poijärvi: Ystävyys
• Jarmo Hynninen & Tuomas Metsberg: Leon & Buddy
• Marko Haavisto & Poutahaukat: Pyrkyrin palsta
• Huojuva Lato: Kalliit kilometrit (live)
• Neil Young With Crazy Horse: Farmer John (live)
• Mike Bell & The Belltones: Fussin' & fightin'
• Free Ride: Lights go out
• Blues Bizarre: Don't go blamin' on me
• The Gin Mill Trio: Lucky numbers
• Rick Estrin And The Nightcats: Time for me to go
• Funky Kingston feat. Pauli Hanhiniemi: Kasvimaa
• Funky Kingston feat. Polar Slim & Ahvonen:  Förattu fetsi
• J.Karjalainen: Minä, Vili ja Charlie
• Bobby Aro: Kapakka in the kaupunki
• Aija Puurtinen & Brooklynin Satu: Ameriikan kontinentti (live)

12.3.2025, Blues rules OK - Jimmie Vaughan

• The Fabulous Thunderbirds: Scratch my back
• Slim Harpo: Midnight blues
• Lightning Slim: Miss Fannie Brown
• Magic Slim And The Teardrops: Stranded on the highway
• Slim Butler: Darkest night
• Stevie Ray Vaughan And Double Trouble: Couldn't stand the weather
• The Fabulous Thunderbirds: It takes a big man to cry
• Jimmie Vaughan: Positively meant to be
• Lazy Lester With Jimmie Vaughan: Gonna stick to you baby
• Tuomari Nurmio Ja Köyhien Ystävät: Kurja matkamies maan
• M.A. Numminen: Nuoren aviomiehen on syytä muistaa
• Nite Time Jumpers: Nite time jump
• Mighty Four: Voodoo queen
• Jimmie Vaughan: I'm still in love with you

Kuuntele ohjelma.

19.3.2025, Blues rules OK 2

• Baby Boy Varhama: Red River blues (live)
• Ismo Haavisto: Daddy's girl
• Bockhill Special: To whom this may concern
• Chicago Bar: Strange how I miss you
• Henry O: Got the blues, can't be satisfied
• Mississippi John Hurt: Candy man blues
• Robert Wilkins: Falling down blues
• Minnie Wallace: The old folks started it
• Modou Touré & Ramon Goose: Lolambe
• Alhousseini Anivolla: Kammo tarhanin
• Juice Leskinen Slam: Pilvee pilvee
• The Rolling Stones: Little red rooster
• Nina Simone: Nobody knows you when you're down and out
• JK2: Muddy boots

Kuuntele ohjelma.

26.3.2025, Blues rules OK 3

• Blues Bizarre: Now you know how to play the blues
• Shemekia Copeland: Wine o'clock
• Etta James: W-O-M-A-N
• Etta James: I just want to make love to you
• Ike & Tina Turner: Please love me
• Leadbelly And The Golden Gate Quartet: Alabama bound
• Lynyrd Skynyrd: Mississippi kid
• Micke & Lefty: Mississippi
• Bluestone: Losing hand
• Kolmas Nainen: Kiitti jätkät
• Jethro Tull: It's breaking me up
• Albert King: Don't burn down the bridge ('cause you might wanna come back across)
• Million Dollar Tones: Sweet talkin' mama
• Buddy Johnson And His Orchestra: Rock on!

Kuuntele ohjelma.

-----

Aiheeseen liittyvää Apulaissheriffin blogissa:

• YLEISTÄ - Roll FM, syys-lokakuu 2024
• YLEISTÄ - Etsivä löytää
• YLEISTÄ - Etsivä osa II

KIRJAT - Pauli Hanhiniemi: Paulin Kolmas Nainen

Jäin miettimään mitä se fanitus on, kun tiesin jo etukäteen viihtyväni tämän kirjan parissa, ihan sama mitä se sisältää.

Kai se tarkoittaa sitä, että hyväksyy ja uskoo kyseenalaistamatta kaiken fanittamansa tyypin tai ryhmän tekemän ja sanoman. Tykkää lujasti ja täysin epäröimättä kaikesta tämän tai näitten tekemästä ja tuottamasta.

Tarkemmin sanottuna fani taitaakin vain esittää hyväksyvänsä, uskovansa  ja tykkäävänsä. Saattaa ollakin niin, ettei fani itse asiassa fanita tyypin tekemisiä kuten musiikkia, kirjoja tai muuta taidetta, vaan itse tyyppiä. Tai ryhmää, jos kyseessä on bändi, urheilujoukkue tai joku muu porukka.

Fanitus on siis lähtökohtaisesti lasten ja nuorten hommaa. Aikuisethan osaavat jo ajatella omin aivoin, jolloin tuollainen ei ole mahdollista. Paitsi, että kyllä se tuntuu tänä päivänä olevan. Ei tosin niinkään taiteen ja kulttuurin, vaan ismien ja politiikan parissa. Ja se on surullista.

Apulaissheriffi poistui vastikään X:stä, tuosta somesta, jossa sokeaa aatefanitusta näkee nykyisin ehkä kaikkein eniten. Sekin painoi, mutta tärkein lähdön syy oli, että X vei enemmän aikaa kuin antoi hyvää takaisin. Kuten kuukausi sitten toisessa kirjajutussa vihjasin, ovat viestintälaitteet ja some aiheuttaneet vaikeuksia oikean lukemisen kanssa.

Kyseiseltä somealustalta vapautunut aika ei silti yksin selitä sitä miksi tämä vei minua lukijana. Ei myöskään fanitus, koska en uskoakseni ole moista harrastanut sitten 80-luvun alun ja Crazy Cavanin.

Paulin Kolmas Nainen (Docendo, 2024) vei, koska aihe on isosti kiinnostava ja koska aiheen esillepano on tehty tavalla, joka osuu maaliinsa.

Mainittujen kahden syyn perusteella saatoin siis ennakoida pitäväni kirjasta. Ei toki niin, että "ihan sama mitä se sisältää". Pystyin kuitenkin riittävällä varmuudella arvaamaan sisällön olevan kuranttia. Hanhiniemen kun tiesin osaavan kynäillä muutakin kuin laulutekstejä.

Paulin Kolmas Nainen on Paulin kolmas muistelmateos. Näin voinee sanoa, vaikka Kerran elettyä (Docendo, 2016) olikin tavallaan laajennettu painos esikoisesta Soitto on sanoja (Aamulehti, 2005).

Jos haluaa ajatella nuo kaksi yhtenä, on Paulin Kolmas Nainen siltikin Paulin kolmas kirjallinen julkaisu. Häneltä nimittäin on ilmestynyt myös romaani Kaukopuhelu (Docendo, 2019).

Muistelu vie ensin Ford Transitin kyytiin ja syksyyn 1984, jolloin Kolmas Nainen on matkalla Rockin SM-kisojen finaaliin Helsinkiin. Lyhyen väläyksen jälkeen palataan puolenkymmentä vuotta taakse päin, aikaan ennen yhtyettä.

Siitä edetään kronologisesti läpi 80-luvun. Nuorten miesten törmäilyjä bändikuvioissa. Rasa, josta kehkeytyy Kolmas Nainen. Mainitut SM-kisat. EMIlle tehdyt levytykset. Keikkareissuja Suomessa ja Virossa sekä turismia Ranskassa ja Amerikan länsirannikolla.

Ihan lopuksi lukijalle tarjoillaan hetki, jolloin syntyy yksi suomirokin suurimmista klassikoista Tästä asti aikaa. Kappaleen yksittäisiin riveihin johtaneita tuokiokuvia on tullut ilmi pitkin matkaa. Nimensä mukaisesti se pistää nippuun sen mitä on siihen mennessä tapahtunut.

Kirja loppuu, mutta jäljellä on vielä 60 sivua otsikolla Työkirja. Irralliselta tuntuva osa on päiväkirjamuotoista kerrontaa kuluneelta vuodelta. Erikoinen ratkaisu, kun muistelmat päättyivät vuoteen 1989.

En välty ajatukselta, että Hanhiniemellä olisi ollut tarve pistää paperille ja julki ajatuksia, joita järjesti hänen lähipiirissään parin kuukauden ajan turhankin uutterasti häärinyt viikatemies.

Vuodenvaihteessa meni ensin äiti. Jo ennen hänen hautajaisiaan lähti soittokaveri Perunateatterista, Hehkumosta ja Retkueesta, Juppo Paavola. Vajaa kuukausi siitä poistui tästä ajasta muistelmien perusteella tärkein ystävä, Kolmannen Naisen kitaristi Timo Löyvä.

Tuota taustaa vasten luulen ymmärtäväni Työkirjan tarkoituksen. Hanhiniemi kertoo surutyön viivästymisestä kavereittensa osalta. Josko kirjoittaminen ja aika ovat auttaneet sen työstämisessä, toivoa sopii.

Kirja siis vei. Panin merkille kellon olleen 14:55, kun käänsin viimeisen sivun. Ostokuitissa oli aika 14:27, edellisenä päivänä.

Pistän loppuun jokusen itseäni koskettaneen irtohavainnon.

En ollut aiemmin hoksannut, mutta kun Pauli sitä teroitti, tuntuu asia itsestään selvältä. Kolmannen Naisen debyyttialbumin sanoitusten teema nimittäin. Levyhän on miltei täynnä ajatuksia siitä, miten kertoja hamuaa pois totunnaisesta ja ympäristön ehkä asettamista raameista. Ajatuksia ulkopuolisuudesta ja oman pään mukaan menemisestä.

Kerran Sievissä, matkalla Ylivieskaan jää keikkabussi kiinni suon läpi kulkevan tien penkkaan ja avun tarjonnut kuorma-autoilija toivoo viinapulloa palkkioksi. Sellaista ei tuolloin tarjolla ollut, mutta Paulin kertoman mukaan jatkossa aina oli.

Mietin, olinko paikalla keikalla, jonne tarinassa oltiin menossa. Tuo kai kuitenkin tapahtui vuonna 1986, ja me käytiin pikkupitäjästä vajaan tunnin ajon päässä ravintola Vieskassa ällistelemässä huippukuntoista yhtyettä muistaakseni kesällä -88. Taisin olla intistä keuhkokuumeen jälkeisellä toipumislomalla.

Samoilta seuduilta tulee toinenkin pointti. Keski-Pohjanmaan teitä aikoinaan paljonkin pesäpallon perässä matkanneena sanoisin, että jos Lestijärveltä etelän suuntaan ajaessaan eksyy Kaustiselle, ei varmaankaan ole kääntynyt vahingossa oikean sijasta vasempaan, vaan päinvastoin.

Kerrottakoon vielä, että kirjassa mainitaan myös Make ja Amazon, joista riitti innoitusta eräälle hienoimmista Kolmas Nainen -biiseistä Maken kanssa.

Hyvä kirja. Oikein hyvä.

P.S. Terveiset ex-X-kavereille, ketkä tämän lukee.

