LEVYT - Hassisen Kone: Täältä Tullaan Venäjä

Elettiin 80-luvun alkua, kun tutustuin levyyn naapurin pojan kasetilta. Ennestään olivat radiosta tulleet tutuiksi ainakin Rappiolla ja Reippaina käymme rekkain alle. En innostunut kättelyssä satasella koko kolmitoistikosta, osasta kyllä.

Vuosikymmenen lopuilla ostin Koneen LP:t. Tuolta ajalta muistan, miten kerran jossain automankassa soi Älä syö liisteriä tai Viimeinen rock ennen aivokuolemaa ja kyydissä, ellei kuskina ollut naapurin tyttö totesi, että onpa kauhiaa. Ehken vielä siinäkään vaiheessa allekirjoittanut koko albumin mahtavuutta.

Nyt jo kauan loistavana pitämäni Täältä Tullaan Venäjä (1980) on eräänkin tovin odottanut vuoroaan Apulaissheriffin blogissa.

Kuten kuvista näkee, olen Hassisen Koneen osalta tätä nykyä boksimiehiä. PÄLPeistä luovuin ajat sitten.

Kunnellessani levyä noin miljoonatta kertaa huomasin mielenkiintoisen seikan kappaleen Jumalat jalassa lyriikoissa. Olenko tajunnut sen aina väärin vai väänsivätkö aivoni vain tällä kerralla yhden sanan vikaseen? Kysynkin, onko Sinisen enkelin makua sittenkin kielen sijaan pillissä.

Mielestäni on aikamoinen saavutus äärimmäisen tutulta nipulta rokkibiisejä pystyä vuosikymmeniä niihin tutustumisen jälkeen iskemään käytännössä liki joka kerta täysillä. Pantse Syrjän tuottama Täältä Tullaan Venäjä pystyy.

Aivan mahtava!

-----

Aiheeseen liittyvää Apulaissheriffin blogissa:

• LEVYT - Hassisen Kone: 40 Vuotta Myöhemmin - Ratinan Stadion 2022
• LEVYT - Juice: Keskitysleirin Ruokavalio
• SINGLEKOKOELMIA #8 - Se: Singlet

LEVYT - Hassisen Kone: 40 Vuotta Myöhemmin - Ratinan Stadion 2022

Olen monesti ensimmäisten joukossa epäilemässä ja etukäteen mollaamassa musiikkimaailman comeback-spektaakkeleita.

Sellaiset tuppaa olemaan niitä tapauksia, kun kaivetaan puoliksi jo peitettyjä vanhoja pieruja haudoistaan, kuskataan ne lavalle ja tunkataan sinne soittimet käsissään huojumaan. Bändien kyseessä ollessa osa jäsenistä on jo oikeasti kuollut tai muutoin kyvyttömiä esiintymään ja pitää siksi korvata tuuraajilla.

Yleisö on tykkäävinään, ja varmasti suurin osa usein tykkääkin ihan jo nostalgia- ja tunnesyistä. Objektiivisesti ajatellen (mikä on sinällään täysin järjetöntä näissä tilanteissa) homma enemmän tai vähemmän yskii ja kenties aavistuksen vaivaannuttaakin.

Tällä kertaa olin varovaisen toiveikas sen suhteen, että rima saatettaisiin jopa hipoen ylittää. Kyseessä oli sentään ehkä ainut rock-yhtye, jolta arvotan käytännössä koko tuotannon aivan mahtavaksi, mikä toisaalta lisäsi flopin riskiä. Paluukeikalle saatiin mukaan kaikki alkuperäisukot eikä ketään muita.

Hassisen Koneen konsertti siirtyi ja siirtyi kulkutautihärdellin vuoksi, mutta päästiin lopulta järjestämään 30.7.2022. Ja kuinkas kävikään. Rima jäi kannattimilleen ja ylityksessä tolkuttomasti ilmaa välissä.

Ilta dokumentoitiin ja todistusaineisto ilmestyi 3LP:llä ja 2CD:llä 40 Vuotta Myöhemmin - Ratinan Stadion 2022 (2024).

Jos joku olisi Sielun Veljien vuonna 1984 ennustanut Koneelta tulevan 40 vuoden kuluttua kaikkien aikojen parhaan kotimaisen livelevyn, niin johan olisin hervottomasti naureskellut. Samoilla linjoilla olin tilatessani sen tarjoushintaan vuosi ilmestymisensä jälkeen.

Hieman tunnustan epäilleeni vielä sittenkin, kun pistin CD1:n pesään ja pyörimään, vaikka olin TV:stä osan jo sattunut näkemäänkin.

Kyllä muuten hyytyi hymy joutuin!

Ensikuuntelulla (itse asiassa toisellakin) tuntui kuin sylinterit olisivat alussa käyneet hienokseltaan eri tahtiin. Vaikutelma hävisi parin biisin jälkeen ja sitten olikin ilmassa pelkästään suuren kulttuurijuhlan tuntua.

Käsikirjoitus on yllättävä ja erinomaisen toimiva. Ensin taotaan isolla Koneella Harsoista Terästä (1982) vahvistettuna sinkkunumerolla Hiljaa virtaa veri, sitten tapaillaan kvartetilla Rumia Säveliä (1981) ja Täältä Tullaan Venäjää (1980) Safkan vahvistaessa ryhmää muutamaan otteeseen kosketinkioskillaan.

Viimeiset kolme valintaa debyyttialbumilta ja loppusuora vedetään koko lössillä. Palataan toviksi harsoiseen aikaan (Totuus) sekä kruunataan päivä soittamalla "ensimmäinen biisi" Muoviruusuja omenapuissa.

Siinä kaikki.

Ei, vaan vielä koetaan keikan rock-henkisin ratkaisu, joka on laitimmaisena esitetty, uruin säestetty ja kuorolaulettu On jouluyö, nyt laulaa saa. Siis juuri tuo sateiseen kesäyöhön. Paljon enempi rock kuin olisi ollut lopetus Rappiolla.

