Jutut ajassa

28 elokuuta 2025

YLEISTÄ - 6 vuotta Apulaissheriffinä

Tosiaan, kuusi vuotta on vilahtanut siitä, kun blogin perustin.


Sittemmin on menty Twitteriin ja alettu tekemään Roll FM:lle radio-ohjelmaa. Facebookiinkin on tuppauduttu ja Twitteristä, tai siinä kohtaa jo X:ksi nimetystä hässäkästä poistuttu. Nyt on jääty ainakin loppuvuodeksi tauolle radiohommista.

Blogi on pysynyt koko ajan matkassa hieman hiipuvalla kirjoitustahdilla. Tosin viimeisin vuosi tuotti jonkin verran enemmän tekstejä kuin edellinen.

Mitä on tullut vastineeksi kaikelle käytetylle ajalle? Paljonkin, mutta se kai tässä on alituiseen pähkäilyn alla, tuleeko riittävästi.

Alla perinteeksi muodostuneeseen tapaan päivitetty lista Apulaissheriffin aivan mahtavan levyn arvosanan saaneista julkaisuista. Niitä on tähän päivään kertynyt 214 kappaletta. Rutkasti lisää löytyy hyllyistä, kaapeista ja laatikoista, kaupoistakin. Myös artistien ajatuksissa niitä muhii varmasti vielä pilvin pimein.

Sitten viime kerran lisäilin myös joitain 20-luvun tuotoksia, jotka olen alun perin käsitellyt pikaisesti uutuuslevyinä. Yllätyin, kuinka hyvä musavuosi olikaan 2023. Ja nimenomaan Suomessa.

Lopun juttulinkeissä mm. yksivuotiskatsaus elokuulta 2020. Lista oli tuolloin hivenen lyhempi.

1957

Gene Vincent And The Blue Caps: Gene Vincent And The Blue Caps
Little Richard: Here's Little Richard

1959

Lightnin' Hopkins: Country Blues

1961

Lightnin' Hopkins: Blues In My Bottle

1963

Sam Cooke: Night Beat

1964

Muddy Waters: Folk Singer

1965

Beatles: Rubber Soul

1966

Mississippi John Hurt: Today!
Otis Redding: The Soul Album
Wilson Pickett: The Wicked Pickett

1967

Albert King: Born Under A Bad Sign
Jimi Hendrix Experience: Are You Experienced
Johnny Cash & June Carter: Carryin' On With Johnny Cash & June Carter

1968

Irwin Goodman: Reteesti Vaan

1969

Beatles: Abbey Road
Creedence Clearwater Revival: Bayou Country
Creedence Clearwater Revival: Green River
Jethro Tull: Stand Up
Led Zeppelin: Led Zeppelin
Led Zeppelin: II
Neil Young With Crazy Horse: Everybody Knows This Is Nowhere

1970

Creedence Clearwater Revival: Cosmo's Factory

1971

Doors: L.A. Woman
James Brown: Hot Pants
Rolling Stones: Sticky Fingers

1972

Kalevala: People No Names
Neil Young: Harvest

1973

Aerosmith: Aerosmith
Focus: 3
Isokynä Lindholm: Sirkus
James Brown: The Payback
Johnny Winter: Still Alive And Well
Led Zeppelin: Houses Of The Holy
ZZ Top: Tres Hombres

1974

Albert King: I Wanna Get Funky
Hurriganes: Roadrunner
Lynyrd Skynyrd: Second Helping
Meters: Rejuvenation
Neil Young: On The Beach
Pekka Pohjola: Harakka Bialoipokku
Rauli Badding Somerjoki: Näin Käy Rock & Roll

1975

Dr. Feelgood: Malpractice
Jukka Tolonen: Hysterica

1976

Hurriganes: Hot Wheels
Johnny Winter: Captured Live!

1977

Crazy Cavan 'n' The Rhythm Rockers: Our Own Way Of Rockin'
Lynyrd Skynyrd: Street Survivors
Vesa-Matti Loiri: Vesku Helismaasta

1978

AC/DC: Powerage
Albert Collins: Ice Pickin'
Blues Brothers: Briefcase Full Of Blues
Bob Marley & The Wailers: Kaya
Kari Peitsamo Ja Ankkuli: Kari Kolmas

1979

Earth, Wind & Fire: I Am
Matchbox: Matchbox
Molly Hatchet: Flirtin' With Disaster
Robert Gordon: Rock Billy Boogie
Sleepy LaBeef: Downhome Rockabilly
Tuomari Nurmio Ja Köyhien Ystävät: Kohdusta Hautaan
ZZ Top: Degüello

1980

Bluesounds: Black
Juice Leskinen Slam: XV Yö (Tauko III)
Pelle Miljoona Oy: Moottoritie On Kuuma
Prince: Dirty Mind
Robert Gordon: Bad Boy
Rossington Collins Band: Anytime, Anyplace, Anywhere
Scapa Flow: Uuteen Aikaan
Stevie Wonder: Hotter Than July

1981

Blackfoot: Marauder
Eppu Normaali: Cocktail Bar
Fabulous Thunderbirds: Butt Rockin'
Hassisen Kone: Rumat Sävelet
Juha Vainio: Albatrossi Ja Sorsa
Juice Leskinen Slam: Ajan Henki
Kari Peitsamo: Gulliverin Retket
Leevi And The Leavings: Mies Joka Toi Rock'n'Rollin Suomeen
Stray Cats: Stray Cats
Tuomari Nurmio: Lasten Mehuhetki

1982

Eppu Normaali: Tie Vie
Grandmaster Flash & The Furious Five: The Message
Rauli Badding Somerjoki: Ikkunaprinsessa

1983

Earth, Wind & Fire: Powerlight
Kauko Röyhkä: Onnenpäivä
ZZ Top: Eliminator

1984

Popeda: Haraŝoo
Prince And The Revolution: Purple Rain
Stevie Ray Vaughan And Double Trouble: Couldn't Stand The Weather

1985

Eppu Normaali: Kahdeksas Ihme
J.Karjalainen Ja Mustat Lasit: Doris
John Cougar Mellencamp: Scarecrow
Juice Leskinen Grand Slam: Pyromaani Palaa Rikospaikalle
Peer Günt: Peer Günt
Sielun Veljet: L'amourha

1986

Beat Farmers: Van Go
Johnny Winter: 3rd Degree
Kolmas Nainen: Kolmas Nainen
Tuomari Nurmio: Käytettyä Rakkautta

1987

Cult: Electric
Guns N' Roses: Appetite For Destruction
J.Karjalainen Ja Mustat Lasit: Kookospähkinäkitara
John Cougar Mellencamp: The Lonesome Jubilee
Juice Leskinen: Minä
Kauko Röyhkä & Narttu: Mielummin Vanha Kuin Aikuinen
Kolmas Nainen: Paha Minut Iski
Terence Trent D'Arby: Introducing The Hardline According To Terence Trent D'Arby
Topi Sorsakoski & Agents: Besame Mucho

1988

Eric B. & Rakim: Follow The Leader
Honey B. & T-Bones: Ninety-Nine
Kari Peitsamon Skootteri: Hämeen Nopein
Leevi And The Leavings: Häntä Koipien Välissä

1989

Clifters: Sexi On In

1990

J.Karjalainen: Keltaisessa Talossa
Juliet Jonesin Sydän: Jupiter
Kari Peitsamon Skootteri: Groovers' Paradise
Neil Young & Crazy Horse: Ragged Glory
Ne Luumäet: Laki Ja Järjestys

1991

Hearthill: Soul Food
J.Karjalainen Yhtyeineen: Päiväkirja
John Mellencamp: Whenever We Wanted
Ne Luumäet: Pahat Ja Rumat

1992


1993

Dave Lindholm: "LLL"
Don Huonot: Kameleontti
Kingston Wall: II
Leevi And The Leavings: Turkmenialainen Tyttöystävä
Melrose: Rock My World

1994

Jimmy Nail: Crocodile Shoes
Kingston Wall: III - Tri-Logy
Kolmas Nainen: Onnen Oikotiellä

1995

Absoluuttinen Nollapiste: Muovi Antaa Periksi

1996

Melrose: Trio
Pauli Hanhiniemen Perunateatteri: Mitä Sais Olla?

1997

Erykah Badu: Baduizm
Kauko Röyhkä: Sinä Olet Tähti
Pedro's Heavy Gentlemen: Reggae

1998

Buddy Guy: Heavy Love
Jimmie Vaughan: Out There
Jonna Tervomaa: Jonna Tervomaa
Pauli Hanhiniemen Perunateatteri: Kaupunkitarinoita

1999

Absoluuttinen Nollapiste: Suljettu
Kauko Röyhkä: Rock'n'Roll Klisee

2000

Mari Rantasila: Vain Rakkaus

2001

Brian Setzer '68 Comeback Special: Ignition!
Jonna Tervomaa: Viivalla
Katriina Honkanen: Valo Lentää

2002

Absoluuttinen Nollapiste: Nimi Muutettu
Erja Lyytinen & Dave's Special: Attention!

2003

Aku Ankkuli: Lootus

2004

Pekka Myllykoski Ja Jytäjemmarit: Viekää Minut Baariin Taas...

2005

Honey B & The T-Bones: Terrifying Stories From T-Bone Town
Kauko Röyhkä: Elämä Ja Kuolema

2006

Amy Winehouse: Back To Black
Doctor's Order: The Doc Pack
Neil Young: Living With War

2007

Wentus Blues Band: Agriculture

2008

Erja Lyytinen: Grip Of The Blues

2010

Dave Lindholm & Otto Donner: More Than 123
J.Karjalainen, V-M Järvenpää, Mitja Tuurala, Tommi Viksten: Polkabilly Rebels - Amerikansuomalaisia Lauluja

2011

Jimmie Vaughan Featuring Lou Ann Barton: Plays More Blues, Ballads & Favorites

2012

Kaipa: Vittjar
Kari Peitsamo Road Hogs: Rautahepo
Neil Young With Crazy Horse: Psychedelic Pill

2013

Kari Peitsamo Road Hogs: Pahat Pojat Ovat Jälleen Täällä
Kokomo Kings: Artificial Natural

2014

Ismo Haavisto: Mean Blue Train

2017


2018

Dr. Helander & Third Ward: Meat Grindin' Business
Ismo Haavisto: The Blues Has Chosen Me

2019

Aija Puurtinen & Brooklynin Satu: Lännen Maata

2020

Creek Road Eleven: Creek Running Again

2021

Brian Setzer: Gotta Have The Rumble
Dave Lindholm Lights: Dave Lindholm Lights
Slim Butler: Bone Deep

2022

J.Karjalainen: Soulavaris
John Mellencamp: Strictly A One-Eyed Jack

2023

Bad Sign: Live
Fat Chance: Second Chance
Hearthill: The Love Circus
Heikki Raine: Pickin' And Singin'
Marjo Leinonen & Bublicans: Holy Roller

2024


-----

Aiheeseen liittyvää Apulaissheriffin blogissa:


Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet:

24 elokuuta 2025

UUTUUSLEVYT - Vesa Snygg Sekä Satelliitti-yhtye: Kuu On Yllä Lammen

Kotimaisten, laadukkaaseen juurimusiikkiin panostavien levy-yhtiöitten sangen harvalukuinen joukko kasvoi olympiadi takaperin yhdellä. Tuolloin perustetun Moondog Musicin ensimmäiset äänitteet näkivät päivänvalon 2022.

Puljun varhaisimmista julkaisuista paikannan hyllystäni Ria And The Hi-Bindersia ja Rockin' Paradoxia. Vähän myöhemmistä Gin Mill Trioa ja lisää Rockin' Paradoxia. Siis pelkästään tosi kovaa kamaa.

Vesa Snygg Sekä Satelliitti-yhtye putkahti tietoisuuteeni aika hiljan Facebookissa tai Roll FM:llä, en ole varma kummassa. Aiempia kohtaamisia en muista, mutta voisin kuvitella noin maukkaasti nimetyn orkesterin jääneen minulle kerralla mieleen. Huomio kiinnittyy jo sanan 'sekä' käyttöön nimessä.

Yhtyeen ja yhtiön polut ristesivät kesällä CD:nä ja seiskatuumaisena ilmestyneen EP:n muodossa. Kuu On Yllä Lammen (2025) on piristävä tapaus.

Ensinnäkin, näin hienoja kansia kuvineen näkee nykyään aivan liian harvoin.


Kansista vastaa bändin basisti Ari Berghäll, jonka erottaminen saman soittimen toisesta taitajasta Ari Sjöblomista alkaa allekirjoittaneella pikku hiljaa luontua. On se kumma noitten basisti-Arien kanssa, kun aiemmin jouduin taistelemaan, jotta muistaisin kumpi on kumpi herrojen Vaahtera ja Taskinen kohdalla.

Berghällillä, kuten koko ryhmällä löytyy CV:ssään muitakin kelpo kokoonpanoja. Juha Litmanen rummuissa, Tuomas Metsberg kitarassa sekä Juho Hurskaisen saksofoneissa korvannut Masa Orpana ovat kaikki jotain ihan muuta kuin eilisen teeren poikia.

Keulahahmo Matti Saloranta edustaa yhtyeessä vankinta kokemusta. Vaikka hän on toiminut alalla yli 40 vuotta, törmäsin häneen kunnolla vasta hetki sitten.

Soitin näet viime syksynä Rollin Apulaissheriffi-ohjelmassani Rock Boys & Agentsia ja jouduin erikseen louhimaan tietoa keitä nuo rokkipojat olivat. Käsittääkseni toinen heistä oli Saloranta, mutta olen päässyt asiassa vain 90% varmuuteen. Oliko hänellä myös pseudonyymi Masa Tökker, kuten itselleni uskottelen?

EDIT 28.8.2025: Totuus löytyy loistavalta Finnish Rock'n'Roll -sivustolta. Agentsin kanssa esiintyivät Rock Boysista Tökkerin veljekset Masa ja Repe, ei Saloranta.

Vaan tässä tapauksessa Masa on Vesa ja hänen luotsaamansa viisikon tyyliä voisi kuvailla kolmella sanalla: 50's, 50's ja 50's. Jos vaikutteet ja esitystapa jossain kohtaa lipsahtaisivatkin jonkun mielestä toisaalle, edustaa tämä bändi minulle fiftarimeininkiä jollain hellyttävällä tavalla puhtaimmillaan.

Homman nimi on vanhojen biisien vetäminen suomeksi. Kolmen käännöksen takana on Saloranta ja originaalien levyttäjinä Jackie Lee Cochran, Elvis Presley ja Carl Perkins.

EP:n nimilaulun suomensi niitäkin hommia vuosikymmeniä pakertanut, jo vuonna 1986 kuollut radiotoimittaja Ensio Kosta. Shrine of St. Cecilia on peräisin 40-luvun alusta ja sen alkuperäisesittäjän nimeäminen menee niin hankalaksi, että tyydyn linkittämään kiinnostuneet SecondHandSong-sivustolle.

Jos kohta lätyn äänityksen laatu ei ehkä vastaa paatuneimpien hifistien vaatimustasoa, on levy soidessaan aina mitä mainioin 10 minuutin piipahdus menneen maailman meininkiin.

Rankkuus loistaa poissaolollaan, mutta kyllä tämä on rock and rollia ja rockabillyä, paino sanalla roll. Kuu on yllä lammen toimii herkistävänä balladikevennyksenä reippaampien rallien keskellä.

Enteileeköhän EP pitkäsoittoa? Aika näyttää.

-----

Aiheeseen liittyvää Apulaissheriffin blogissa:


Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , ,

21 elokuuta 2025

LEVYT - Led Zeppelin: Led Zeppelin

Led Zeppelin (1969) kuuluu tapauksiin, joissa ensilevyllä soittaa käytännössä täysin valmis bändi, ei mikään noviisiporukka.


Otin taas kuunnellakseni orkesterin tuotantoa, ehkä ensimmäistä kertaa koskaan isomman pompsin putkeen. En kiistä, etteikö keväällä näkemäni uutuuselokuva olisi asiaan vaikuttanut. Näin teki, vaikka siitä on jo muuan kuukausi kulunut.

Tarkemmin sanottuna kahlasin tässä kohtaa läpi studioalbumit uran alusta aina Physical Graffitiin (1975) saakka. Tuo mainittu kuudes LP on siinä mielessä sukua monille ja taas monille, että sisältää paljon loistavaa musiikkia, mutta seassa on kuitenkin vähemmänkin hyvää. Yhtyeen kohdalla sama lausunto pätee myös kolmanteen ja neljänteen levyyn. Mielipide.

Kakkonen ja viitonen on jo blogissa puntaroitu ja aivan mahtaviksi todettu. Nyt saman arvion siis ansaitsee ykkönen.

70-luvun puolivälin jälkeiset kiekot eivät livejä lukuunottamatta ole minua toistaiseksi kovin suuresti liikuttaneet, mihin en näe jatkossakaan muutosta tulevan.

Kvartetin pelinavauksesta tykkään edelleen täysin kympillä. Se on oiva cocktail jykevääkin jykevämpää hard rockia - tai heavya, miten vaan - ja  suurin piirtein parasta mahdollista valkoista bluesia.

Painavimmin raskaan rockin puolelle sijoittuvat avausraita Good times bad times sekä Communication breakdown. Mikä kaksikko siinä tupsahtikaan suoraan syntymäisillään olevan genren huipulle ja klassikoiksi.

Näkemykseni lienee yksinkertaistettu, enkä itse asiassa edes tunne heavy metalin historiaa kunnolla, mutta näin sen ajattelen. Minulle tyylisuunnan alun muodosti kolmikko Led Zeppelin, Black Sabbath ja Deep Purple. Sabbath oli alusta asti tummaa metallia, Purple edusti jytälaitaa ja Zeppelinissä soi eniten blues.

Tässä kohtaa pitäisi jo rokkipoliisien herätä ohjeistamaan, jottei se ja se mitään heviä ole ja blaa blaa blaa. Led Zeppelin oli totta vieköön mitä värikkäin ja mitä moninaisempia vaikutteita musiikkiinsa ladannut ryhmä koko ura huomioiden. Sitä se oli pienemmässä mittakaavassa jo debyytillään.

Miettikääpä sellaisia siivuja kuin Dazed and confused tai How many more times. Eivät todellakaan ole nuo mitään suoraa hard rockin jyystöä. 60-luvun lopun hengessä mennään rockin, bluesin ja psykedeliankin siivin. Proge odottelee nurkan takana.

Your time is gonna come soi John Paul Jonesin urkuintron jälkeen mitä sielukkaimpana... musiikkina. Saumatta ja limittäin sen perään lähtevä Black mountain side taas on Jimmy Pagen folk-kitarasoolo. Tai ei ihan soolo, sillä sille antaa eksoottista väriä kenialaissyntyisen Viram Jasanin tabla-rummutus.

Niin ikään folkiin, mutta nyt varsin jämäkällä rock-kulmalla kallistuu Joan Baezin repertuaarista napattu Babe I'm gonna leave you. Laulun kirjoittaja Anne Bredon sai nimensä kanteen, mutta joutui jostain syystä tyytymään siihen, että rinnalla ovat Pagen ja Robert Plantin nimet.

Sen sijaan biisin Dazed and confused isä Jake Holmes jäi alkuun huomioimatta, ja on sitä vielä vuoden 1994 CD-versiolla, josta jutun kuvat. Ei voi kuin ihmetellen harmitella sitä miten härskisti bändi (Page?) toimi alkuaikoinaan näissä asioissa. Holmes, kuten muutama muukin on myöhemmin saanut kunniaa ja taloudellista korvausta kaltoinkohtelustaan.

Willie Dixon sentään tunnustettiin ensipainoksista lähtien kahdenkin kappaleen kohdalla. Nuo kaksi, You shook me ja I can't quit you baby ovat paketin blueseinta materiaalia.


Krediiteistä puheen ollen, Plantia ei sopimusteknisistä syistä merkitty alkuun kansiin biisintekijänä, vaikka hänellä on osansa viidellä raidalla. Nimi ja oikeudet lisättiin myöhemmin. Havaitsen nyt, että prosessi oli -94 vielä kesken, koska hänet on mainittu vain numeron 2 kohdalla.

Mies muuten vietti eilen 77-vuotispäiviään, minkä yllättäen juuri hoksasin.

Led Zeppelinistä on hankala kirjoittaa noteeraamatta John Bonhamia. Ja kyllähän hänen toimintansa rumpupatteriston takana jaksaa kerta toisensa jälkeen kuunneltuna säväyttää. Esimerkiksi voisi ottaa vaikka tomifillit, joissa se juttu ei ole iskujen tiheys, vaan toimivuus. Tanakkaa työtä kautta linjan.

1969 oli hyvä albumivuosi. Se taisi olla tuossa mielessä paras vuosi siihen mennessä.

Tuolloin saattoi samalta artistilta ilmestyä kaksi, jos ei peräti kolme huippu-LP:tä vuodessa. Zeppelinin lisäksi blogissa on nyt käsitelty kaksi loistavaa -69 lättyä myös CCR:ltä. Mahtavuutta julkaisivat lisäksi ainakin Neil Young With Crazy Horse, Jethro Tull, The Beatles, Janis Joplin ja Johnny Winter.

Loppuun tietokilpailukysymys. Minkä saman vuoden albumin takakanteen on niin ikään kuvattuna yhtye ikään kuin neliön muotoon siten, että menu on siinä keskellä?


Aivan mahtava!

Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: ,

12 elokuuta 2025

UUTUUSLEVYT - Hearthill: Rockin' In The Graveyard

Sain ensikosketuksen silloin vasta tulossa olleeseen Hearthill-liveen viime keväänä tämän Graveyard party blues -videon myötä. Johan pamahti! Nousivat odotukset kerralla kattoon.

Laulaja Jussi Sydänmäki heiluu keulilla kuin sätkyukko. Paljon eivät pekkaa pahemmaksi jää basisti Jukka Kivimäki tai varsinkaan Brian Setzeriä soolossaan lainaava kitaristi Samuli Laiho. Heikki Tikka rumpaloi järkähtämättömästi pitäen muut ruodussa. Ufo Mustonen vetelee rauhassa, jos kohta viulun kuuluvuus on vähän niin ja näin

Meiningin vallattomuus ja viriiliys välittyvät videolta, vaikka siihen on hieman isketty taiteellista kulmaa mukaan. Rokki Holistin otoksessa samasta tilanteesta voi livetunnelman aistia vielä paremmin. Äänenlaatu on tietysti heikompi, kun on ilmeisesti kuvattu kännykällä.

Oli 25. toukokuuta reilu kaksi vuotta sitten ja Hearthill kiertämässä tuoreen pitkäsoittonsa The Love Circus (2023) tiimoilta. Paikkana Tavastia-klubi ja taisipa tuo olla peräti ns. virallinen julkkarikeikka.

Tapahtuma tai ainakin pääosa sitä on kuultavissa albumilla Rockin' In The Graveyard (2025).


Sanottakoon siitä ensiksi, että se on kelpo levy. Hyvä levy. Mainio levy. Ihan vaan sen vuoksi korostan asiaa, ettei seuraavista sanoista jäisi kellekään väärä kuva siitä pidänkö levystä vai en. Pidän minä.

Se on vaan kun pelkkää audiota vertaa kuvan kanssa nautittuun versioon, jää CD kättelyssä kakkoseksi. Itse asiassa olen 110-prosenttisen varma, että se joutuisi tyytymään pronssisijaan ja  video hopeaan, jos vaihtoehdoksi saisi vielä perskohtaisen olemisen paikalla. En ollut.

Mikäli olen Hearthillin joskus viime vuosituhannella kokenut, en sitä muista. On tosin huomioitava, että 80- ja 90-lukujen vaihteen kahta puolen tuli nähtyä paljon bändejä, mutta musiikista nauttiminen ei useinkaan ollut pääsyy mennä mestoille. Tuiskula Nivalassa ja Discoland Lestillä, nuo pikkupitäjän muinaiset lähilavat.

2020-luvun videoitten perusteella vanhat (tai vanhahkot, tai ei enää niin kauhean nuoret) sedät jaksaa heilua ilman, että soitto ja laulu jäisivät raikaamatta. Energiaa tuntuu piisaavaan vaikka muille jakaa.

Omana mielipiteenäni, tämän keskimääräistä railakkaammin esiintyvän yhtyeen kohdalla livealbumi ei ole paras musiikin julkaisuformaatti.

Takana on kuitenkin hyviä studiokiekkoja, joista kolme aivan mahtavia, mukaan lukien se Love Circus. Ja kuten todettu, nähtynä orkesteri pelittää aika lailla kympillä. Miten olisi konsertti-DVD...

Kaikesta huolimatta siis tykkään tästä.

12 kappaleen painotus on kolmijakoinen. Debyytiltä Hearthill (1988) kolme laulua, loistavalta Graveyard Party Bluesilta (1990) neljä ja siltä loistavalta uusimmalta kolme. Lisäksi Gas station niin ikään loistavalta Soul Foodilta (1991) ja kokoelmalle Songbook (1998) läimästy sinkkubiisi Rockabilly guy, niin voisi sanoa kuin Mertaranta Tukholman finaalin päätössummerin soidessa.

Miettikääpä lopuksi sitä, että nämä laittavat lavalla 2020-luvun ralleja kasari- ja ysäriklassikkojen rinnalle. Sen kai tekee muutkin, joilla on mitä laittaa, mutta näillä ei taso siinä yhteydessä laske tuumaakaan. Kuinkahan moni pystyy samaan?

-----

Aiheeseen liittyvää Apulaissheriffin blogissa:


Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , ,
Tilaa: Blogitekstit (Atom)