-----

Aiheeseen liittyvää Apulaissheriffin blogissa:

• KIRJAT - Jake Nyman: Monen vuoden jälkeen - Radiomiehen muistelmat
• LEVYT - Kolmas Nainen: Kolmas Nainen
• UUTUUSLEVYT - Pauli Hanhiniemi: Minä Ja Retkue

LEVYT - Pauli Hanhiniemen Perunateatteri: Mitä Sais Olla?

Kirjoituksen tekstinäytteet tulevat takaperoisesti yhdestä laulusta.

kylillä kysellään

missä lie mies on

joutais tulla maksamaan

jo vippinsä pois kunnoton

Maistuvinta mehua on omatekoinen puolukkamehu. Paitsi, että asiahan riippuu paljolti myös siitä mitä kulloinkin lasissa lilluu. Omatekoinen mustikkamehu on nimittäin parasta silloin, kun sitä juo.

Sama pätee moneen muuhunkin asiaan, esimerkiksi ja varsinkin musiikkiin. Nelisen vuotta takaperin, kun aiheenani oli Pauli Hanhiniemen Perunateatterin Kaupunkitarinoita (1998), totesin: "Yhtä onnistuneeseen lopputulokseen ei bändi yltänyt ennen eikä jälkeen tämän."

Muistaakseni välittömästi jutun julkaisun jälkeen otin pitkästä aikaa kuunneltavakseni kehumaani edeltäneen levyn ja ymmärsin sen olevan paras juuri silloin.

Kyseessä on Mitä Sais Olla? (1996).

maata näyttää maaliskuu

kevättä rinnassa

on yli oman tarpeen

talon kollikissalla

se pihamaalla mouruaa

julki tunnettaan

etsii isäntäänsä

ikäväänsä jakamaan

Jo Perunateatterin pelinavaus Vol. 1 (1995) oli hyvä, mutta... Hetkinen, seis! Ylle kirjoittamaani viitaten en jatka pidemmälle. Sanonpahan vain, että albumi koki vääryyttä, kun ei se nuttura löysällä, pingottamatta tehtynä vastannutkaan hajonnutta Kolmatta Naista ikävöivien huutoon.

Kakkosvolyymillä yhtye (Happo, Hiidenniemi, Hiironniemi, Hanhiniemi) jatkaa löysin rantein, mutta niissä on enemmän ruista. Palikoita on vuodessa loksahdellut paikoilleen, mikä ilmenee yhteensoitossa.

Sovituksilla ei pöyhkeillä, vaan raidoille on pistetty tavaraa sopivasti. Aina se jaksaa innostaa, kun musassa on nuottien välissä myös ilmaa. Kunniansa ansaitsee tuottajana ja miksaajana toiminut Timo Löyvä. Tämä Kolmannen Naisen alkuperäisjäsen ja kitaristi siirtyi hiljattain turhan varhain taivaallisiin studioihin. Kannet eivät kerro suoraan, mutta päättelen parin vihjeen perusteella hänen soittavan urkuja balladissa Aina se syksy ... .

Koskettimet muutoin ja huuliharppu ovat Hanhiniemen vastuulla. Janne Haavisto käy perkussioissa ja Tanja Yli-Räikkä taustalaulussa. Murheellisen kaunista (?) tunnelmaa alleviivaava jylhä pasuunasoolo komeassa päätösnumerossa Valtatiellä hoituu Erkki Ylimäen toimesta.

Hanhiniemen vahvuudet ovat albumilla läsnä täysimääräisinä. En käy niitä enää erittelemään. Voit halutessasi naksauttaa Paulia oikean reunan henkilögalleriasta, ja saat luettavaksesi kaikki jutut, joissa hän mukana. Sieltä löytyy.

(Jos henkilölistausta ei näy, luet tätä luultavasti puhelimitse. Vyöryttele silloin aivan alas ja klikkaa "Näytä internetversio". Jo näkyy.)

Perunateatterin komentaja on mukana yhtä vaille jokaisen kappaleen säveltäjänä, joko yksin tai yhdessä jonkun muun tahi muitten kanssa.

Esimerkkibiisimme kertosäe menee näin:

punainen tupa ja perunamaa

sateessa likoaa

moottorisaha ja 100A

rauhassa ruostua saa

Se ja pari muuta esille panemaani tekstiotetta kertovat synkkää tarinaansa maaseudun tapahtumista. Mikä sitten onkaan tapahtumien ydin ja syy, voi luullakseni helposti jäädä huomaamatta jollei ole alusta asti tarkkana. Testasin teoriani yhdellä kuulijalla kysymällä viimeisen sanan jälkeen mistä siinä olikaan kyse. Hakemani vastaus jäi saamatta.

En sittenkään malta olla palaamatta sanoittajan sanoituksellisiin kykyihin. Tämäkin yksittäinen laulu pursuilee rivejä, joilla asioita sanotaan omaperäisesti ja taiten. Yleisöä ei aliarvioida tarjoilemalla yksityiskohtia liian valmiiksi pureskeltuina ja selkosuomella. Runoutta.

Kappale on albumin helmi Moottorisaha ja 100A, ja sen ensirivit menevät tähän tapaan:

se roikkuu vajassa

ja haisee pahalta

Tuota on kai vaikea ymmärtää väärin, mikäli vain tulee pätkän ja koko ensimmäisen säkeistön kuulleeksi. Jäljelle jää pelkästään ihmetys, miksi päähenkilö ratkaisuunsa päätyi.

Huomaan naputelleeni blogiin ennen tätä vain yhden samana vuonna ilmestyneen levyn hehkutuksen, ollen se Melrosen Trio (1996). Kokoelmat pois ei hyllystäni löydy kuin 23 tuon vuoden satoa olevaa kiekkoa. Niistä Mitä sais olla? kuuluu helposti top kolmoseen.

Aivan mahtava!

----

Aiheeseen liittyvää Apulaissheriffin blogissa:

• LEVYT - Pauli Hanhiniemen Perunateatteri: Kaupunkitarinoita
• BIISIT - Kolmas Nainen: Iloisen merimiehen laulu
• LEVYT - Melrose: Trio

UUTUUSLEVYT - Pauli Hanhiniemi: Minä Ja Retkue

Kirjoittaako vai eikö kirjoittaa?

Kun blogia aloittelin, ajattelin musiikin tapauksessa kirjoittavani vain hyvistä. Mitä sitä huonoista huutelemaan, kun muut tekee sitä muutenkin ylen määrin. Linja on kohtuudella pitänyt, vaikka turskaakin olen antanut. Silloin, kun olen moittinut, olen pyrkinyt välttämään sen nostamista tekstin pääasiaksi. Voi olla, että periaate on pettänyt kerran tai pari.

Vaan kun tämä on niin surkea levy. Meinasi lentää auton ikkunasta penkalle, kun sitä ensimmäistä kertaa pyörittelin. Kuvaannollisesti.

Karmeaksi mössövalliksi tuotettua nykypäivän radioitten kulutushöttöä. Noin tosiaankin ajattelin, jos täysin kaunistelematta kuvaan alkutunnelmiani Pauli Hanhiniemen uutuuden parissa. Minä Ja Retkue (2023) on hänen kolmas sooloksi luettava julkaisunsa.

Kirjoittaako vai eikö kirjoittaa?

Autokuuntelu tapahtui perjantaina päivällä. Harmistusta puhkuen ajattelin ottaa vähän happea väliin ja näin tulin viikonloppuna käyneeksi läpi Hanhiniemen tuotannon tämän vuosisadan puoleisen puoliskon. Aikaan osuu monentasoista Perunateatteria, Hehkumoa, Kolmatta Naista ja sooloa.

Panin pienenä yllätyksenä merkille laskevani niistä parhaimpien joukkoon mm. hänen kolme tuoreinta pitkäsoittoaan. Tämä tarkoittaa levyjä alkaen vuodesta 2014. Mielipiteissäni mies ei siis ollut ennen tämänkertaistaan valahtanut liian kauas huippuajoista.

Sunnuntai-iltana rohkenin yrittää toisen kerran. Eihän tämä niin mahdottoman surkea ollutkaan. Tekstit tosin käsittelevät enimmäkseen eroa, tulkitsen. Ja negatiivisia asioita enemmänkin. Se ei sinällään ole ongelma. Niin valtavasti on maailmaan vuosisatojen saatossa syntynyt upeaa taidetta, joka on ammentunut synkistä asioista. Äänimaailma kyllä tökkii luurien kautta annosteltunakin.

Sama kai se on kirjoittaa.

Nyt on maanantai ja kolmas kierros takana. Mitä todennäköisimmin en koskaan täysin totu teoksen tekotapaan. Ainakaan en ota sitä vastaan ylitsepursuavalla riemulla. Hyväksyn, vaan en tykkää. Muut tykkää, jos on uskominen sosiaalisessa mediassa näkemiini kommentteihin.

Korostan vielä varmuuden vuoksi puistelevani päätä sille osalle prosessia, joka on tapahtunut soittajien ja solistin osuuden jälkeen. Palikoissa olisi ollut potentiaalia parempaan. Soitto ei syki niin eläväisesti kuin se voisi. Silti, ei jälki nyt kauttaaltaan puistata. Mahdoin alkuun syyllistyä lievään ylireagointiin.

Luulen myös, että tekotavan mukainen tulos ei ole mikään este tehdyn työn menestykselle. Kuten alussa mainitsin, nykyradiotuotannolle tämä haiskahtaa. Sellaisena se tullee eetterissä uutterasti soimaan ja kansaan menemään. Hyvä niin. Saavatpa kuulijat keskimääräistä laadukkaampaa tekstiä pureskeltavakseen, jos tekstejä ylipäätään pureskelevat.

Hanhiniemi itse toteaa Arto Nybergin haastattelussa lauluntekemisen tulevan koko ajan hankalammaksi. Ei uusi albumi toki hänen parhaita sanoituksiaan taida pitää sisällään, jos kohta tätä voin luotettavasti arvioida vasta aikojen päästä. Miten vaan, sanoittajan tyyli on siellä ja se on itsessään hienoa. Kuten:

uskaltaisko uskoo

uskaltaisko vielä

uskaltaisko uskaltaa

Samassa Nybergissä Pauli tulee valottaneeksi laulujen aiheissa havaitsemaani synkkyyttä: "Mulla itellä on ollut tässä pari vuotta aika surkeeta suoraan sanottuna niinku tän koronan ja kaiken takia." Sen aistii, mutta ilo etsii kaikkia.

Verratessaan 80-luvun rock-maailmaa nykyiseen, taiteilija kertoo säpinän olevan nykyään firmoissa, ei bändeissä. Se saattaa olla yksi ponnin sille millaiseksi Minä Ja Retkue tuotettiin. Toisaalta hän toteaa myös kulloinkin vallitsevan muodin vaikuttavan siihen kuinka tehdään.

Kannattaa käydä katsomassa tuo pätkä Yle Areenasta. Siitä voi ainakin miehen toimia ja uraa pitempään seurannut löytää paljonlaisesti tartuntapintaa.

Retkueessa soittava kolmikko on kulkenut Hanhiniemen matkassa jo tovin. Kuka pitempään, kuka lyhempään. Rummuissa Juppo Paavola, bassossa Ville Rauhala sekä kitaroissa ja mandoliinissa Riku Kettunen säestivät myös edellisen soolon Pölyä, Hiuksia, Risuja (2016).

Jousisoittimia on mukana yllättävän monella raidalla. Ne jäivät meikäläiseltä ensin tyystin huomaamatta. Syytän alkujärkytykseni lisäksi järkytyksen aiheuttajaa.

Riittää turska.

Levyn materiaali tullee toimimaan lavalta käsin. Tarkoitukseni on käydä tämä toteamassa keväämmällä, kun Oulu osuu Retkueen reitille. CD:ltäkin toimii hyvin muutaman muun muassa Kauan piti elää.

Vähintäänkin onnistuneena ratkaisuna voi pitää nipun positiivisimman biisin noukintaa pitkän esimakuna ilmestyneeksi singleksi. Ilo etsii sua ei ole lainkaan hassumpi esitys. Laulaja laulaa sillä kuten vain hän kykenee, ja osuu maaliin.

Kappaleeseen Totutellaan liittyy kiintoisa valinta sana-arkusta. Ullakon maininta ikävän yhteydessä tuo väistämättä mieleen Ullakolla-balladin loistavalta albumilta Kaupunkitarinoita (1998).

Lopuksi ja itsestäänselvyytenä sanottakoon vielä, että tämä on kaikkien juttujeni tavoin pitkälti mielipidekirjoitus. Olkoon kukin vapaasti eri mieltä. Minulla on historiani herran musiikin parissa. 36 ja puoli vuotta ovat iskostaneet jonkinlaisen asenteen siihen. Odotukset, ja niin edelleen.

Kirjoitin.

-----

Aiheeseen liittyvää Apulaissheriffin blogissa:

• LEVYT - Kolmas Nainen: Kolmas Nainen
• LEVYT - Pauli Hanhiniemen Perunateatteri: Kaupunkitarinoita
• VÄLIPALAT - Pauli Hanhiniemi toisaalla vol.3

VÄLIPALAT - Pauli Hanhiniemi toisaalla vol.3

Jonkinasteiseen keräilijyyteen viitannee se, että olen aivan puolihuomaamatta ajautunut haalimaan hyvinkin sekalaisia levytyksiä, joilla Pauli Hanhiniemi vierailee. Jo kahdesti aiemmin olen näitä listannut blogissa.

Sanomattakin lienee selvää, että suurinta osaa en olisi muuten missään tapauksessa tullut hankkineeksi. Tällä kertaa kattaus pitää sisällään kolme käväisyä muitten levyillä, kaksi osallistumista eri esittäjien kanssa toteutettuun spesiaaliprojektiin, yhden mukanaolon tribuuttilevyllä ja yhden TV-sarjan pohjalta kasatulla koosteella:

• Juliet Jonesin Sydän: Hai (1996) / Duetto (kadonnut nainen)
• Poplaulajan Sunnuntai - Virsiä Ja Hengellisiä Lauluja (1997) / Hoosianna Daavidin poika
• Hotelli Sointu - Viikon Biisit, Vol.1 (2000) / Tekstiviestin jälkeen
• Säkenöivää Voimaa - Tribuutti Sielun Veljille (2002) / Museossa (Pauli Hanhiniemen Perunateatteri)
• Henki Kulkee 3 (2005) / Kotia päin (Pauli Hanhiniemi & Anna Eriksson)
• The Hauli Bros: Herrasmiesten Laulut (2008) / Vetree ja nuori Jallu
• Kerkko Koskinen: Yhteinen Sävel - "Ei Aika Mennyt Koskaan Palaa" (2009) / Ei aika mennyt koskaan palaa

Tyyliskaala on varsin laaja kuten olettaa voi. Artistille tyypillisempien esitysten lisäksi saattaa ääripäistä poimia kaksi gospelia ja yhden pornorallin, jonka Pauli sanoitti Jallu-lehden 50-vuotisjuhlajulkaisulle.

Juliet Jonesin Sydämen Hailla Hanhiniemi duetoi Eero Hyypän kanssa yhden numeron verran. CD:n kansivihkosessa tästä ei ole muuta vinkkiä kuin etunimi kiiteltävien luettelossa. Myöhemmällä sinkkukokoelmalla sentään mainitaan Pauli Jones.

Hotelli Sointu jäi telkkarista aikanaan katsomatta, mikä on jälkikäteen ajatellen harmi. Omassa jaksossaan lauluntekijä teki tai oli tekevinään ohjelman konseptin mukaisesti laulun neljässä tunnissa. Se ilmestyi sittemmin bändisovitettuna nimellä Joki Perunateatterin albumilla Appelle-moi Bob (2001).

Tribuuttihankkeitten tuotoksia välttelin passiivisesti, kunnes tämä keräilyhommeli veti niittenkin pariin. Kyllähän noita kuuntelee, joskin Siekkarikunnianosoituksen parhaat palat tulivat muilta taiteilijoilta kuin kenestä nyt on puhe.

Äärimmäisen epätodennäköinen ostos olisi Apulaissheriffille ilman Hanhiniemen osallisuutta ollut myös Kerkko Koskisen venäläisiä ja neuvostolaisia lauluja versioiva pläjäys. Yhden solistiosuuden lisäksi PH esiintyy joillain biiseillä kuorossa.

On ironista, että naapurin viimeaikaisten kuvottavien ja järjelle vieraitten toimien myötä tämän kappaleen otsikon sanoma tullee omalta kohdaltani pitämään paikkansa loppuelämäni, kun suhtautumista Venäjään ajatellaan: Ei aika mennyt koskaan palaa. Että sitä pitikin olla hyväuskoinen 90-luvulla.

-----

Aiheeseen liittyvää Apulaissheriffin blogissa:

• VÄLIPALAT - Pauli Hanhiniemi toisaalla
• VÄLIPALAT - Pauli Hanhiniemi toisaalla vol.2
• SINGLEKOKOELMIA #5 - Juliet Jonesin Sydän: Revontulet - Singlet 1983-2001

 

SINGLEKOKOELMIA #5 - Juliet Jonesin Sydän: Revontulet - Singlet 1983-2001

Paten lisäksi toisena Poko Recordsin kokoelmana pääsee minisarjaan Juliet Jonesin Sydän. Revontulet - Singlet 1983-2001 (2015) sisältää täydellisen kattavan valikoiman yhtyeen sinkkuja 1983-2001.

2CD tuli ulos sen julkaisuaikana jo itsenäisestä asemastaan luopuneen Pokon toimesta. Sen kattaman ajan pikkulevyt eivät silti ole kaikki peräisin tuon maamme toiseksi ikonisimman yhtiön katalogista. Kaksi kolmannesta toki kyllä.

Ensisingle oli omakustanne ja toinen ilmestyi Miettisen Kumibeat-merkillä. Vajaan vuosikymmenen Poko-kauden jälkeen, alkaen -94 levyjä tehtiin tovi oman Art Planktonsin, sitten Epicin ja Ranka Recordsin kautta. 2020-luvun paluu on toistaiseksi käynyt Turengin tallissa.

Mukana on bändituotosten lisäksi Pentti Jonesin Lastenlaulut (1987), eli mainio soolo Kissa ja myyrä / Sorsat. Eero Hyypän sivuprojektien (Inkvisitio, Kahvi, Norsumuurarit, Juliet Jones) tuotanto jätettiin pois.

Lähtökohta mukailee esimerkiksi Juice Leskisen kokoelmaa Singlet 1974-76 (1976), jonka A-puolelle sijoiteltiin vinyyliseiskojen A-puolet ja B:lle B:t. Jones-tuplalla etusivut löytyvät ykköskiekolta ja loput kakkoselta. Ajanjakson lopun pienet tehtiin CD:inä, joiden biisimäärä vaihtelee yhdestä neljään. Tällä selittyy ero tuplan levyjen biisimäärissä (21/22).

Revontulien arvo syntyy mielestäni perinpohjaisuudesta, jota yllä kuvailen. Myös kansien toimitustyö ja aikajärjestys ansaitsevat kehut.

Kaikki on tosiaankin kaikki ilman poikkeuksia. Kun vielä karkeasti laskien (anteeksi laiskuudestani johtuva epämääräisyys) noin puolet materiaalista on JJS-albumeilta kuulematonta musiikkia, käy selväksi, että tämän paikka on hyllyssä.

Kuunnellessani nyt huomaan tykkääväni enemmän kuin tiesinkään vaikkapa myöhempien aikojen kappaleista Veijari ja pyhimys (levyllä Nauru, 1992) sekä Duetto (kadonnut nainen) (Hai, 1996). Jälkimmäisen kohdalla olin jopa unohtanut sen olevan Eeron ja Pauli Hanhiniemen yhteislaulu. Aika vähälle huomiolle ovat itselläni jääneet loistavan Jupiterin (1990) jälkeiset Jonesit.

Laitetaan tähän vielä huippuaikojen B-puolihuippuna Tonava, tuttu LP:ltä Jänis (1988).

-----

Aiheeseen liittyvää Apulaissheriffin blogissa:

• SINGLEKOKOELMIA - Tulossa...
• SINGLEKOKOELMIA #3 - Pate Mustajärvi: Pam Pam Pauli Vaan
• LEVYT - Juliet Jonesin Sydän: Jupiter

LEVYT - Kolmas Nainen: Kolmas Nainen

Pikkupitäjän palvelutasossa oli tietysti toivomisen varaa. Monen muun asian muassa sieltä puuttui autokoulu. Onneksi niitä oli naapurissa pikkukaupungissa kaksin kappalein. Kilpailu nimittäin takasi sen, että ne aloittivat kursseja pikkupitäjässäkin, näin tasoittaen meidän maalaisten tietä ajokortin omistajuuteen (ja sitä kautta pakollisiin kuskivuoroihin).

Kun koulu oli saanut kuskikandidaatin asiakkaakseen, seurasi jossain kohtaa paluu arkeen, jos näin voi sanoa. Sisäänheiton jälkeen jouduimme kulkemaan pikkukaupungin puolella rattiopissa. Onneksi linja-autot kulkivat tuolloin ihan toiseen malliin kuin tänään.

Eräänä kesäisenä iltapäivänä -86 olen Antti Kankaan tai Velj. Paakinahon linjurissa matkalla kotiin. 30 kilometriä. Radio soi hiljaa. Kappale alkaa yy-kaa-koo-nee, koko joukkue iskee samanaikaisesti ja sitten mennään.

Tämä se vasta on jykevää tavaraa. Siltä tuntuu, vaikka toosa on niin hiljaisella, etteivät nikamat pauku eikä aivan kaikesta saa täysin selvää. Esittely menee ohi. Tulkitsen Popedaksi, koska solisti kuulostaa olosuhteissa melko Patelta. Iloinen yllätys, kun näemmä palaavat hienoa Haraŝoota (1984) seuranneen eksymisen (Pohjantähden Alla, 1985) jälkeen oikealle ladulle.

Asia jää kaihertamaan.

Tästä eteen päin tarinan ajoitukset saattavat sisältää ns. taiteellisia vapauksia, sillä en millään pysty muistamaan tapahtumien tarkkoja aikoja ja järjestystä. Lähdetään siitä, että kaikki on käynyt jokseenkin niin kuin täällä lukee.