Uskallanko väittää, että konsertti oli suomalaisen rock-elämän ylivoimainen tapaus 20-luvulla eikä sitä todennnäköisesti tulla vähään aikaan lyömään. Stadionillakin voi onnistua, minkä Hassisen Kone näytti vakuuttavasti toteen.

Kun orkesteri toimii niin sutjakasti kuin orkesteri tällä levyllä toimii, on periaatteessa turhaa nostaa ketään esille. Kinnuset ja Heiskanen, Porkka, Pekkonen ja Seppo. Kaikki priimaa.

Mainitsen silti Alangon, koska tämän voi sanoa kuulostavan reilu kuuskymppisenä samalta kuin alle kakskymppisenä.

Mainitsen myös Orman, koska hänen viiltävä kitarointinsa kappaleessa Pelko on eräs kakun suurimmista kylmien väreitten nostattajista.

Mainitsen myös vielä uudestaan Hate Kinnusen, jonka paiskonta nyt vaan tuntuu mainitsemisen arvoiselta. Metronomitarkkuuksilla tuskin mennään koko aikaa, mutta meininki on jämäkkää.

Bändin materiaalihan on kaikilla mittareilla aivan ylivoimaista. Nuo kun vetää livenä noin kovaa, on tulos väistämättä täyden kympin tasoa. Läheskään samaan ei päästy edellisen kokoontumisen yhteydessä. Siitä löytyy näyttöä kiekolla 20 Vuotta Myöhemmin - Live 2000 (2010).

On harvinaista, että innostun livelevystä yhtä totaalisen varauksettomasti kuin nyt kävi. Tallenteen loistavuus panee epäilemään, jotta paikan päälläkään ei olisi ollut yhtä kivaa kuin kotona kuunnellessa, mikä väitteenä on tietysti sataprosenttisesti soopaa.

Intoilun myötä näinkin tuore tuotos lennähtää heittämällä Apulaissheriffin parhaitten kavalkadiin. Kolmen kuuntelun perusteella! Ehkä palaan tähän seuraavaksi vasta joskus kymmenen vuoden päästä?

Aivan mahtava!

-----

Aiheeseen liittyvää Apulaissheriffin blogissa:

• LEVYT - Hassisen Kone: Rumat Sävelet
• KIRJAT - Katja Kettu: Ismo Alanko - Elämäkerta
• UUTUUSLEVYT - Badding Rockers: Rock'n'Roll Ja Kiitos Hei

KIRJAT - Katja Kettu: Ismo Alanko - Elämäkerta

Kerrataanko ensin ajatukseni Alangosta?

Hassisen Kone kautta linjan aivan mahtava. Sielun Veljet parhaimmillaan yhtä lailla kova. Molempien levytykset hyllyssä hyvin vähää vaille täysimääräisenä. Myöhempiä siellä kolme CD:tä, eikä vieläkään ihmeempää hinkua hankkia lisää. TV:stä nähdyt pari soolokonserttia vaikuttavia. Niistä ja kaikista kuulemistani haastatteluista hohkaa miehen kerrostalon korkuinen ja painoinen karisma.

Kuvaava yksityiskohta liittyen omistamiini soololevyihinsä. Kun Suomi Putos Puusta (1990) ja Taiteilijaelämää (1995) sisältävät nimikappaleinaan 90-luvun hienoimpiin laskettavat musiikkiteokset. Silti ne eivät albumitasolla kohoa kuin korkeintaan kolmen tähden arvoisiksi.

Entäs Katja Kettu?

Vähin erin tuttu kirjailija. Kolme romaania ja novellikokoelma luettuna. Vahvaa ja värikästä kieltä, paikoin erityisen mukaansatempaavaa tekstin kuljetusta. Julkiset esiintymiset (joista tulee mieleen vain yksi Uutisvuoto) vihjaavat räväkkyydestä.

Vuonna 2019 jäin tyytyväisen malttamattomana odottamaan, kun Ketun tulevasta kirjasta tihkui ensitietoja. Ismo Alanko - Elämäkerta (Johnny Kniga, 2021) ilmestyi syksyllä. Sitä seurasi melko yksimielinen teilaus sekä kriitikoilta että tavan tallaajilta. Hahaa, ajattelin. Menee yhä mielenkiintoisemmaksi.

Huhtikuun puolivälin hujakoilla viimein tilasin, sain ja aloin saman tien ahmia.

Syksyiselle lyttäykselle löytyi pian perusteita. Laaduttomuus näkyy toimitustyön keskeneräisyydessä sekä hutiloivassa taitossa ja/tai painotyössä. Se suorastaan ihmetyttää, kun siellä täällä on pätkiä, joissa on tavuviivoja keskellä rivejä.

No mutta ihminen kestää tuommoiset ulkoiset puutteet, vaikka ne luovatkin tiettyä pilvisyyttä lukijan taivaalle. Mielestäni ikävämpi juttu on valittu rakenneratkaisu. Yli 500 sivusta lähes 200 eli 1/3 kuluu Ismon omiin biisianalyyseihin. Eikä sekään riitä aivan jokaisen sävelmän läpikäyntiin.

Tuo saattaisi toimia, jos tuntisin herran koko tuotannon kuten uransa alkuvaiheet. Eteneminen nimittäin sujui sutjakasti melkein 300 sivua. Teksti piti otteessaan käsitellessään aikaa, jonka musiikki potkii.

Oudommille vesille päästyäni aloin tuskastua ja sivu sivulta luentaan ilmaantui enenevissä määrin pakkopullan makua. Myönnettäköön, että Ketun kerronta ja Alangon vapaa muistelu ei niinkään rasittanut. Kyllä sen tekivät loputtomat jaaritukset sanoituksista. Taiteilija vieläpä tunnustaa useammin kuin kerran, ettei muista tai edes tiedä mistä on kirjoittanut. Tulkitsee itseään jälkikäteen ja arvelee.

Viimeiselle aukeamalle pääsin vasta noin kuukausi alun jälkeen. Tähän osasyynä on toki yleisesti heikentynyt lukuhaluni. Perhanan netti!

Vaan lukiessahan ruukaa oppia jotain, nippeliä ja syvempää. Heti alkuun kävi selväksi asia, joka tuli puskista. Karjalaiseksi hepuksi luulemani ei olekaan karjalainen. Hän kyllä vietti lapsuutensa ja nuoruutensa Joensuussa, mutta on syntynyt Keravalla.

Äiti oli kotoisin Hankasalmelta, Keski-Suomesta. Isä taas oli keskipohjalainen, tarkkaan ottaen lamppilainen. En malta olla mainitsematta sitä vähämerkityksistä seikkaa, että Toholampi sijaitsee käytännössä tutun pikkupitäjän naapurissa. Omasta nuoruudestani muistan Alangon tai pari samoilta seuduilta, Halsualta.

70-luvun lopulla, Sight-yhtyeen riveissä tuli kolmas sija rockin SM-kisojen välikarsinnoissa Kuopiossa. Ykkösenä tuolta pääsi jatkoon paikallinen blues-bändi Mad House solistinaan muuan Sakari Kuosmanen.

Päähenkilön sanomisista tekee mieli siteerata kohtaa, jossa ajatukseni kulkevat samaa rataa. Korkeintaan käyttäisin hieman keveämpää luonnehdintaa niistä, jotka ajattelevat toisin oikeasta ja väärästä. Sanottu itsessään pätee moneen muuhunkin asiaan.

Pitää olla idiootti, jos väittää tietävänsä, miten asiat oikeasti ovat. Että kaikki on mustavalkoista. Jätetään harmaan sävyt käsittelemättä kokonaan.

Sikäli kirjaa voi verrata radio-ohjelmista litteroituihin Juice puhuu -opuksiin, että niissäkin kaikkien tietämä tekijä ruoti menneitä tekemisiään biisi biisiltä. Maistuivatkohan ne paremmilta siksi, kun Leskinen teki sen vähemmän, jos lainkaan vastentahtoisesti?

-----

Aiheeseen liittyvää Apulaissheriffin blogissa:

• YKSI TOISTA VERSIOIMASSA #3 - Sielun Veljet: Otteita Tuomari Nurmion Laulukirjasta
• KIRJAT - Juice puhuu - Kootut muistelmat Vol.II

YKSI TOISTA VERSIOIMASSA #3 - Sielun Veljet: Otteita Tuomari Nurmion Laulukirjasta

Siekkarien Nurmio-tulkintojen historia alkoi yhtä aikaa yhtyeen oman historian kanssa. Konserttitilanteissa Veljet veistelivät versioitaan heti ensi metreiltä lähtien. Maaninen Huda huda päättää livelevyn Sielun Veljet (1983).

Keväällä 1990 bändi vietti neljä päivää studiossa saaden nauhalle 17 Nurmion kappaletta. Niistä neljä sisältyy muun sekalaisen seassa Siekkarien kuoppaamisen jälkeen ilmestyneelle 3CD:lle Musta Laatikko (1993). Laatikkoon ahdettiin myös Sörkän vankilassa vetaistu Oi mutsi mutsi. Kokoelmalle Hot Dog Pop Vol 1 - Hit Singles (1992) pistettiin kaksi kevätrupeaman biisiä, tribuuttialbumille Tuomarin Todistajat (2000) yksi.

Edelleen, kesällä -90 Alanko, Orma, Hohko ja Forsman ilahduttivat tai järkyttivät yleisöjä rakentamalla muutaman keikan ohjelmiston pelkästä Tuomari-matskusta. Niistä Provinssirock-pläjäys tuli sittemmin kauppoihin CD:nä Kansan Parissa 2 (2008).

Mutta palataan noihin reilun 31 vuoden takaisiin studiosessioihin. Niiden tuloksena syntynyt nauha koki jossain vaiheessa kovia, joutui ehkä magneettikentän hyökkäyksen uhriksi. Kolme kappaletta kärsi niin pahoin, ettei niitä katsottu voitavan saattaa julkaisukelpoisiksi. Jos minun pitäisi veikata, joku päivä nekin vielä tulevat jotain kautta kuunneltaviksi.

Riittävän ehjistä neljästätoista kasattiin Jukka Orman tuotannossa Otteita Tuomari Nurmion Laulukirjasta (2007).

Orma ja Roni Martin miksasivat uusiksi suurimman osan otteista. Riku Mattilan vuoden 2000 miksaukset numeroista 5 ja 6 otettiin mukaan sellaisinaan. 7, 8 ja 9 ovat puolestaan Antti Kirvesmäen -91 työn satoa.

Sattumalta hienoimmat hetket osuvat noihin ohjelman keskivaiheille sijoitettuihin raitoihin. Kohokohdiksi Apulaissheriffin asteikolla nousevat alun perin Lasten Mehuhetkellä (1981) julkaistut Hyvästi kotimaa ja Oi mahtava totemi. Niiden parhaimmuus ei kuitenkaan kumpua niinkään teknisestä jälkityöstä, vaan juontuu Handen biisien ja Veljien esityksen ansioista.

Otteita Tuomari Nurmion Laulukirjasta on sikäli erikoinen tuotos kahlata läpi, että sillä hyvyyskäyrä noudattaa alusta nousevaa ja loppuun laskevaa profiilia. Huippu sijoittuu tosiaan puolimatkaan. Mielipide vaan taas.

Älä itke Iines alkupalana ei jaksa innostaa isosti. Myös seuraava Oi mutsi mutsi jättää hieman kylmäksi. Vihonviimeinen Huda huda taas jää kauas taakse, kun sitä vertaa Siekkari-debyytin versioon.

Lauluosasto ei ole yksin Ismo Alangon harteilla. Orma luikauttaa pari rallia (Kulkuri ja maamies sekä Hunajainen paholainen). Näistä jälkimmäiseen hän saa taottua omanlaistaan energiaa niin kurkustaan kuin kitarastaankin.

Arvostan kovasti sitä, että jätkillä oli pokkaa pitää eräs valtakunnan tunnetuimmista ja tunnistettavimmista vokalisteista irti päämikrofonista peräti puolen albumin verran. Kyllähän heillä pitkin matkaa oli pokkaa moneen muuhunkin epätavanomaiseen.

Jouko Hohko toimii solistina peräti neljällä numerolla (3, 4, 10 ja 11). Näistä Kurja matkamies maan on erinomainen näyttö taiten toteutetusta stemmalaulannasta, joka hoituu Alangon ja Orman toimesta. Jälkimmäinen säestää dobrolla ja Alf Forsman pitää huolta rytmistä bassorummun, hi-hatin ja tamburiinin kera.

Hohkon vokalismi on sen verran intensiivistä, että soittaminen samaan aikaan ei tullut kyseeseen. Niinpä bassovastuu siirtyi tämän laulaessa Ismolle. Kokekaa Rion satamassa, jos kaipaatte todistetta. Suun kautta ulos purkautuva, raastava ääni vaikuttaisi lähtevän kantapäistä asti.

Liputtomat laivat on Alangon ja Hohkon duetto, johon Orma osallistuu kertosäkeessä. Kitaran sijaan hän pelailee tässä uruilla.

Kaikkiaan levyä voi pitää toistaiseksi aukottomimmin minisarjan teemaan käypänä. Ensimmäistä kertaa koko setti koostuu täysin saman kirjoittajan ja esittäjän musiikista. Pienenä ongelmana näen se, että originaalit ovat niin tajuttoman korkeaa tasoa. Niitä ei ole lainkaan vaivatonta siivota mielestään, kun tätä kuuntelee.

-----

Aiheeseen liittyvää Apulaissheriffin blogissa:

• YKSI TOISTA VERSIOIMASSA - Tulossa...
• LEVYT - Sielun Veljet: L'amourha
• LEVYT - Tuomari Nurmio: Lasten Mehuhetki

BIISIT - Hassisen Kone: Muoviruusuja omenapuissa III

Pelkästään loistavaa ja hyvää musiikkia tehneen orkesterin tuotannosta voi olla hankala nimetä yhtä kappaletta ylitse muiden. Mahdotonta se onkin, mutta nostan erään, josta on olemassa sen seitsemän erilaista levytystä.

Ismo Alanko kirjoitti Muoviruusuja omenapuissa jo 16-vuotiaana, siis ilmeisesti vuonna 1977. Paljon ennen Hassisen Konetta.

Lauluteksti on siinä määrin kummallinen, että a) en ole yrittänytkään ymmärtää, vaan nautin laulusta instrumenttina, sanoista sävyinä ja b) ihmettelen kuinka sen ikäinen kaveri sai aikaan tuollaista lyriikkaa.

Seitsemän kertaa Muoviruusuja

1) Ensimmäisen kerran Se taltioitiin keväällä 1980 ennen Venäjä-sessioita. Eri esittäjien kokoelmalle 3 Vuotta Myöhemmin (1980) päätyi vielä hieman hapuilevaa ja löysää menoa.

2) 16.8.1980 Vanhalla ylioppilastalolla nauhoitetulla keikalla Siinä oli aistittavissa samaa velttoutta kuin studioversiossa.

3) 23.12.1980 Kulttuuritalon konsertissa Siinä saattoi havaita orastavaa piristymistä. Reijo Heiskasen kitarointi kiinnittää huomion.

4) 1981 touko-kesäkuun Tuuliajolla-kiertueella tempo oli vauhdikas ja yhtyeen livetaito korkeaa tasoa. Esitys pistettiin albumille Tuuliajolla (Eli Ballaadeja Saimaalta) (1981). Tämä on paras lavalta tempaistu Se.

5) 1.8.1982 uusi Kone soitti Kaivopuistossa. Nyt Se oli saanut ylleen ison kokoonpanon näköisen sovituksen, jossa on progea ja psykedeliaa. Levyllä soundit ovat aavistuksen tummat.

6) Elokuussa 1982 iso Kone purkitti studiossa singlen Hiljaa virtaa veri (1982), jonka takasivulle pantiin Muoviruusuja omenapuissa III, joka on Apulaissheriffin valinta Sen eri versioista. Tässä on kunnon kuorot ja suvereenit soitot. Torvet ja kilkuttimet elävöittävät, Orma kitaroi ja Ismo laulaa kuten Ismo laulaa. Seiskatuumainen on molempine puolineen yksi kaikkien aikojen sinkuista Suomessa.

7) Juhannuksena 2000 Hassisen Kone pamautti comeback-keikan Joensuussa. 20 Vuotta Myöhemmin - Live 2000 (2010) dokumentoi tapauksen ja luonnollisesti Se tuli mukaan.

Biisiä ei löydy bändin kolmelta normiälppäriltä. Yllä on mainittu ja linkattu levyt, joilla eri versiot ensi kertaa ilmestyivät. Kohtien 2, 3 ja 5 osalta se tapahtui vasta kokoelmalla Jurot Nuorisojulkkikset - Koko Tuotanto Koko Tarina 1980-1982 (2009). Kuva boksin vihkosesta.

Ja tässä Se kuunneltavaksi: Muoviruusuja omenapuissa III.

-----

Aiheeseen liittyvää Apulaissheriffin blogissa:

• LEVYT - Hassisen Kone: Rumat Sävelet

LEVYT - Pedro's Heavy Gentlemen: Reggae

Näkemieni haastattelujen perusteella minulle on muodostunut Pedrosta kuva hyväntahtoinena, välittömänä ja lupsakkana tyyppinä. Lukemani on antanut ymmärtää hänen olevan omalla, epäautoritäärisellä tyylillään aikaansaapa ja taiteilijoista hyvän esiin kaivava taustavaikuttaja. Kuuloaisti on monissa ympyröissä vääjäämättä todistanut erityisestä musikaalisesta lahjakkuudesta.

Osa vaikutelmista välittyy Pedro's Heavy Gentlemenin yhdeksännen albumin takakannesta. Näen siinä työkalunsa ääressä istuvan, ohjelmanumeroitten ja solistien takana lymyilevän, ehkä sisäisesti hymyilevän miehen.

Reggae (1997) on vain yksi, joskin tuntemistani hohdokkain näyte maestron venyvyydestä eri tyylilajien maailmoihin.

Genren surkea tuntemukseni ei anna riittäviä edellytyksiä arvioida kuinka aitoa on Heavy Gentlemenin jamaikalaisrytmien hallinta. Luulen, että ollaan aika syvällä, mutta toisaalta toisenlaista kuorrutustakin annostellaan kakkuun taiten.

Kärkeen saa Oskar Merikannon ja Larin-Kyöstin Reppurin laulu tuta miltä tuntuu tulla puetuksi karibialaisviittaan. Ismo Alanko tulkitsee hienon ilmeettömästi ja matalalta. Puhallintuki on viiltävää ja Pedron haitari kuin Suomi-lippis rastan päässä. Myös Tolosen soolo on soveliaasti eri maailmasta kuin biisin perusvire.

Kuubalaisen Ernesto Lecuonan Siboney on kiekon ensimmäinen kohokohta. Otto Donnerin ja trumpetin yhden kappaleen mittainen vierailu on tässä. Kaikkein korkeimmalle kohoaa Harri Marstion kerrassaan värisyttävä suoritus. Hattu päästä.

Toinen huippu koetaan heti perään. Ruotsalaisen Peps Perssonin artikulointi suomeksi paiskaa kaikkien ikäisteni tunteman uuden aallon peruskiven seuraavalle tasolle. Kyseessä on Ari Taskisen kynäilemä, Pelle Miljoona & 1980:n originaali Tahdon rakastella sinua. Tolonen loistaa jälleen soolossaan.

Kojon laulama Mitä rankempaa saan sykkii nopeammassa tempossa. Siinäpä kolmas näyte, valoisa ralli ja oiva osoitus Kojon kyvyistä. Harva suomalainen vetää yhtä komeasti. Alun perin tämä on Jimmy Cliffin The harder they come.

Jim Pembroken One little boat kuulostaa korviini eniten siltä itseltään mitä tulee Hannu Lemolan rumputyöskentelyyn ja Harri Merilahden bassotteluun. Kyllä pistää jalan vippasemaan.

Levyn toinen kotimainen ikivihreä on Topi Kärjen Liljankukka, jonka Pembroke käänsi äidinkielelleen nimellä Lily blossom. Persson ei artikuloi englantia ihan yhtä eksoottisesti kuin suomea, mutta persoonallisesti toki. Täytyy todeta hänellä olevan mielenkiintoinen tapa laulaa ruotsiksikin, mikä ilmenee hänen itse kirjoittamallaan raidalla Nu och då.

Billy Braggin Goalhangerin reggae-sovituksen pääsee vetämään Tuomari Nurmio, joka vääntää engelskaa myös klassikolla In the summertime.

Loppuun Pembroke muistelee Kurt Cobainia, jonka kuolemasta tuli tällä viikolla kuluneeksi 27 vuotta. Pekka Rechardt käväisee kitaran varressa.

Pedro's Heavy Gentlemen oli eräänlainen all stars -kokoonpano vaihtelevalla miehityksellä. Orkesterin nimestä huolimatta studiossa kävi matkan varrella myös leidejä. Tällä kertaa asialla ovat Irina Milan ja Pirjo Bergström, jotka kera Pave Maijasen muodostavat taustakuoron.

Kahdessakymmenessä vuodessa (1980-2000) bändi levytti kaikkiaan kymmenen albumia. Merkille voi panna, että niistä kolme toteutettiin tango-teemalla. 6/10 julkaistiin 1984:ään mennessä, jonka jälkeen tahti hiljeni huomattavasti.

Reggaen ilmestyminen osui sellaiseen historialliseen saumaan, ettei siitä tietääkseni ole olemassa muuta kuin CD-painos. Vinyyliä huutaa, huutavat vinyyli-ihmiset. Apulaissheriffille riittää sisältö näin miten se on ollut saatavilla.

Sen sijaan pätkähti juuri mieleen vallan kiinnostava ajatus toivetapahtumasta, kunhan tästä koronahässäkästä päästään. Nimittäin, olisihan melko mellevää nähdä Pedro's Heavy Gentlemen suurella joukolla kiertueella maamme konserttisaleilla. Rundille pitäisi tietysti koota vielä keskuudessamme vaikuttavia muusikoita koko ryhmän elinajalta ja miksei muutama debytanttikin. Tällainen konserttitoive saattaa hyvinkin olla mitä huuruisinta toiveajattelua.

Sitä odotellessa päätän jutun mainitsemalla Hietasen sovittaneen ja tuottaneen paketin. Esittämisvastuut selviävät alta.

Jestapa jepulis, Reggae on aivan mahtava levy!

-----

Aiheeseen liittyvää Apulaissheriffin blogissa:

• LEVYT - Topi Sorsakoski & Agents: Besame Mucho
  

SOITTOLISTAT - Suomeksi

Alkaa olla blogissa sen verran juttuja ja niissä musiikkilinkkejä, että näin tarpeelliseksi rustata valituista paloista niin sanotusti aivan mahtavan soittolistan. Tämä mielessä niputin 12 ensimmäisellä kotimaisella esitettyä, täydet pisteet ansaitsevaa kappaletta samaan pakettiin. Se löytyy tietty Spotifystä ja suosittelen nyt vankasti sen kimppuun käymistä.

En vastaa mahdollisista kuulijan kokemista pettymyksistä. Sen sijaan onnittelen hyvästä mausta / tuurista, jos joku onnistuu pitämään koko listasta yhtä paljon kuin Apulaissheriffi, eli aika lailla.

Ei kun tukka taakse ja Spotify-tunnuksilla luukuttamaan Suomeksi-soittolistaa.

-----

Aiheeseen liittyvää Apulaissheriffin blogissa:

• SOITTOLISTAT - Juicen The Paras Biisi

LEVYT - Hassisen Kone: Rumat Sävelet

Taas mennään ilman itse levyä. Hassisen Koneen osalta hyppäys laseraikaan tarkoitti Apulaissheriffin tapauksessa kuuden CD:n boksin Jurot Nuorisojulkkikset - Koko Tuotanto Koko Tarina 1980-1982 (2009) hankintaa ja kolmen LP:n roudaamista alan liikkeeseen uusia omistajiaan odottamaan. Kun en näihin juttuihin ole ennenkään verkosta kuvia kaivanut, jää varsinainen etukansi tällä kertaa pois.

Mutta tuon erinomaisen kattavan kokoelman kakkoskiekolta löytyy Koneen ehkäpä kaikista maittavin kokonaisuus Rumat Sävelet (1981). Jätkien yhteissoitto pelitti sillä kuin konsanaan Mihailov-Petrov-Harlamov-ketjulla 70-luvulla.

Täältä Tullaan Venäjä (1980) oli ollut menestys, jonka myötä bändi oli harpannut kerralla tyhjästä A-ryhmään. Rumat Sävelet julkaistiin vain reilu puoli vuotta sen jälkeen. Kovin pitkää jonoa ei saa muodostettua 2000-luvun artisteista, jotka yhtä rivakkaan tahtiin olisivat tuoneet markkinoille uusia albumeita.

Jälkikäteen voi hämmästyksellä panna merkille sen miten korkeatasoisena Hassisen Koneen tuotanto pysyi läpi pikaisen rupeaman, minkä he parissamme viettivät. Väistämättä ainakin itse rinnastan heidät reilu kymmenen vuotta myöhemmin yhtä lyhyen uran - eri syystä tosin - tehneeseen Kingston Walliin.

Näitä kahta yhdistää ajatuksissani myös kehityskaaren samankaltaisuus. Ensin läväytetään kansalle tykkidebyytti, joka on myöhempiin verrattuna yksinkertaista, mutta toimivaa kamaa. Sitten saavutetaan samaa kaavaa huolella jalostaen huippukohta toisella pitkäsoitolla. Ja viimein tehdään jyrkkä suunnanmuutos kolmannella, laatu silti katossa pysyen.

Ismo Alangon sanoituksista voi puolivakavissaan kaivaa yhden version siitä miten hän mahdollisesti näki itsensä yhtyeineen muuttuneen tässä rumbassa. Äärimmäisen pelkistetty tulkinta pelkästään laulujen nimistä voisi mennä näin. Ensin he olivat porukalla Reippaat ja lahjakkaat laulajaveikot, seuraavassa vaiheessa Jurot nuorisojulkkikset. Viimein vuonna 1982 oli jäljellä enää Julkinen eläin, yksikössä. 

Palataan vielä siihen miten nopeasti kaikki kävi. Helposti tulee ajateltua, että nuo kolme mainiota levyä tulivat ulos kolmessa vuodessa, kun tuijottaa pelkkiä vuosilukunumeroita. Tosiasiassa aikaa ekasta vikaan ehti kulua vain puolitoista. Bändin synnystä hajoamiseenkaan ei täyttä kolmea mennyt.

Se siitä, Rumat Sävelet oli ja on huima tuote. Biisilistaa katsellessa ei varsinaisia hittejä bongaa. Luulisin, että mieleenjääneimmät kappaleet ovat silkkaa kitararokin riemujuhlaa parhaimmillaan edustava Oikeus on voittanut taas sekä yksi Ismon kaikkien aikojen vahvimmista tunteenpurkauksista Tällä tiellä.

Linkkaan tähän kuitenkin hieman vähemmän soitettua tavaraa. Se alkaa Jussi Kinnusen kiehtovalla bassointrolla. Velipoika Harrin rumpujen johdolla mukaan tulevat myös kitaristit. Reijo Heiskanen hiplaa jännittävän kuplivaa taustaa tunnusomaiselle baritonilaululle. Kaikki käy sopusoinnussa. On hienoa.

Puolivälin krouvin jälkeen tunnelma vaihtuu lennosta toiseksi. Kiihtyy vallan. Ja kohta onkin vain ihanaa ja hyvä olla hamaan loppuun saakka. Muihin verrattuna erilainen Hyvä olla ennakoi tulevaa, isoa Hassisen Konetta ja sen vuosimallia -82 olevaa Harsoinen Teräs -LP:tä.

Vaikka julkaisuaikataulu oli kiivas, äänitettiin levyä yllättävän pitkällä ajanjaksolla (7 kk). Joensuulaiset kävivät studiossa ensin pari kertaa Turussa, sitten Lempäälässä. Osa materiaalista miksattiin Helsingissä. Tuottajana, äänittäjänä ja miksaajana toimi herra Ylöjärveltä, sama kuin jo Venäjällä.

Pantse Syrjän panoksella on uskoakseni iso merkitys lopputulokseen. Boksiversiolta kuulokkeitten kautta kuunneltuna kitarasoundit ovat juuri niin kuin pitää. Basso-osasto erottuu kiitettävästi. Puurous loistaa poissaolollaan. Syrjältä liikeni noihin aikoihin mukavasti aikaa ja viitseliäisyyttä Eppu Normaalin ohessa avittaa muita artisteja tuotantopuuhissa.

Tunnettu on sekin tosiseikka, että Pantse tuurasi turnauskestävyysongelmiin ajautunutta nuorempaa Kinnusta ensimmäisen Tuuliajolla-kiertueen aikana. Ihan pystymetsästä hän ei siis Hassisen Koneen bassoon joutunut tarttumaan, koska biisit olivat studiosta tuttuja.

Perusinstrumentaation - rummut, basso, kaksi kitaraa - lisäksi Alanko soitti sinne tänne koskettimilla. Tuomiopäivän alkuun hän punoi jo poikasena omaksumallaan sellolla moniäänisen johdatuksen rytmisesti monimutkaiselta kuulostavaan progeiluun.

Kun en vielä sitä ole todennut, totean tähän väliin, että Reijo Heiskanen on hieno kitaristi. Piste.

Alangon roolista voisin vielä kotvan jauhaa. Mies on häärinyt 40 vuotta musiikin parissa ollen melkeinpä koko sen ajan kotimaisen kaartin eturivissä. Henkilökohtaisesti ajatellen hän on tärkeysjärjestyksessä laulaja, säveltäjä, kulloisenkin ryhmän keulakuva ja sanoittaja.

Vaikka järjestys on tuo, en ole (vielä) kovinkaan mainittavasti innostunut hänen Sielun Veljien jälkeisestä tuotannostaan. Kokonaisuus menee kaiken muun yli. Koneet ja Veljet omistan CD:inä liki täydellisesti, muita ei kolmea enempää ole kertynyt. Ehkä joku päivä alan haalia niitäkin hyllyyn.

Sitä odotellessa, Rumat Sävelet on aivan mahtava levy!

-----

Aiheeseen liittyvää Apulaissheriffin blogissa:

• VÄLIPALAT - Tuottaja Pantse Syrjä

LEVYT - Sielun Veljet: L'amourha

Kun on järvet täynnä timantteja ja sinipunainen on maa, kulkee maan halki etelästä pohjoiseen tiskirätti, ylpeä sellainen. Hän kanootin kapean vesille laittaa, koska hänet on luotu kulkemaan eikä hän jäänyt lastenhuoneen komeroon. Hän ei vanno mitään, ei valehtele rakkautta, sillä rakkaus raatelee. Hänellä on niin mieletön ikävä, ettei edes nukkua jaksa, vaikka tai koska on satujen julma taikayö.

L'amourha (1985) on suomalaisen musiikin merkkiteos, joka nojaa ainakin vaihtoehtorokkiin, punkkiin, funkkiin, minkä lie alkuperäiskansojen perkussiopohjaiseen rytkytykseen ja ties mihin muuhun.

Tyylien sekoituksena Sielun Veljet synnytti jotain sellaista, mihin ei ollut pystynyt kukaan aiemmin eikä kyllä myöhemminkään. Veljien edeltävät tuotokset perustuivat toki samankaltaiseen reseptiin, ollen vielä raaempia.

Albumin teho ei ole ajan myötä osoittanut laantumisen merkkejä.

L'amourha osui Poko Recordsin täysosumavuoteen. Vuoteen 2013 mennessä sitä oli hankittu rapiat 43000 yksikköä. Tämä oli vain hieman vähemmän kuin J.Karjalaisen Ja Mustien Lasien Doriksella ja selvästi enemmän kuin mihin ylsi Popedan Pohjantähden Alla. Eppujen Kahdeksas Ihme on edelleen omassa luokassaan levy-yhtiön -85 vuosikerrassa yli kolminkertaisella myynnillä Siekkareihin nähden. Toisaalta Yön sen vuotinen jää kauas kauas taakse.

Löin kaupallista tietoa tiskiin sen vuoksi, että on likipitäen käsittämätöntä kuinka tuon tyylinen musiikki meni kansaan niin lujasti kuin meni. Miksi niin kävi?

Tietenkin yksi merkittävä tekijä on Ismo Alanko. Vaikka Sielun Veljet olikin hänen taipaleellaan kauimpana puhtaasti johtajavetoisesta ryhmästä, ei kuulijakunta välttämättä asiaa tuolloin nähnyt.

Hassisen Kone oli ollut jättimenestys. Sen hajottua alkuaikojen Veljet oli liian tyly paketti valtavirralle. Kaikessa tinkimättömyydessään L'amourha oli sittenkin jonkinmoinen lievennys ja askel - joskin lyhyt sellainen - kohti yleisempää siedettävyyttä.

1980-luvulla ei voinut vähätellä singleksi valittujen kappaleitten merkitystä albumin menekkiä ajatellen. Raskaahko, mutta seesteinen tulkinta Juha Vainion aikoinaan suomentamasta laulusta Toiset on luotuja kulkemaan tasoitti tietä. Kääntöpuolen versio Kanoottilaulusta edusti myös helpommin omaksuttavaa linjaa. Kumpaakaan ei tosin vinyylille otettu mukaan, mutta kasetilta ne löytyvät, samoin sittemmin CD:ltä.

Ensimmäinen ja ainut varsinainen sinkku LP:ltä oli Peltirumpu. Ja sekös olikin mainio veto, suoranaista hittiainesta. Alf Forsmanin täydellinen rumpukomppi avaa pelin ja kiskaisee parin tahdin jälkeen mukaan Jukka Orman ja Alangon kitarat. Pääriffi jäi varmasti monelle korvamadoksi muutamalla kuuntelulla, ehkä jo kerralla. Jouko Hohko bassollaan tyytyy simppelisti nitomaan osaset yhteen.

Sanoitus komeroon jätetystä lelusta tai lapsesta oli niin ikään hittiteksti. Minä mukaan lukien monikaan ei todennäköisesti edes yrittänyt ymmärtää mistä oli kyse. Laulun pointtina on uskoakseni useimmille olla instrumentti muiden joukossa. Tällöin viestillä ei ole niin suurta väliä. Itsekin alan hyvin harvoin miettimään tekstiä tarkemmin kuin mitä pinnalta irtoaa. Peltirumpuun liittyy myös Günter Grassin vuonna 1959 julkaistu romaani, joka vissiin pitäisi joskus lukea.

Kieli poskessa, kenties totuuden jyvästä sisältäen heitän mutusteltavaksi vielä yhden mahdollisen myynninedistäjän. Nimittäin kyllähän suuri yleisö on aina ollut altis kaikelle hömpälle ja ulkomusiikilliselle. Bändi kehitti muistaakseni vähän levyn julkaisemisen jälkeen omintakeisen tukkalaitteiston, jota nestori Forsman ei muiden tavoin ottanut käyttöön.



On mulla unelma sisältää sen verraan rankkaa paasausta Suomen lipusta ja leijonasta, että se herätti laajalti paheksuntaa joissain piireissä. Apulaissheriffi ei allekirjoita sanomaa täysin, joskin ajatus olla vannomatta mitään on suht' hyvä(ksyttävä).

Huolimatta erimielisyydestäni jaksan innostua biisistä. Toisin kuin esimerkiksi en jaksa katsoa väkivalta- tai nykyisin juurikaan edes toimintaelokuvia. Ne toki kelpaavat monille, jotka eivät sisältöä sinällään kannattaisikaan tosielämässä.

Parhainta antia itselleni edustaa levyllä Tiskirätti. Rumpukomppi uhkaa tönkköydessään olla junnaava. Sopivasti ajoitetut paussit kesken suoran runttauksen pelastavat paljon. Koko kitaraosasto maustaa taustaa jopa svengaavasti ja se tekee tästä huipun. Etenkin Hohkon vahvasti funkkaava bassottelu ansaitsee erikoismaininnan. Ja jos lyriikkaa haluaa kuunnella, on siinä asiaa yllin kyllin.

Toinen kohokohta on heti perään pärähtävä Ikävä, jonka säkeistöjen hypnoottinen rytmi vie mukanaan. Kanoottilaulun intiaaniteema saa Ikävällä jatkoa Amerikan alkuasukkaisiin ajatukset vievänä ulinana. Tunnustan, että näkemys voi olla viihdeteollisuuden luoma harha. 2½ minuutin paikkeille sovitettu lyhyt kitarakaaos katkaisee tunnelman hetkeksi ja tekee sen onnistuneesti.

Kainosti alkava Talvi muuttuu kunnolla liikkeelle päästyään suorastaan heavyksi. Satujen julma taikayö funkahtaa. Laulu on pelkkien congarumpujen - tai vastaavien - säestyksellä toteutettu kaunis laulu. Monenlaista on.

Vielä pitää kehua Josef Josef. Lajityyppinsä kulta-aikoina tätä käännösiskelmää esittivät mm. Laila Kinnunen siskonsa Ritvan kanssa sekä Harmony Sisters. Siekkariversio kulkee kuin juna ja toimii kuin sen kuuluisa vessa. Orma kutoo jännästi erityisen nautittavaa kitaramattoa liikkeeseen pakottavan, sykkivän rumpu- ja bassotaustan ylle. Ismon laulusoundi on sinetti kaiken muun päälle.

Kolmea lainaa lukuunottamatta Alanko rakensi L'amourhan biisit. Orma osallistui sävellystyöhön numeroilla 2, 3 ja 4. Sovitukset on merkitty koko orkesterin nimiin. 80-luvulla maineeseen näissä hommissa noussut, kitaristinakin toiminut T.T. Oksala tuotti.

Päätän raporttini tuttuihin sanoihin: L'amourha on aivan mahtava levy!

-----

Aiheeseen liittyvää Apulaissheriffin blogissa:

• LEVYT - Don Huonot: Kameleontti

VÄLIPALAT - Tuottaja Pantse Syrjä

Äänilevyillä ruukkaa olla nimetty (taiteellinen) tuottaja, joka "istuu studiossa tiskin takana jalat konsolilla ja naukkailee konjakkia". Tuohonkin tapaan ko. tittelillä kansiin merkityn toimijan tehtäväkenttää valotetaan muusikoiden.netin forumilla.

Pantse Syrjä tunnetaan yhtyeensä toisena kitaristina ja pääasiallisena säveltäjänä sekä kauan sitten satunnaisesti vielä sanoittajana, jopa laulajana. Lisäksi hän on tuottanut Eppuja Maximum Jee&Jeestä tähän päivään. Selvää pässinlihaa. Mutta onko se, että menneisyydestä löytyy tuotantokeikkoja myös muille. Esimerkkejä näistä:

• Kollaa Kestää: Kollaa Kostaa (EP, 1978)
• Sensuuri: Hulinaa (1979)
• Popeda: Raswaa Koneeseen (1980)
• Hassisen Kone: Täältä Tullaan Venäjä (1980)
• Popeda: Hullut Koirat (1981)
• Hassisen Kone: Rumat Sävelet (1981)
• Hassisen Kone: Harsoinen Teräs (1982)
• Juice Leskinen Grand Slam: Sivilisaatio (1982)
• Juice Leskinen Grand Slam: Boogieteorian Alkeet Peruskoulun Ala-astetta Varten, Lyhyt Oppimäärä (1983)
• The Run Runs: The Original The Official The Run Runs (1984)

Listan viimeisin levy on Dave Lindholmin lyhytikäisen bändin ainut LP. Projekti ei ollut kitkaton, vaikka miehet kavereita olivatkin. Syrjän pilkkua viilaava tyyli johti täysin vastakkaista ajatusmaailmaa levyn teossa edustavan Lindholmin mielestä liian hitaaseen ja tarkkaan toimintaan. Siitähän syntyi kuitenkin oikein letkeää jälkeä, mistä todisteena All your soul.