Johnny Cashista puhuttaessa muistetaan yleensä nostaa esiin laulajan uran alku ja loppu. Puhujasta riippuen korostetaan joko 50-luvun lyhkäistä Sun-kautta tai 90-luvun puolivälistä laulajan kuolemaan asti kestänyttä jaksoa, jolloin tämä levytti American Recordingsille.
On totta, että noina aikoina tallennettiin paljon hienoa musiikkia aikalaisten ja jälkipolvien nautittavaksi. Cashin roolin merkittävyys yhtenä rockabillyn pioneereista tyylilajin historian alkuhämärissä on kiistaton. Niin ikään vanhojen päivien yhteistyö Rick Rubinin kanssa synnytti järkälemäistä taidetta.
Mies vietti kuitenkin aktiiviajastaan yli puolet Columbian leivissä. Äänitteiden määrällä laskettuna noin kaksi kolmannesta tehtiin tuolloin. Tältä noin 30 vuotta kestäneeltä ajalta muistetaan lähinnä pari vankilaliveä.
Se on hieman sääli.
Vuosina 1958-86 putkahteli Johnny Cashin nimissä hurjat määrät countrya, folkia, rockabillyä, gospelia, rockiin ja bluesiin vivahtavaa sekä lasten- ja joululauluja. Nyt nappaan massasta erään suosikeistani, LP:n Orange Blossom Special (1965).
Albumilla kuullaan riittävästi miehelle tunnusomaista rytmiikkaa. Boom-chicka-boom soi komeasti etenkin raidoilla Orange Blossom Special ja Wildwood flower. Myös Bob Dylanin kirjoittamat Don't think twice, it's all right ja Mama, you been on my mind saavat Tennessee Threeltä samaisen käsittelyn.
Tässä vaiheessa legendan legendaarisen taustabändin muodostivat kitaristi Luther Perkins, basisti Marshall Grant ja rumpali W.S. Holland kolmestaan. Levyllä soittaa nippu muitakin, mutta trio on runko, jonka varassa kaikki seisoo.
Vierailijoista merkittävin taitaa olla laulajatar June Carter, jonka ääni passaa Johnnyn rinnalle kuin tyrni ja viherherukka samaan hilloon, minkä muuten juuri äsken todistin mainioksi yhdistelmäksi. Parin yhteisestä historiasta kirjoitin enemmän puolitoista vuotta sitten KIMPPALEVYJÄ-minisarjassa. Linkki heidän duettojulkaisuunsa löytyy jutun hänniltä.
Johnny Hortonin balladi When it's springtime in Alaska (it's forty below) käy tällä kertaa näytteestä kaksikon yhteistyöstä mikrofonien ääressä. Orastava ihastuminen johtaa julmaan päätökseen.
I was as innocent
as I could be
I did'n t know that Lil
was Big Ed's wife-to-be
he took out his knife
and he gave it a throw
when it's springtime in Alaska
I'll be six feet below
Vähintään yhtä synkkä tarina kerrotaan Harlan Howardin laulussa The wall. Eivät totisesti ole murheellisuudet vain Suomi-iskelmän ja bluesin polttoainetta.
Pitkäsoitto sisältää kahta vaille pelkkiä covereita. Dylanilta on mukana peräti kolme lainaa. Cashin omatekoisia edustavat vain lyhyt balladi You wild Colorado ja kantaaottava All of God's children ain't free. Charlie McCoyn huuliharppu koristaa jälkimmäistä, kuten myös mm. nimikappaletta, jolla se imitoi junan pilliä.
Kahden minuutin puheella alkavan Danny boyn solisti nauhoitti Rick Rubinin tuotannossa uudestaan viimeiselle elinaikanaan ulos tulleelle albumille American IV: The Man Comes Around (2002). 37 vuotta hujahti siinä välissä.
Folk-palan takana on Frederick Whetherly, joka kirjoitti sen vuonna 1913, 52 vuotta ennen Cashin version ilmestymistä, uudelleenkäyttäen vanhaa irkkusävelmää. Voi tuntua ikuisuudelta, mutta sitten taas nykyhetkestä taakse päin katsottuna Orange Blossom Special on vielä kauempana. Joka tapauksessa on hienoa, että kuuntelen 109 vuotta sitten sitäkin vanhempaan melodiaan sanoitettua tekstiä erään kaikkien aikojen äänen siinä puolessa matkassa esittämänä.
Musiikki on hieno asia!
Nimeltä mainitsematta on vielä se kolmas Dylan-numero It ain't me babe (ks. myös se kimppalevy), gospelilla kattauksen lopettava Amen sekä erinomainen luenta biisistä The long black veil.
Johnnyn itsensä kirjoittama kansiteksti kertoo avausraitaan liittyen sen tekijän, Ervin Rousen ilmaantumisesta konserttiinsa. Lyhennelmä tapahtumista on luettavissa esimerkiksi Wikipediasta. Tyydyn siteeraamaan sanoja.
talk about a-travellin'
she's the fastest train on the line
it's that Orange Blossom Special
rollin' down the seaboard line
Hyvällä syyllä voi väittää ison tähden tehneen pienen muusikon yhdestä tuotoksesta (länsi)maailman laajuisesti tunnetun.
Aivan mahtava!
-----
Aiheeseen liittyvää Apulaissheriffin blogissa:
- KIMPPALEVYJÄ #4 - Johnny Cash & June Carter: Carryin' On With Johnny Cash & June Carter
- KIMPPALEVYJÄ - Tulossa...
Musiikki käsittämättömän hieno asia. ja mieti, kaikki maailman musiikki on tehty 12 erilaisella perusäänellä, tosin arabialaisilla on omassa asteikossaan myös neljäsosasävelaskelia mutta kuitenkin.
VastaaPoistaTuli mieleen dylanista, hieno tulkinta highway 61stä löytyy Dave Alvin -nimiseltä kitaristilta, kantriin enempi kallellaan.
Osaatko muuten sanoa miksi Harlan tuntuu olevan paikkakuntana merkittävä biisinaihe? Davella on mm Harlan County Line ja olen sen muutamasta muustakin biisistä bongannut.
Carterin kanssa duetot saa kyllä mausteen tunteista joita heillä oli toisiaan kohtaan, rankempi rakkaustarina.
Cash on järkäleenkokoinen muusikko americanassa.
En pysty Harlan-kysymykseesi heittämään edes arvausta. Cash on yksi suurimmista, kaikki genret huomioidenkin.
Poista