Törmään biisiin toistamiseen kanavilla, tai siis sillä kahdesta vaihtoehdosta ainoalla nuoren kossin makuun järkevällä kanavalla eli YLEn kakkosella. Sähkökitara, hyvää tahtoa ja kavereita, esittäjänä Kolmas Nainen. Häh?

Joku uusi pumppu ja aivan älyttömän kova. Musiikkimaku on iästä johtuen harhailevassa vaiheessa. Monenlaista kokeilen ja mieltymykset ovat vielä osin ulkoisten tahojen ohjailtavissa. Suomirokki kiehtoo ehkä eniten. Vaan tämä ihan itse uutena löydetty on kova!

Kerran äänitysvalmiudessa päivystessäni radiosta tulee Mies vain hymyilee, Juhani Kansi juontaa. Se menee kasetille. Samaa vetreää ränttää kuin jo tuttu ykkösralli. En ajassa sataprosenttisesti tajua, kuinka upeaa lyriikkaa tähän(kin) on ahdettu. Sanoman voiman aistin, sanankäytön taituruudenkin aavistan.

Rapiat 35 vuotta myöhemmin olen lauletun tajuavinani ja ihastelen yhä. Pauli Hanhiniemi oli levytysaikaan 21-kesäinen. Uskon häneen karsaasti suhtautuvankin musaharrastelijan myöntävän, jos tekstiin nyt perehtyisi, että ollaan etenkin sepittäjän ikä huomioiden keskitasoa korkeammalla.

Päälle mitä vakuuttavin ulosanti sekä oivaltava tyyli rytmittää laulua kirjoitettuun melodiaan ja sen liepeille, puhaltaen täten lopputulemaan roppa-annoksen lisäsvengiä. Yksin noilla eväillä syntyi keitos, joka upposi allekirjoittaneeseen kerralla ja uppoaa aina vaan.

Parhauteen asti tarjottu viihdyke kohosi ja kohoaa kokonaisuuden voimin. Vokalistiin liittyvien tuntemuksien lisäksi nautin vuodesta toiseen yhtyeen konstailemattomasta soitosta. Rotevien kitaroiden siivittämää, selkeän linjakasta boogie-rynkytystä.

Kallioniemen Pasi paukuttelee. Valkaman Raimo bassottaa. Löyvän Timo ja Pesolan Sakari iskevät tulta kitaroin. Naapurin jätkiä. Siltä ainakin tuntuu.

Alan liemissä jo jonkin aikaa muhinut Riku Mattila tuottaa ja on täydellinen mies tehtävään. Hanhiniemi hoitaa vähät koskettimet ja huuliharpun, Löyvä fonin.

Palataan menneisyyteen. Kortti on lompakossa, minä kuskina. Yöllä on jatkot jossain, missä on ainoastaan nuorisoa kotona. Siellä käydään, onneksi ei jäädä asumaan. Paluumatkalla kylälle autossa soi yhden hepun kasetilta Kolmas Nainen (1986). Pikkupitäjässä on meikäläisen musiikillinen hengenheimolainen.

Iso tyttö & pikkutyttö, toimii. Kyllä ja ei, aivan loistavaa. Melkein kaikki kasetilta luukutettu on loistavaa. Tämmöistä tekevät Suomessa kasarilla. Tekevät vielä maakuntarajan takana Etelä-Pohjanmaalla, mikä vain nostaa arvoa.

Menee kesä, menee pari kolme. Keväällä -88 hankkimani stereosarjan syötäväksi olen alkanut ostella vinyyliä. Kolmannen Naisen toinen LP löytyy kokoelmaan kuukausien päästä julkaisustaan, toisena painoksenaan. Seuraavat kaksi ostan tuoreeltaan, kun olen siirtynyt Ouluun opiskelemaan.

Yhtyeen ensilevy tarttuu haaviin vasta Välkkylän opiskelija-asuntolassa asuessani, kolme myöhempää siis jo hyllyssä. Sellaista on aika. Kaikkea ei saa heti netistä tilaten, ja rahan kulutus täytyy säätää liki olemattomien tulojen tasalle.

Kutakuinkin noin se meni.

Vuonna 2022 ajatellen on ilmeistä, että olen bändin ja ylipäätään Hanhiniemen tekemisiä seurannut tarkoin, koska satuin hyppäämään laivan kyytiin heti lähtösatamassa. Tuo onnekas bussimatkakokemus loi tunnun, jotta tämä on minun juttu. Totta kai sille oli todelliset "taiteelliset" perusteensa, mutta en voi vähätellä kesän -86 sattumusten luoman omuuden merkitystä.

sattuma minut tänne toi

ja jos sattuu

niin sattuma mut aateloi

On muuten merkillepantavaa, miten huima taso kyseisen vuoden ensijulkaisuissa oli. Minulle albumi on sitä myöten mahtava, että niinkin ansiokkaat kuin Freud Marx Engels & Jungin ja Melrosen debyytit jäävät yhä sen varjoon.

Sisälmyksistä jatkan sen verran, että balladeja ei ole. Vihonviimeinen raita Olen sekaisin taitaa keskitempoisena bluesina edustaa kiekon hitainta poljentoa. Muutoin on nopeaa ja nopeampaa.

Sitten on riemastuttava, soitannollista kypsyyttä osoittava Etsikää Asseri. Suhteellisen suvereenisti vetävät alavutelaisjannut vahvasti funkahtavaa rockia jo noinkin varhaisessa vaiheessa uraansa. Myöhemmin vastaavia tuli lisää yksittäisten biisien verran.

2CD-versio sisältää alkuperäisen jatkoksi ajan sinkku- ja livemateriaalia. Erittäin tarpeelliset bonukset.

En muuten ole sittenkään satavarma olinko kuskina, kun sain kokonaista älppäriä ensi kertaa kuullakseni. Ehkä istuinkin takapenkillä, toverin kanssa henkeviä, levyyn liittyviä turisten. Jos en juuri silloin, niin myöhemmin tätä kyllä taatusti tapahtui.

Korotin blogin aamuhämärissä LP:n Paha Minut Iski (1987) orkesterin parhaaksi. Tänään emmin, josko kuitenkin tämä. Ei nämä pysy vakiona.

Aivan mahtava!

-----

Aiheeseen liittyvää Apulaissheriffin blogissa:

• LEVYT - Kolmas Nainen: Paha Minut Iski
• BIISIT - Kolmas Nainen: Iloisen merimiehen laulu
• LEVYT - Popeda: Haraŝoo

BIISIT - Kolmas Nainen: Iloisen merimiehen laulu

Olen jo kahteen otteeseen listaillut blogiin Pauli Hanhiniemen lähinnä kaikenkarvaisille kokoelmille sivuprojekteina laulamia yksittäisiä biisejä. Se niistä, sillä tällä kertaa nostan pöydälle erään, useimmille luultavasti tuntemattoman Kolmas Nainen -rallatuksen.

Kyseessä on sinkulla Onpa kadulla mittaa! (1993) päivänvalon nähnyt rempseä valssi, joka kuulohavaintojeni perusteella toteutettiin kavennetulla kokoonpanolla ja sähköittä. Laulu sisältyy bonuksena albumin Onnen Oikotiellä (1994) vuoden 2000 CD-painokselle.

Se sai allekirjoittaneen hyvälle tuulelle heti ensi kertaa sen kuullessani. Se saa edelleen hyvälle tuulelle joka kerta soidessaan.

Musiikkiesitys ei voi olla paskimmasta päästä, jos sanoissa mainitaan Olympia-juusto (lausutaan Olumppiajuusto). Se ei voi olla äärikehno, jos käytetään sanaparia "lujasti ruumassa" kuvaamaan jonkin suurta määrää laivan kannen alla ja luonnehditaan keskimääräistä rankempaa krapulaa ilmaisulla "karsea kanuuna".

Totta kai noilla vähillä, sanallisilla eväillä voisi vielä epäonnistuakin. Vaan kun soitanta hoituu ilmeisesti vain haitarin ja kitaran voimin niinkin hilpeästi, kun Hanhiniemi vetää solistina, ja kun hän kaiken päälle tärskäyttää loppuun kepeän rairairai-säkeistön, niin kyllä onnistui.

Tämänkaltaisia irtiottoja tavallisesta tervehdin aina ilolla, etenkin isoilta nimiltä.

Hyvä lukija. Iloisen merimiehen laulu ansaitsee tulla soitetuksi sinunkin laitteillasi juuri nyt.

-----

Aiheeseen liittyvää Apulaissheriffin blogissa:

• LEVYT - Kolmas Nainen: Onnen Oikotiellä
• VÄLIPALAT - Pauli Hanhiniemi toisaalla vol.2

VÄLIPALAT - Pauli Hanhiniemi toisaalla vol.2

Yritän alkuun ihan uhallakin kuunteluttaa tällaisen monien vihaaman, minusta loistavan sesonkikappaleen kuin Sylvian joululaulu. Ei huonosti, ei lainkaan huonosti istu pohjalaisen rokkarin ääni Karl Collanin säveltämään umpituttuun Topeliuksen runoon.

Sillä lailla.

Puolitoista vuotta sitten listasin joukon Pauli Hanhiniemen sivuprojekteja. Tässä toinen nippu samaa tavaraa:

• Joulu Pulkassa - 20 Toisenlaista Joululaulua (1998) / Tavaratalon ikkuna (Pauli Hanhiniemi & Normaalijätkät)
• Henki Kulkee 2 - Joulunajan Hartaita Lauluja (2002) / Sylvian joululaulu; Aika entinen (Pauli Hanhiniemi & Edu Kettunen)
• Back Seat Of A Mustang (2004) / Juokse sinä humma (Pauli Hanhiniemi & Mustang Rockers)
• Suomenhevonen - Kunnon Hevonen (2007) / Hummani hei
• Pispalassa Jytää - Juicen & Coitus Intin Parhaita (2010) / Klovni heittää veivin
• Reino & Aino - Rakkaustarina (2010) / Sametinpehmeä yö
• Juliet Jonesin Sydänystävät: Kadonneet Laulut (2017) / Pesonen

Kannattaa huomata, että kaksi hevoslaulua on yksi ja sama. En tänä päivänäkään ymmärrä kuinka kömpelösti ansaan lankesin.

Apulaissheriffin tiedossa on Paulin toisaalle levytettyjä vielä hyvinkin yhden jutun edestä. Aika näyttää, päätyykö niitä CD-muodossa hyllyyn siinä määrin, että kolmas osa aiheesta näkisi päivänvalon.

Mikäli joku poltti alun musalinkin johdosta proppunsa, tarjoan sovinnon eleenä hyppysellisen reippaampaa tarinointia. Tässä Pesonen, Eero Hyypän kynästä, oululaisen tribuuttibändin soittimin. Vallan iloiseksi ei sentään heittäydytä.

-----

Aiheeseen liittyvää Apulaissheriffin blogissa:

• VÄLIPALAT - Pauli Hanhiniemi toisaalla