24 toukokuuta 2022

KIRJAT - Katja Kettu: Ismo Alanko - Elämäkerta

Kerrataanko ensin ajatukseni Alangosta?

Hassisen Kone kautta linjan aivan mahtava. Sielun Veljet parhaimmillaan yhtä lailla kova. Molempien levytykset hyllyssä hyvin vähää vaille täysimääräisenä. Myöhempiä siellä kolme CD:tä, eikä vieläkään ihmeempää hinkua hankkia lisää. TV:stä nähdyt pari soolokonserttia vaikuttavia. Niistä ja kaikista kuulemistani haastatteluista hohkaa miehen kerrostalon korkuinen ja painoinen karisma.

Kuvaava yksityiskohta liittyen omistamiini soololevyihinsä. Kun Suomi Putos Puusta (1990) ja Taiteilijaelämää (1995) sisältävät nimikappaleinaan 90-luvun hienoimpiin laskettavat musiikkiteokset. Silti ne eivät albumitasolla kohoa kuin korkeintaan kolmen tähden arvoisiksi.

Entäs Katja Kettu?

Vähin erin tuttu kirjailija. Kolme romaania ja novellikokoelma luettuna. Vahvaa ja värikästä kieltä, paikoin erityisen mukaansatempaavaa tekstin kuljetusta. Julkiset esiintymiset (joista tulee mieleen vain yksi Uutisvuoto) vihjaavat räväkkyydestä.

Vuonna 2019 jäin tyytyväisen malttamattomana odottamaan, kun Ketun tulevasta kirjasta tihkui ensitietoja. Ismo Alanko - Elämäkerta (Johnny Kniga, 2021) ilmestyi syksyllä. Sitä seurasi melko yksimielinen teilaus sekä kriitikoilta että tavan tallaajilta. Hahaa, ajattelin. Menee yhä mielenkiintoisemmaksi.

Huhtikuun puolivälin hujakoilla viimein tilasin, sain ja aloin saman tien ahmia.


Syksyiselle lyttäykselle löytyi pian perusteita. Laaduttomuus näkyy toimitustyön keskeneräisyydessä sekä hutiloivassa taitossa ja/tai painotyössä. Se suorastaan ihmetyttää, kun siellä täällä on pätkiä, joissa on tavuviivoja keskellä rivejä.

No mutta ihminen kestää tuommoiset ulkoiset puutteet, vaikka ne luovatkin tiettyä pilvisyyttä lukijan taivaalle. Mielestäni ikävämpi juttu on valittu rakenneratkaisu. Yli 500 sivusta lähes 200 eli 1/3 kuluu Ismon omiin biisianalyyseihin. Eikä sekään riitä aivan jokaisen sävelmän läpikäyntiin.

Tuo saattaisi toimia, jos tuntisin herran koko tuotannon kuten uransa alkuvaiheet. Eteneminen nimittäin sujui sutjakasti melkein 300 sivua. Teksti piti otteessaan käsitellessään aikaa, jonka musiikki potkii.

Oudommille vesille päästyäni aloin tuskastua ja sivu sivulta luentaan ilmaantui enenevissä määrin pakkopullan makua. Myönnettäköön, että Ketun kerronta ja Alangon vapaa muistelu ei niinkään rasittanut. Kyllä sen tekivät loputtomat jaaritukset sanoituksista. Taiteilija vieläpä tunnustaa useammin kuin kerran, ettei muista tai edes tiedä mistä on kirjoittanut. Tulkitsee itseään jälkikäteen ja arvelee.

Viimeiselle aukeamalle pääsin vasta noin kuukausi alun jälkeen. Tähän osasyynä on toki yleisesti heikentynyt lukuhaluni. Perhanan netti!

Vaan lukiessahan ruukaa oppia jotain, nippeliä ja syvempää. Heti alkuun kävi selväksi asia, joka tuli puskista. Karjalaiseksi hepuksi luulemani ei olekaan karjalainen. Hän kyllä vietti lapsuutensa ja nuoruutensa Joensuussa, mutta on syntynyt Keravalla.

Äiti oli kotoisin Hankasalmelta, Keski-Suomesta. Isä taas oli keskipohjalainen, tarkkaan ottaen lamppilainen. En malta olla mainitsematta sitä vähämerkityksistä seikkaa, että Toholampi sijaitsee käytännössä tutun pikkupitäjän naapurissa. Omasta nuoruudestani muistan Alangon tai pari samoilta seuduilta, Halsualta.

70-luvun lopulla, Sight-yhtyeen riveissä tuli kolmas sija rockin SM-kisojen välikarsinnoissa Kuopiossa. Ykkösenä tuolta pääsi jatkoon paikallinen blues-bändi Mad House solistinaan muuan Sakari Kuosmanen.

Päähenkilön sanomisista tekee mieli siteerata kohtaa, jossa ajatukseni kulkevat samaa rataa. Korkeintaan käyttäisin hieman keveämpää luonnehdintaa niistä, jotka ajattelevat toisin oikeasta ja väärästä. Sanottu itsessään pätee moneen muuhunkin asiaan.

Pitää olla idiootti, jos väittää tietävänsä, miten asiat oikeasti ovat. Että kaikki on mustavalkoista. Jätetään harmaan sävyt käsittelemättä kokonaan.

Sikäli kirjaa voi verrata radio-ohjelmista litteroituihin Juice puhuu -opuksiin, että niissäkin kaikkien tietämä tekijä ruoti menneitä tekemisiään biisi biisiltä. Maistuivatkohan ne paremmilta siksi, kun Leskinen teki sen vähemmän, jos lainkaan vastentahtoisesti?

-----

Aiheeseen liittyvää Apulaissheriffin blogissa:


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti