LEVYT - M.A. Numminen: Aarteeni, Juokaamme Likööri

Käsittelyvuoroon pääsee M.A. Nummisen pitkäsoitoista pisimpään ja toistaiseksi eniten minua viehättänyt Aarteeni, Juokaamme Likööri (1973).

Komeat kannet suunnitteli mainostoimisto Womena perustajanaan ja johtajanaan sittemmin Marimekon pelastajaksi hakeutunut Kirsti Paakkanen. Paraatisivun kuvassa M.A. istuu Kalastajatorpalla kera Eila Kiisken, joka kuului Womenan henkilökuntaan.

Pakkauksen keskimääräistä ylemmälle tasolle kohoava tyylikkyys ei rajoitu etukanteen. Discogsin kuvista voi todeta, että alkuperäisen LP:n toimiva graafinen ilme on käytössä CD-painoksessakin, jollainen minulla tässäkin tapauksessa on hallussani.

Kannet kertovat äänitteen sisältävän saksalaisia ja amerikkalaisia jatseja. Kappalekohtaisesti merkittyinä tanssilajeina mainitaan fokseja ja foxtrotteja (ai nekö on eri asiat?), muuan onestep ja yksi rheinländer.

Tyylilajin epäasiantuntijana tiedän vain jazzia olevan useita, paljonkin toisistaan poikkeavia suuntauksia. Tämän lajin jaska osuu kyllä aika keskelle makuhermoani etenkin, kun sitä iskevät taitavat soittajat ja laulaa hyvällä tavalla omintakeinen solisti. Vielä kun paikoin erittäinkin hykerryttävät lyriikat napsahtelevat kauttaaltaan maaliin, nousee kokonaisarvosana korkeaksi.

Kuten tunnettua on, myönnettiin Nummiselle tänä vuonna arvostettu Juha Vainio -palkinto. Aplodit.

Joku lukija saattaa muistaa miten roimin kirjallisuuden Finlandia-rumbaa, kun tasan vuosi sitten kirjoitin Daven Sirkuksesta (1973). Nummisen saamaa palkintoa en lähde arvostelemaan. Se kun ei ole tuon toisen tapaan yksittäistä teosta "ylistävä" ja samalla rajusti markkinoiva kaupallinen tapaus. Sen sijaan se on kulloisenkin saajansa siihenastiselle elämäntyölle jaettu tunnustus, rahalliselta arvoltaankin viidesosa Finlandiasta. Varsin hyväksyttävä juttu siis.

Otetaanpa muutama ansaintaperustelu Aarteeni-albumilta.

Neljimmäinen veljeksistä (Four brothers) edustaa rinkulalla ja ehkä koko Nummis-tuotannossa muutoinkin iloittelevinta verbaalihurjastelua. Jo tarina itsessään on mainio, mutta täyden loistonsa se saavuttaa vasta musiikin sekaan annosteltuna. Tekstielementtien rytmitys ja tiukka sijoittelu melodiaan säkenöi.

paitsi että soittimensa

teknisessä hallinnassa

muusikkomme oli suvereeni

niin myös vivahteiden

tajun syntymässään

aiheutti kai erityinen geeni

Säkeistön kertoma pätee pari termiä toisiksi vaihtamalla oivasti myös Mauri Anteron kynän jälkeen kyseisessä säkeistössä, biisissä ja koko LP:llä. Hän sanoitti yhtä vaille kaikki levyn raidat. Hyi olkoon! tuli Jarkko Laineelta.

Mikään aihe ei ole koskaan ollut sankarillemme mahdoton käsitellä lauluissa. Esimerkiksi käy vaikka Kuka on kierittänyt juuston rautatieasemalle?

eräänä yönä

kovaa ääntä kuultiin

liiteriin juuri

silloin murtauduttiin

ja juusto häipyi

se varastettiin

ja asemalle

se kieritettiin

Niin ikään hersyvin kääntein etenee Hoi mies, aukaisehan korsetti!

hoi mies aukaisehan korsetti

muut ei osaa sitä niin

jos et viitsi nyt

tai oot väsynyt

niin pane kiinni takaisin

In the mood suomentui suoraan muotoon Tunnelmassa, alkuperäisen ollessa instrumentaali. Version huipentumana voinee pitää päätymistä legendaariseen tunnelimaiseen tunnelmaan. Hurriganes takoi klassikon seuraavana vuonna otsikolla In the nude. Luulen ensikosketuksenani biisiin olleen kuitenkin Matchboxin tulkinnan vuodelta 1976. Unohda en myöskään Velipuolipuu-sketsiä, jossa sävellyksellä oli osansa.

Nuottiosastolla lainataan siis pääosin vanhaa amerikkalaista ja saksalaista, mutta sävelsi M.A. itsekin kaksi. Toinen on mainittu Laineen sanoitus ja toinen Ei päätä eikä häntää. Sovitustyö jakaantui orkesteriensa johtajien Jani Uhleniuksen (7), Rauno Lehtisen (4) ja Seppo Hovin (3) kesken.

CD-bonuksia, jotka mystisesti hävisivät allaolevasta kuvasta, sijoitettiin paketin lopun ohella sen alkuun. Olen hienokseltaan tuollaista vastaan. Voi niitä mukaan ottaa, mutta ei mielellään muualle kuin joukon jatkoksi, kokonaisuuden hännille.

Levyn kanteen palaten lainaan vielä Ilpo Saunion saatetekstiä. Hänen noottinsa päättyvät näin:

Tämän sävelkimaran kuunneltuaan otaksuttavasti myös arvoisa kuuntelija tulee vakuuttuneeksi, että nämä esitykset kirjataan alansa monumentaalisina suorituksina jatsimusiikin historiaan.

No ainakin Apulaissheriffin toimistolla tykätään kovasti.

Aivan mahtava!

-----

Aiheeseen liittyvää Apulaissheriffin blogissa:

• VÄLIMALLIN PIKKULEVYJÄ SUOMESTA #8 - M.A. Numminen Goes Tech-No - Yes Sir, Ich Kann Boogie
• LEVYT - Rauli Badding Somerjoki: Näin Käy Rock & Roll
• LEVYT - Isokynä Lindholm: Sirkus