YLEISTÄ - Roll FM, touko-kesäkuu 2026

Tätä julkaistaessa Rollikausi on vielä kesken muutaman päivän ajan. Apulaissheriffin osalta kausi on kuitenkin jo paketissa. Paketissa, jossa on kahdeksan nippua ja niissä toistakymmentä siivua tiukkaa musaa per nippu.

Biisilistat alla. Joku jakso on kuunneltavissa Mixcloud-palvelussa.

6.5.2026, Tulta ja pauketta

• The Sweet: The ballroom blitz 
• AC/DC: Fire your guns
• Kingston Wall: Fire
• Robert Gordon w/ Link Wray: Fire
• Ohio Players: Fire
• Lew Lewis & His All Star Trio: Yes indeed
• Irwin Goodman: Poing poing poing
• Clifters: Bang bang
• Marko Haavisto & Poutahaukat: Pam pam pam
• Carola: Padam, padam
• Gene Vincent: Well I knocked bim bam
• Don And Dewey: Bim bam
• John Lee Hooker: Boom boom
• Tuomari Nurmio & Korkein Oikeus: Bum! Bum! Bum!
• Slim Butler: Stand back
• Lew Lewis & His All Star Trio: This is how I feel

13.5.2026, Pelle, Pekka & Pepe

• Pelle Miljoona & N.U.S.: Laulu Koskisen Masasta
• Pelle Miljoona & 1980: Intiaanikesä
• Pelle Miljoona Oy: Älä äiti itke
• J. Karjalainen Yhtyeineen: Avaruuden ikkuna
• Funky Kingston feat. Pelle Miljoona: Neljä vuodenaikaa, neljä sydäntä
• Pelle Miljoona Oy: Anna soihtusi palaa
• Freud Marx Engels & Jung: Teksasiin
• Freud Marx Engels & Jung: A-V-I-O-E-R-O
• M Ja Rytmijäte: Rotestilaulu
• Dortmunder Vierailijoinaan Pekka Myllykoski Ja Markojuhani Rautavaara: Hold your horses
• Pekka Myllykoski Ja Jytäjemmarit: Humiseva harju
• Chicago Overcoat: Mean old rider
• Pepe Ahlqvist H.A.R.P: Rhythm guitar
• Pepe Ahlqvist & Jarkka Rissanen: When Booba play the blues
• Pepe Ahlqvist & UMO Jazz Orchestra: Don't stare at me
• Backsliders: Movin' on

20.5.2026, Kulumattomat klassikot

• T-Bone Walker: Call it stormy Monday but Tuesday is just as bad
• Arthur "Big Boy" Crudup: My baby left me
• Muddy Waters: I'm ready
• Chuck Berry: Rock & roll music
• Eddie Cochran: C'mon everybody
• Slim Harpo: Rainin' in my heart 
• Sam Cooke: Twistin' the night away
• The Kinks: You really got me
• The Animals: We gotta get out of this place
• James Carr: The dark end of the street
• Aretha Franklin: Chain of fools
• Clarence Carter: Patches
• J.J. Cale: After midnight
• Ann Peebles: I can't stand the rain
• Lynyrd Skynyrd: Sweet home Alabama
• Thin Lizzy: Jailbreak
• Status Quo: Rockin' all over the world

27.5.2026, Suomi soi

• Wentus Blues Band: When a man loves a woman (live)
• Ninni Poijärvi: I'll be your baby tonight
• Janne Kaunisto: Mut blaadatkaa kun tyhjää potkaisen
• Hearthill: Blue fool
• The Dangermen: Culmination point
• Pekka Tiilikainen & Beatmakers: Mexican girl
• Sameli Rajala & The Backstrokes: Okie dokie stomp
• Bluestone: I'm on my way to Atlanta
• Micke Bjorklof & Blue Strip: Dontcha know
• Million Dollar Tones: A lover's prayer
• Dr. Helander & Third Ward: Morgantown
• Bizzarro & Jukka Nissinen: Jätkien kesken
• Rebound: Ota riski!
• The Sideburns: I hate the disco
• Tres Pistoleros E Doña Kay: Simple life
• Creek Road Eleven: Changes

Jakso kuunneltavissa Mixcloudissa.

3.6.2026, Let's roll for those about to rock around the clock with rhythm and blues at sunrise

• Peer Günt: I don't wanna be rock'n'roll star
• 38 Special: Turn it on
• Atlanta Rhythm Section: Jukin
• J.Geils Band: Floyd's hotel
• Ramones: I don't wanna be learned - I don't wanna be tamed (demo)
• Roomful Of Blues: Long distance operator
• Dinah Washington: Such a night
• The Adventurers: Wallflower
• The Jewels: Goin' goin' gone
• Big Boy Myles And The Shaw-Wees: Hickory dickory dock
• Harry Lee: Everytime I see you
• Del Reeves: Baby, I love you
• Kari Peitsamo & Aku Ankkuli: Mulla kulkee ehkä hiukka
• Honey B. & T-Bones: Rocket to the moon
• Hearthill: Graveyard party blues
• Juice Leskinen Grand Slam: Korjaa blues
• Juice Leskinen & Coitus Int: Napoleonin mopo
• Kauko Röyhkä & Narttu: Mainostaulujen taakse

10.6.2026, Naisten vuoro

• Emilia Sisco & Helge Tallqvist Band: I don't wanna fuss
• Etta James & Sugar Pie DeSanto: Do I make myself clear
• Marcia Ball: Soulful dress
• Lou Ann Barton: You can have my husband
• Marjo Leinonen: Kaikessa soi blues
• Hävykkäät: Jestappa jee
• Linda Hayes With Earl Warren Orchestra: You ain't movin' me
• Peggy Upton: Sweet sugar bugger
• Brenda Lee: Baby face
• Dinah Washington With Hal Mooney & His Orchestra: Ring-a my phone
• Ruth Brown: Go on fool
• Hävykkäät: Masokismin tango
• Janis Joplin: Try (just a little bit harder)
• Rossington Collins Band: Prime time
• Samantha Fish: Better be lonely
• Amy Winehouse: Back to black

 

Tämäkin kuunneltavissa Mixcloudissa.

17.6.2026, Ismo, Jussi & Jussi

• Bottlenecks: You gonna miss me
• Marko Haavisto & The Hanks: Kukaan ei kaipaile mua
• Ismo Haavisto Band: Please, don't ever leave
• Ismo Haavisto With Lahti Big Band: Kairo
• Ismo Haavisto: Make my day
• Hauki Blues Revue: Lookin' back
• Hearthill: Yellow trees
• Hearthill: Gas station
• Honey B & The T-Bones: Skull flag
• J.Hearthill Trinity: Bury down the memory
• J.Hearthill Trinity: The train of desire
• One O'Clock Humph: You got the power
• Groovy Eyes: Lowdown rumble
• Jo' Buddy & Down Home King III: Do my number
• Jo' Buddy's Trio Riot: Better be very careful
• Hauki Blues Revue: Every night about this time
• Jo' Buddy's One Man Stomptet: Please don't mess with mine

24.6.2026, Kerran viel'

• George Thorogood & The Destroyers: Oklahoma sweetheart
• John Fogerty: I saw it on T.V.
• Prince & The New Power Generation: Money don't matter 2 night
• Mari Rantasila: Katso ympärilles
• Vanhaa Roinaa: Kesäyössä soi dirlandaa
• Gary Hiland Trio: Easy and free
• Lena & The Slide Brothers: One blues away from home
• Timo Haikarainen Blues Band: I gave you all mine
• Sidi & The Crayons: Reconcile
• Vilho "Little-Beat" Vainio: Let there be drums
• Bill Haley And His Comets: Goofin' around
• Jussi Syren And The Groundbreakers: Strokin' down
• Laika & The Cosmonauts: Punainen planeetta
• Ville Valo: Valo yössä
• Nylon Beat & YUP: Huda huda!

-----

Aiheeseen liittyvää Apulaissheriffin blogissa:

• YLEISTÄ - Roll FM, Tammi-helmikuu 2026
• YLEISTÄ - 6½ (välttävä)

LEVYT - Pekka Myllykoski Ja Jytäjemmarit: Viekää Minut Baariin Taas...

Viekää Minut Baariin Taas... (2004) on varhaisin albumi yhtyeeltä, jota jossain kohtaa blogin historiaa kerroin pitäväni jopa Freud Marx Engels & Jungia parempana. Tuo mielipide päätyi sittemmin lainauksena Jytäjemmari-kirjaankin.

Seison kirjoittamani takana edelleen. FMEJ:n ensimmäinen LP on kovempi kuin mikään PMJJ:ltä ilmestynyt, mutta kokonaisuutena taivun silti kannattamaan jälkimmäistä. Jemmareilla taisi olla tekemiseen hiukan rennompi ote, mikä on kuuluvinaan lopputuloksessa.

Kai tuon 'taisi olla' voi muuttaa muotoon 'oli'.

Pöyhitäänpä 15-osainen valikoima läpi pala palalta. Tehdään se kieli keskellä kämmentä, uusia genrenimityksiä kaihtamatta.

Bosnia & Hertsegovina. Sulavasti rullaavaa duurikantria, johon Antero Gustafsson mukailee tekstiä Eldankajärven jäästä. Alkujaan lastenlevylle tarjolla ollutta, sellaiselle liian rajua biisiä tuli kustannusyhtiön toimesta portsari pitkät päällä vastaan: Ei jatkoon. Tästä hyötyi PMJJ:n debyytti.

Ilta oopperassa. Kaihoisa, tositapahtumiin perustuva tribuutti tamperelaiselle baarille. Marko Ahon sanoitus viittaa mm. hänen entisen bändinsä Alli And The Gatorsin seikkailuihin kunnianosoituksen kohteessa. Pekka Myllykosken tulkintaa osuvimmillaan.

Viekää minut baariin taas. Loistavan Freukkariklassikon loistava jatko-osa, jota tarjottiin ensin esikuvien esitettäväksi. Sieltäkin tultiin vasten pitkillä valoilla ja näin tästä tuli Jytäjemmarien - luulen - tunnusviisu. Rivit sisältävät hienovaraisen viittauksen Hassisen Koneeseen.

Taas yksi juotu on. Taas yksi juomalaulu. Versio Alli And The Gatorsin sinkusta. Wiley Cousinsin piano ei tee tälle pahaa. Rivit sisältävät hienovaraisen viittauksen Juice Leskiseen.

Torin laidalla. Tom Russelia suomeksi Ahon tapaan. Muutaman nuotin huuliharppusoolosta vastaa Esko Taulo.

Ei kai sillä Peitsamollakaan ole helppoa. Kun kerta Peitsamo oli veistellyt vastaavin otsikoin parista muusta artistista, niin Aho veisteli Peitsamosta, vaikkei kappale kuulemma tästä kerrokaan kuten ei Peitsamonkaan kappaleet kuulemma kai kohteistaan.

Kapakka-kantri. Turhapuroisesti muljahtelevaa rivitanssihumppaa. Säkeistöjen henkilöiksi Gustafsson nappasi hahmoja lähiökuppiloista, mutta väritti tarinoita mielikuvituksellaan. Huumorimusiikkia kavahtavat skipatkoon.

Sunnuntaihaamut. Jälleen pianoivaa Wiley Cousinsia suomeksi Ahon tapaan. Surumieliset sovitus ja Pekan ulosanti saattavat aiheuttaa ihokarvaoireita joissain olosuhteissa. Sanaleikkeihin taipuvainen pääni tuottaa oivaltavasta muunnoksesta aamut - haamut toisen kaltaisensa haaveet - aaveet.

Lankit lattiaan. Löysää boom boomia, ei boom chicka boomia. Lauri Ankermanin mojova munniharppu elävöittää kummasti muutoin levyn vaatimattomimpiin kuuluvaa esitystä.

Puhun sekavia vain. Itselleni tuntematonta Mike Settleä suomeksi Gustafssonin tapaan. Ovela, mielestäni hyvin anteromainen teksti vakavasta aiheesta. Janne Viksten hoitelee oivallisesti banjon JA viulun.

Kiviset miehet. Jylhä numero Gustafssonilta. Jylhyys syntyy paitsi erinomaisesta melodiasta, myös tyylistä jolla tavut on nuottiviivastolle aseteltu. Jotenkin ne osuvat allekirjoittanutta puhuttelevalla tavalla kohdilleen. Tarkoitan tietynlaista rytmistä svengiä, mikä tuosta syntyy.

Syyskuu. Kyllä muuten tavoitettiin, vastaan tästä vastuussa olleelle Aholle, joka Jytäjemmari-kirjassa väittää, ettei olisi tavoitettu. Southern-rockmaisuutta nimittäin. Ainakin southern kuuluu, vaikkei ehkä rock. Silti tämän olisi voinut tipauttaa ensimmäisenä ulos, mikäli olisi haettu lyhyempää kokonaisuutta.

Tapahtui Kauniaisissa. Barokkiballadi. Biisiä kannattelee Pentti Lahden klarinetti, joka erittäin vajavaisella klassistietämykselläni on tuovinaan vivaldisia tai händeliäänisiä sävyjä ilmankin musiikillisesti jännään kappaleeseen. Gustafssonin Kauniaista piikittelevän sanoituksen taustalla on elettyä elämää, jossa mukana myös Kalle Vanhapelto.

Näinkö aika kuluu, Neil Young. Yhtyeen ja Gustafssonin kenties mestarillisin saavutus kautta aikain, eikä se ole sitä sen vuoksi, että mainitsee erään suurimmista suosikeistani. Huuliharpussa tällä kertaa Marko Laakkonen.

katson ulos keittiön ikkunasta

joku työntää lastenvaunuja

kuinka noin pieni nainen

on voinut synnyttää lapsen

näinkö aika kuluu

Neil Young

Kuulin läpi greipin. Ei kun sittenkin tämän olisi voinut tipauttaa ensimmäisenä.

Nimeltä mainittujen lisäksi albumilla vierailevat Markku Häkkinen (taustalaulu), Iiro Ollila (koskettimet + taustalaulu), Aki Gustafsson (lyömät) sekä Altti Uhlenius (kitara). Vanhapelto miksasi.

Aivan mahtava!

-----

Aiheeseen liittyvää Apulaissheriffin blogissa:

• KIRJAT - Marko Aho, Antero Gustafsson, Kalle Vanhapelto: Jaetut retket, kerrotut tarinat
• LEVYT - Freud Marx Engels & Jung: Rintaan Pistää Sukat Haisee Enkä Pidä Jeesuksesta
• UUTUUSLEVYT - Jantters: Elävien Kirjoissa

LEVYT - Freud Marx Engels & Jung: Rintaan Pistää Sukat Haisee Enkä Pidä Jeesuksesta

Ilmestymisvuotensa kotimaisten rokkidebyyttien aateliin yhdessä Kolmannen Naisen ja Melrosen vastaavien kanssa lasken Freud Marx Engels & Jungin esikoisen Rintaan Pistää Sukat Haisee Enkä Pidä Jeesuksesta (1986). Näin lasken, vaikka sen tyylillinen painopiste on tukevasti kantrissa.

Kyllä tältä sitä rokkiakin saa ihan mukavan annoksen. Roimemmin kuin pelkkänä mausteena katson sitä sovitetun ainakin tuttuihin lauluihin Teksasiin sekä En koskaan mene sänkyyn ruman naisen kanssa.

Jos albumin tyyli pitäisi siitä täysin tietämättömälle määritellä lyhyesti mutta tyhjentävästi, voisin yrittää suoriutua tehtävästä väittämällä sitä suomirokin ryydittämäksi rillumakantriksi.

Minusta sanoittajakaksikon Pekka Myllykoski (8 tekstiä) ja Mikko Saarela (3) voi huoletta laskea rillumareiperinteen jatkajiksi. Näin siitä huolimatta, että heidän lyriikkansa oli aina huomattavasti vahvemmin älyllisesti viritettyä kuin Repen ja kumppanien sorvista vuosikymmeniä aiemmin tupsahtaneet. He myös harjoittivat kantaaottavuutta sopivissa määrin.

Riimien ja ylipäätään sanojen käyttö oli molemmilla taitavaa ja nokkelaa. Lisäksi ainakin Saarelalla oli tapana jo Eppu Normaalin aikoihin toisinaan kääntää asiat vastoin päin ja näin terävöittää viestiä. Tietenkään lähestymistavalla ei voinut aina välttää väärinymmärretyksi tulemista.

Oma sanasuosikkini on jo 80-luvulta asti ollut Saarelan rotusortajan suuhun pistämä Buuri Johannesburgista.

Juominen ei harrastuksena ollut pelimanneille vieras. Etenkin solisti Myllykoski kunnostautui tällä saralla. Aiheesta syntyi luonnollisesti runsaasti lauluja iloksemme. Vanha kaljapummi olkoon esimerkkinä.

mutta onnea ja rahaa on harvoin

ja vähiin ne jää

jos aiot asunnon säästää tai oot 

vanha kaljapummi niin kuin mää

Esille tulleitten neljän jatkoksi voi heittää vielä kiekon mitä luultavimmin tunnetuimman kappaleen Särkynytsydämiset (viekää minut baariin). Näin kasassa on 5/12 Freukkarien ensimmäistä pitkää. 5/12, joka kuuluu suomalaisen kevyen musiikin hyvin (?) tunnettuun historiaan. Ei pöllömpi saavutus yhtyeen ensimmäiseltä levyltä.

Tällä kohtaa voi jäädä pohtimaan kuinka hyvin yhtye lopulta tunnetaan niin sanottujen piirien ulkopuolella.

Bändin kokoonpano oli tässä vaiheessa:

• Pekka Myllykoski, laulu + huuliharppu
• Arto Pajukallio, kitara + 12-kielinen akustinen + laulu
• Mikko Saarela, basso + laulu
• Markku "Obo" Austi, akustinen kitara + laulu
• Ari Väänänen, kitara
• Heikki "Kossu" Hynynen, rummut + laulu

Kuten tarkkasilmäisimmät laskivat yhteen, eivät Pekka ja Mikko tehneet aivan kaikkia kakstoistikon tekstejä. Se viimeinen tuli Austilta ja on hulppea Iloinen poika ja iloinen tyttö, joka on helppo kuitata hölmöksi humöörirepäisyksi. Onhan se sitäkin, mutta mielestäni kerta toisensa jälkeen mitä erinomaisinta kuultavaa mölykuoroineen päivineen.

Olli Haavisto soittaa stilikat, dobrot ja haitarit, Ahti Marja-aho viulut.

Outo painos

Yllä näkyvä biisilistaus on CD:n takakannesta. Ensin 12 kappaletta, jotka muodostavat vuoden 1986 alkuperäisen LP:n ja kasetin. Lopussa vielä kaksi lisää, Naurusavuke ja Kylmä sää. 2009 ilmestynyt painos on Discogsin mukaan juuri tuollainen.

Sen sijaan ensimmäinen laserlätkäversio vuodelta 1989 on saman lähteen mukaan hieman erilainen. Sillä bonukset sijoittuvat puoleen väliin levyä (erikoinen ratkaisu muuten), ja ovatkin Asseri ja Mihin sotkuun jouduinkaan.

Selvä. Minulla siis on CD mallia 2009, kuten ympyriäisen printistäkin voi todeta.

Niin ikään kuoret ovat kauttaaltaan -09 vuosikertaa. Sisältä ja päältä. Discogsiin ei kukaan ole liittänyt tästä etukannen kuvaa enempää, mutta kun vertaan omaani sieltä löytyviin -89 version kuviin, ei mikään täsmää.

Kaikki siis viittaa edelleenkin siihen, että ostin aikoinani käytettyjen markkinoilta uudemman painoksen, jonka lopussa pitäisi soida mainitut pari täkyä. Huomatkaa julkaisuajankohta myös kotelon takapuolen viivakoodin päällä.

Vaan ei kun ei. Kuunneltava osuus on muun todistusaineiston vastaisesti täsmälleen sitä mitä Discogs kertoo kuuluvan vuoden 1989 CD-versioon. Kaksi lisänumeroa paikoilla 7 ja 8.

Nythän on niin, että FMEJ-kokoelmani pitää varsin puutteellisenakin sisällään kaikki neljä bonusta. Kolme niistä eri esittäjien levyllä Paljaat Uneksijat (1987) ja singlejulkaisu Kylmä sää tuplakokoelmalla Helmet, Hitit & Hutit (1998), jolla avasin Freukkaritarjonnan hyllyssäni joskus 2000-luvun alussa. Ja onhan tuo jälkimmäinen myös kakkosälppärin Siunattu Hulluus (1987) CD-bonarina.

Noilta osin ei siis ongelmaa. Enemmänkin tämä askarruttaa akateemisessa mielessä. Tahtoisin tietää mistä on kysymys.

Onko koko vuoden 2009 painos virheellinen? Onko olemassa pienempi vikapainos, jota Discogs ei tunne? Ettei peräti vaan kyseessä olisi piraatti, jonka tuotannossa olisi päässyt tapahtumaan kämmi?

Jos siis satut omistamaan saman kuin Apulaissheriffi, otan riemulla vastaan kaiken tiedon, vaikkapa tuonne kommenttikenttään lisättynä. Kiitos.

Itse levyhän on joka tapauksessa vallan mainio.

Aivan mahtava!

-----

Aiheeseen liittyvää Apulaissheriffin blogissa:

• LEVYT - Kolmas Nainen: Kolmas Nainen

KIRJAT - Marko Aho, Antero Gustafsson, Kalle Vanhapelto: Jaetut retket, kerrotut tarinat

Sanotaan, että se kannattaa aina. Niin nytkin, kun kaiken muun sivussa sain korjauksen pariinkin asiaan, joissa olin ollut hakoteillä.

Pahempana mokanani pidän sitä, että olin mennyt Wikipedian vipuun ja uskonut Kalle Vanhapellon olevan Jytäjemmarien rumpali. Olin kyllä kummastellut miksi lähes kaikkien levyjen kansiin on nimetty joku vieraileva kapuloitsija. Silti olin sokeasti luottanut tuohon nykyajan raamattuun.

Totuus kävi ilmi Jemmarien (Marko Aho, Antero Gustafsson & Vanhapelto) kirjasta Jaetut retket, kerrotut tarinat - Pekka Myllykoski ja Jytäjemmarit muistinvaraisesti todisteiden valossa (Maaseutumusiikki, 2021). Sen mukaan Kallen rummutusta kuullaan koko laajahkossa Jemmarituotannossa vain yhdellä kappaleella.

Teos on varsin kattava historiikki Myllykosken ja The Beat Farmersin innoittamana nimetyn joukkion yhteisestä taipaleesta. Siitä löytyy lisäksi sekä esihistoriaa ajalta ennen että myöhempiä tapahtumia jälkeen jemmariuden.

Jokainen studiotyö käydään läpi samalla perinpohjaisella hartaudella. Kaikkien levyjen kaikki kappaleet käsitellään sanoineen (paitsi muutamat käännöstekstit) ja yksityiskohtaisine tekijä- ja soittajatietoineen. Tiedossa olleita levyarvosteluita referoidaan.

Pääpiirteittäin vakiona pysynyt nauhoitusprosessi tulee lukijalle hyvin tutuksi. Nämä jannut eivät rakentaneet levyjään perinteisellä tyylillä, jossa ensin taotaan komppipohjat, sitten tempaistaan laulut ja lopuksi koristellaan lopputulos lisäämällä käytössä oleville raidoille kaikenlaista sälää. Ei myöskään tehty vielä perinteisemmällä tavalla, eli kaikki kerralla purkkiin.

Ken tarkempaa tietoa janoaa, hankkiutukoon kirjan pariin, jos vielä onnistuu. Sen verran paljastan, että ylen tärkeä vaihe levyjen synnyttämisessä oli mökkireissu, joka kului syöden, juoden, saunoen, pelaten, juoden, syöden, visaillen, saunoen sekä Pekan lauluosuuksia äänitellen. Kunkin leirin mökkipäiväkirja on sellaisenaan luettavissa.

Valitsin näytteeksi "rumpalin" vähäisistä merkinnöistä pätkän, joka kertoo päiväkirjan vapaamuotoisuudesta ja tekee samalla tiettäväksi yhden hänen vastuualueistaan noilla nauhoitusretkillä.

Kalakeiton tulee olla lempeä ja kirkaslieminen. Pöytämausteilla (pippurit, suola ja sitruuna) jokainen voi itse viilata maun mieltymyksiensä mukaan. Sitä paitsi tuoreena lisätyt mausteet toimivat huomattavasti paremmin kuin tuntikausia keitetyt.

Totta, mutta riippuu jonkin verran mausteesta.

Teksti on pääosin Gustafssonin ja etenkin toimittajana toimineen Ahon käsialaa. Aho myös vastasi kokonaisuudesta kansineen, taittoineen ynnä muine säätöineen.

Tunnustaudun musiikkikirjallisuudessa tällaisen perusteellisen, aikajärjestyksessä pysyvän lähestymistavan ystäväksi. Kun tyylikin on luettavuudeltaan kunnossa, jäi urakasta hyvä maku suuhun.

Täytyy vielä erikseen mainita, että ainoasta suuremmalle yleisölle tutusta päähenkilöstä, Pekka Myllykoskesta on mukana lukuisia melleviä anekdootteja. Taannoisen dokumenttielokuvan luoma perin yksiulotteinen kuva hänestä saa tämänkin lukukokemuksen pohjalta monipuolisempia sävyjä.

Opus työstettiin nykyajan mahdollistaman joukkorahoituksen turvin. Tuotteen etukäteen maksamalla kuka hyvänsä pääsi auttamaan projektia. Palkinnoksi tästä mesenaateille koitui varman saannin ohella hieman halvempi hinta ja omistuskirjoitus.

Olen muuten alussa tunnustamani erheen jo blogiin korjannut.

Toinen, mielestäni vähemmän raskauttava liittyy Freukkareihin. Bändin nimi näet kirjoitetaan ilman pilkkuja Freudin, Marxin ja Engelsin välissä. Syytän ihmisaivoja, jotka herkästi tulkitsevat aistimansa asian toisin kuin aistimet sen aivoille välittävät. Väärintulkinta on kulkenut mukanani noin 35 vuotta. Korjataan.

-----

Aiheeseen liittyvää Apulaissheriffin blogissa:

• VÄLIMALLIN PIKKULEVYJÄ SUOMESTA - Pekka Myllykoski Ja Jytäjemmarit: Alaska
• UUTUUSLEVYT - Dortmunder: Hold Your Horses

VÄLIMALLIN PIKKULEVYJÄ SUOMESTA #3 - Huojuva Lato: Talvisia Tarinoita

Huojuva Lato lienee orkesteri, jonka Suomessa hyvin harva tuntee saati sitten kuullessaan tunnistaa. Se kuitenkin näyttäisi nauttivan omassa pienehkössä kannattajakunnassaan sangen kovaa suosiota. Yhtye puurtaa kantrin parissa pyrkimättä olemaan tiukasti genren puhdasoppinen lipunkantaja.

Apulaissheriffille Huojuvan Ladon painavin valtti on Suonna Konosen erinomaisimmillaan liikutuksen partaalle ja ylikin herkistävät sanoitukset. Koskettavimmissa lyriikoissaan hänellä ruukaa olla tarina, jonka aihepiiri usein ensi alkuun yllättää omintakeisuudellaan.

Toisena etuna pidän Konosen täysin omanlaista, teoreettisen musiikinopetuksen teeseistä piittaamatonta tulkintatapaa. En tiedä millaisia numeroita nykykoululaitos antaisi hänen laulustaan, jos ylipäätään antavat mitään. Rohkenen arvella, että 1970-80-luvuilla tuskin herui kymppejä. Juttujani lukeneet tietävät, että tämä ei minun mittareillani ole mikään heikkous.

Yllä kerrottu mielessä voisi otaksua musiikin toimivan parhaiten periaatteella mies ja kitara. Vaan ei. Kyllä miehen onnistuneimmat biisit elävät nimenomaan bändisovituksina. Kitara kyllä, mutta lisäksi tarvitaan rummut ja basso, sekaan sinne tänne jotain muuta.

Mistä päästäänkin kokemaani kolmanteen vahvuuteen, joka on Ilkka Vartiaisen pedal steel. Harvakseltaan käytetty instrumentti kaiken kaikkiaan, mutta huomattavan yleinen country-piireissä. Olikohan juuri Konosen kirjassa, kun joku kommentoi stilikan soundin olevan sen verran hallitseva, että sillä on helppo ylisoittaa kappale pilalle. Tähän en ole Huojuvan Ladon tekemisissä törmännyt.

Tuntemistani heidän albumeistaan ei mikään ole toistaiseksi jaksanut kokonaisuutena kantaa huipuksi. Pikkulevysarjamme kolmannen osan kohde Talvisia Tarinoita (2015) sen sijaan on ässäainesta.

EP:llä toteutuvat vaivatta kaikki aiemmin kuvailemani hyvät puolet.

Sattumalta talvisella hautausmaalla, papan sijaa etsiessä kohdattu tyttölapsen viimeinen lepopaikka on aiheena laulussa Barbie hautakiven päällä (linkistä video). Voiko näin erikoista tekstiä edes keksiä, ellei ole itse tavannut nukkea siellä missä yleensä kynttilät kunnioittavat vainajien muistoa? Lopun kellopeli tähdentää tuokiokuvan murheellisuutta.

tänä jouluna

hän ei ole joukossamme

leikkii vailla tuskia

enkelien parvessa

Syvärin jouluyö sijoittuu tietenkin jatkosodan asemavaiheen rintamalle. Koska alla on varsinainen kyynelten kirvoittaja, jää tämän surumielisyys hieman varjoon. Ja kyseessä on sentään sanallisen mollirintaman tykkitavaraa, etenkin säkeistöjen päästessä sinne missä kerrotaan seuraavasta joulusta.

jalat jäivät Karjalaan

jos se ketään kiinnostaa

nyt lykin Eteläsatamaan

morfiinia ostamaan

On tosissaan vaikuttavaa kerrontaa, jota Vartiaisen soitanta tukee ja alleviivaa kauniisti.

Tuollaisen avauskaksikon perään ladataan sitten vielä yksi pommi. Waylon Jenningsin Outlaw shit kääntyi Suonna-prosessissa muotoon Kantripaskaa. Alkuperäisen tapaan äärimmilleen hidastetulla tempolla vedettyyn tunnelmapalaan hän istutti muutamia Juice-viittauksia.

Täydellistä hipovaksi kappaleen naulaa Pekka Myllykosken tulkinta. Vaikka sanoituksessa on vihjeitä Leskisestä, on se selvästi Pekka-elämänkerrallinen. Tietäen miten Myllykoskelle lopulta suhteellisen pian tämän jälkeen kävi, alkaa teksti kuulostaa muistokirjoitukselta hänelle. Voi vain nyökytellä, miten hieno sellainen se onkaan. Jos se sitä on.

Kolmen itkuvirren - hyvässä mielessä, erityisen hyvässä - jälkeen saa Ilkka Vartiainen vielä oman soolonsa. Hänen sävellyksensä Christmas on the road soljuu eteen päin leppoisissa ja uneliaan iloisissa tunnelmissa vieden EP:n kunnialla maaliin.

Christmas, totta mooses! Tarvittiin lähes sanaton musiikkiesitys ennen kuin tajusin, että kyseessä on kolmelta neljäsosaltaan joululevy. Kaksi ensimmäistä raitaa onnistuivat piilottamaan juhlan omien, tärkeämpien teemojensa alle. Ja jouluhan ihan mainittiin molemmissa, toisessa jopa nimessä. Taitaa todistaa jotain Konosen lauluntekijän lahjoista.

-----

Aiheeseen liittyvää Apulaissheriffin blogissa:

• VÄLIMALLIN PIKKULEVYJÄ SUOMESTA - Tulossa...
• KIRJAT - Suonna Kononen: Mystiset metsätyömiehet ja keskikalja-cowboyt

VÄLIMALLIN PIKKULEVYJÄ SUOMESTA #1 - Pekka Myllykoski Ja Jytäjemmarit: Alaska

PMJJ oli kitaristi Marko Ahon ja basisti Antero Gustafssonin luomus, jossa Kalle Vanhapelto touhusi kaikenlaista ja mikrofonista piti kiinni Pekka Myllykoski. Ja nimenomaan näin. Myllykoski tosiaan vain lauloi Jytäjemmareissa, oman toimen ohella. Päätyönään hänellä oli tietenkin Freud Marx Engels & Jung.

Tämän herran tapauksessa "vain" on laulamisen kohdalla erittäin voimakkaasti alakanttiin vievä määre. Kyllähän Pekka oli sen tason tulkitsija, että ansaitsee arvostuksensa täysimittaisena. Silloin tällöin hän osallistui biisitehtailuunkin niin paljon, että sai nimensä tekijätietoihin asti. Mutta enimmäkseen PMJJ oli hänelle harrastus, luulen minä.

Sen verran voi vielä sanoa, että muita pelimanneja tunnetumpi keulakuva oli sanan varsinaisessa merkityksessä se kuuluisa piste i:n päällä. Piste, joka nosti PMJJ:n omassa bändirankingissani aivan terävimmän kärjen tuntumaan. Mutta piste ilman i:tä olisi pelkkä piste. Sen pinta-ala on nolla. Sillä ei ole pituutta, ei tilavuutta. Jytäjemmarit oli I.

Pitäkää hetki tuoleistanne kiinni, sillä paljastan mielipiteeni, joka varmaan monen mielestä on kerettiläiseltä kalskahtava. Pekka Myllykoski Ja Jytäjemmarit oli kovempi kuin Freud Marx Engels & Jung.

En laske tuohon ainuttakaan merkittävyys- tai uranuurtajuuspistettä; siten katsottuna vaaka kallistuisi selkeästi toiseen suuntaan. Arvio on puhtaasti subjektiivinen ja perustuu siihen kuinka tykkään musiikista. Tärkeää on korostaa, ettei tämä lainkaan alenna Freukkareita. Hyvä voi olla niin monella tasolla, eikä tässä tapauksessa ero kahden välillä huimaa päätä.

PMJJ on sikäli otollinen avaaja EP-maailmassa pyörivään minisarjaamme, että heidän tuotantonsa koostui 4 albumista, 3 EP:stä ja 3 singlestä. Pikkulevyjen sisältö oli täysin pitkäsoitoilta löytymätöntä. Paneudutaan tovin ajaksi yhtyeen erinomaiseen, viimeiseksi jääneeseen julkaisuun Alaska (2011).

Periaatteessa kantrilähtöinen orkesteri lipui Alaskalla - jos kohta tuotannossaan muutenkin - muillekin alueille.

Alaska on reipas, kantrihenkinen iskelmärokkiralli. Sovituksen nautinnollisinta antia on Ahon kitarointi kuulokkeitten oikeassa luurissa. Monimielisistä teksteistä pitävänä en voi olla myhäilemättä kertosäkeen peruskoukun kohdalla. Levyn ja biisin otsikon perusteella saattoi odottaa jotain muuta.

hissillä pääse ei ylös

eikä alaskaan

siitä ilmoitus jo tehtiin

tulee korjaaja kunhan ehtii

Gustafssonin kynäilemä, tyyliltään samankaltainen Clapton nousee Apulaissheriffin suosikiksi. Sävellys, tai olisiko sointukulku tuo paikoin mieleen Steve Goodmanin kappaleen City of New Orleans. Suomessa se tunnetaan Karman esittämänä nimellä Hyvää huomenta Suomi, jossa Juha Vainion tekstittämänä "hyvin pyyhkii". Vasempaan korvaan ammutut kitarasoundit muistuttavat 80-luvun puolivälin Eppu Normaalia.

Sanoitus käsittelee humoristisesti Claptoniin liittyvää, niin sanottujen tosiharrastajien keskuudessa ymmärtääkseni vallitsevaa mielipidettä. Sen mukaan Eric olisi tehnyt kaiken kuuntelua kestävän jo 1960- ja osittain -70-luvulla. En ole itsekään täysin syytön moiseen ajatteluun. Kyllä vaan olivat biisissä mainittu Derek And The Dominoes, Cream ja eritoten Blind Faith nannaa.

Vain rokkii rullaa nimensä mukaisesti rock and rollina sisältäen pirteää surf-taustakuoroa. Tahallisena vaiko tarkoituksettomana Eppu-viitteenä tässä mainitaan kitaraa ja kivääriä.

Talon miehen vapaapäivässä ei ole kyse talonmiehestä vaan talon miehestä. Naapurisuhteista lauletaan ja jälleen on kieli tukevasti poskessa. Pienen gallialaisen kylän suurin pelko, taivaan putoaminen niskaan tapahtuu talvisessa Suomessa lumena. Musiikillisesti mennään muita hitaammalla tempolla sävellyksen ollessa kaihomielinen.

Kuten jo ilmiannoin, PMJJ on A-ryhmää. Ongelmani on, että tajusin sen aivan liian myöhään. Tämän vuoksi olen joutunut metsästämään noita kolmea sinkkua ja EP:tä Palamaton Parta käytettyjen levyjen maailmasta. Toistaiseksi turhaan. 

-----

Aiheeseen liittyvää Apulaissheriffin blogissa:

• VÄLIMALLIN PIKKULEVYJÄ SUOMESTA - Tulossa...