Sitä on jo tummanpuhuva etukansi kaikessa koruttomuudessaan. Yksinkertainen sivuprofiili laulajattaresta, josta tuottaja Willie Mitchell on sanonut, ettei tämä käyttänyt uransa eteen kaikkia paukkuja mitä olisi voinut. Ihan kuin Ann olisi suhtautunut taiteensa tekemiseen hieman yliolkaisesti. Tai sitten coolisti.
Peebles ei kuulu kaikkein tunnetuimpiin eikä suosituimpiin soul-artisteihin. Hän ehti juuri ja juuri alkaa taipaleensa musiikkisuuntauksen kulta-aikaan. Ensimmäiset singlet ja LP tulivat ulos vuonna 1969 Hi Recordsin toimesta.
Yhtiö oli aloittanut toimintansa 1957 rock and rollilla ja rockabillyllä. Vähitellen tyylillinen repertuaari muuttui ja Peeblesin liittyessä talliin Hi ymmärtääkseni keskittyi koko lailla rhythm and bluesiin ja souliin. Mainittu herra Mitchell toimi hovituottajana ja jossain määrin myös esiintyi siinä sivussa.
Staxin ja Goldwaxin tavoin Hin kotipesä sijaitsi Memphisissä, Tennesseessä. Kun muistetaan vielä Sun Recordsin majailleen kaupungissa, täytyy vain hämmästellä kuinka iso osa hyvästä musiikista aikanaan tehtiin juuri siellä.
I Can't Stand The Rainiä yhdistää naapurifirmaan se, että torviosuudet puhalteli kuuluisa The Memphis Horns, kymmenien Staxin-hittien taustalla häärännyt legendaarinen ryhmä. Muuten säestyksestä vastasi yhtiön oma Hi Rhythm Section.
Ja hyvin vastasikin. Taustaorkesteri muodostaa erittäin merkittävän osuuden tämän kiekon tenhosta, siinä missä solisti itsekin.
Hänen seitsemästä Hi-kauden albumistaan tunnen viisi. Kovaa tasoa ovat ne kaikki, mutta nyt jutun aiheeksi päätyi juuri tämä kahdesta syystä.
Ensimmäinen syyllinen on Tina Turner, joka taltioi oman versionsa nimikappaleesta jättimenestykselleen Private Dancer (1984). Apulaissheriffi oppi monien muiden tapaan tuntemaan jännittävästi sykkineen 80-lukulaisen sovituksen tuoreeltaan, eikä tuolloin osannut yhdistää sitä johonkin Ann Peeblesiin.
Toinen ja vielä suurempi syypää on Paul Young. Hänen toinen LP:nsä The Secret Of Association (1985) piti sisällään rajun tulkinnan biisistä I'm gonna tear your playhouse down. Omistin tuon C-kasetin ja tykkäsin lujaa muiden muassa playhousesta, enkä tietenkään edes tiennyt kuka on Ann Peebles.
Kaksi kymmenestä oli siis tuttuja jo esihistorialliselta ajalta muiden esittäminä. Toki tuollainen sisäistämistä helpottaa ja ja ainakin alkuun erottaa lätyn muista edukseen. Jo melko lyhyellä tutustumisella sain todeta kahdeksan muun olevan yhtä korkealuokkaisia.
Leidin itsensä lisäksi tekijätiedoissa näkyy monessa kohtaa nimi Don Bryant. Kuva levy-yhtiöstä tiiviinä yksikkönä vahvistuu entisestään tiedolla, jonka mukaan hän toimi Hi Recordsilla laulunkirjoittajana useille merkin artisteille. Muutama omakin levytys löytyy. Tämäkertaisen tähden kanssa yhteistyö ulottui siviilielämään asti, sillä he avioituivat samana vuonna kuin I Can't Stand The Rain ilmestyi.
Biisilistasta voinee päätellä, että pääteemana on se kaikkein yleisin. Rakkausaihetta tarkastellaan paljon myös vähemmän auvoisesta vinkkelistä. Muutama teksti on silkkaa bluesia.
Näytteeksi oli pakko laittaa I'm gonna tear your playhouse down. Hieno melodia, hienoa soittoa ja naisääntä sekä julmat sanat, jotka kaltoin kohdelluksi joutunut vaimo päästelee kylmän viileästi. Isäntä on huidellut kylillä joka mekon perässä ja jäänyt kiinni. Niinpä aikeena on antaa ukon kuulla kunniansa. Melko pian.
Koska on eräs kaikkien aikojen soul-teoksista, niin luonnollisesti I Can't Stand The Rain on aivan mahtava levy!
Todellakin solisti, jonka ääni on lajissaan täydellinen. Viileysteemassa pysyäksemme hän tuntui luottavan vokalisoinnissaan pelkkään puhtaaseen äänentuottoon. Niin turha on hakea esityksistä dramaattisia huutoja, kähisemisiä tai muita vastaavia tehokeinoja, joihin syyllistyvät parhaatkin ja jotka pahimmillaan vievät tehoja pois. Tasaisella volyymillä ulos annettua, kaunista ja pehmeästi laineilevaa laulua.
Hänen seitsemästä Hi-kauden albumistaan tunnen viisi. Kovaa tasoa ovat ne kaikki, mutta nyt jutun aiheeksi päätyi juuri tämä kahdesta syystä.
Ensimmäinen syyllinen on Tina Turner, joka taltioi oman versionsa nimikappaleesta jättimenestykselleen Private Dancer (1984). Apulaissheriffi oppi monien muiden tapaan tuntemaan jännittävästi sykkineen 80-lukulaisen sovituksen tuoreeltaan, eikä tuolloin osannut yhdistää sitä johonkin Ann Peeblesiin.
Toinen ja vielä suurempi syypää on Paul Young. Hänen toinen LP:nsä The Secret Of Association (1985) piti sisällään rajun tulkinnan biisistä I'm gonna tear your playhouse down. Omistin tuon C-kasetin ja tykkäsin lujaa muiden muassa playhousesta, enkä tietenkään edes tiennyt kuka on Ann Peebles.
Kaksi kymmenestä oli siis tuttuja jo esihistorialliselta ajalta muiden esittäminä. Toki tuollainen sisäistämistä helpottaa ja ja ainakin alkuun erottaa lätyn muista edukseen. Jo melko lyhyellä tutustumisella sain todeta kahdeksan muun olevan yhtä korkealuokkaisia.
Leidin itsensä lisäksi tekijätiedoissa näkyy monessa kohtaa nimi Don Bryant. Kuva levy-yhtiöstä tiiviinä yksikkönä vahvistuu entisestään tiedolla, jonka mukaan hän toimi Hi Recordsilla laulunkirjoittajana useille merkin artisteille. Muutama omakin levytys löytyy. Tämäkertaisen tähden kanssa yhteistyö ulottui siviilielämään asti, sillä he avioituivat samana vuonna kuin I Can't Stand The Rain ilmestyi.
Biisilistasta voinee päätellä, että pääteemana on se kaikkein yleisin. Rakkausaihetta tarkastellaan paljon myös vähemmän auvoisesta vinkkelistä. Muutama teksti on silkkaa bluesia.
Näytteeksi oli pakko laittaa I'm gonna tear your playhouse down. Hieno melodia, hienoa soittoa ja naisääntä sekä julmat sanat, jotka kaltoin kohdelluksi joutunut vaimo päästelee kylmän viileästi. Isäntä on huidellut kylillä joka mekon perässä ja jäänyt kiinni. Niinpä aikeena on antaa ukon kuulla kunniansa. Melko pian.
you´ve been playing daddy
with every mama around
what you gonna think
when you look up one day
and see your playhouse
tumbling down
-----
Aiheeseen liittyvää Apulaissheriffin blogissa:
- MUINAISTA BLUESIA #2 - Memphis Minnie
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti