Kerrataan.
Lynyrd Skynyrd julkaisi 70-luvulla viisi studio-LP:tä ja liven. Minusta studiolätyt 1, 2, 4 ja 5 ovat kaikki täydellisiä tai hyvin liki sitä. Numero 3 pakan heikoimpana on sekin erinomainen.
Livestä en, toisin kuin muut, isommin pidä. Kai sekin asteikolla 1-10 yltää seiskaan tai vähintään kutoseen, mutta tuntuu laimealta vertailtaessa studiolevyihin.
Niistä olen blogissa mankeloinut jo ekan ja vikan. Nelosesta voisin runoilla vuolaamminkin joskus, mutta nyt luodaan pikasilmäys kakkoseen.
Päntiönään ei tule ajateltua, että Second Helping (1974) terminä liittyy ruokailuun, eikä avunantoon kuten hätäisesti voisi kuvitella. Santsi, lisäannos.
Se taas on muljahtanut monestikin mieleen, ettei maailman paras rock-bändi (tai yksi niistä) albumeillaan liiemmin coveroinut muita. Mainituilla viidellä vain kerran Merle Haggardia ja kahdesti (!) J.J. Calea.
Kahdesti. Second Helpingiltä löytyy Call me the breeze.
Ei huonoja biisejä, ei keskinkertaisia. Ei edes yhtään melko hyvää. Pelkästään loistavia. Tällä perusteella voin menemättä pitempiin jaaritteluihin luonnehtia kokonaisuutta tuttuun Apulaissheriffi-tapaan.
Aivan mahtava!
-----
Aiheeseen liittyvää Apulaissheriffin blogissa:
- LEVYT - Lynyrd Skynyrd: (Pronounced 'Lĕh-'nérd 'Skin-'nérd)
- LEVYT - Lynyrd Skynyrd: Street Survivors
- UUTUUSLEVYT - Neil Young: The Times
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti