50- ja 60-lukulaisten afroamerikkalaisten rytmimusiikkien jälkeen voimme kietaista SINGLEKOKOELMIA-pyräyksen nippuun levyllä, jolta paljastuu kappale Lui, jonka muistamme myös Pate Mustajärveltä minisarjan aiemmasta osasta.
Koosteen otsikko on ytimekkäästi Singlet (1997).
Esittäjä on Se, siellä täällä, läheisimpänä esimerkkinä jutun aiheen julkisivulla muodossa SE. (pisteellä). Olen muuten sivumennen tunnustaen sE'n luokan pilkunviilaaja, että kirjoitusasun valinta ei ollut minulle se! kaikista helpoin rasti. Päädyin vaihtoehdoista normaaleimpaan, koska yhtyeen äänitteiden kansissakaan ei pitäydytä yhdessä ainoassa.
Ainoa Productions tai AINOA! kuten yhtiön logossa seisoo julkaisi aikoinaan Johanna-merkillä ilmestyneen kokoelman uudestaan vinyylinä vuonna 2017 ja CD:nä 2018. Omistan jälkimmäisen.
Alkuperäiseen verrattuna tälle on lisätty vuoden 1985 sinkku Hunajainen suu / Ei mikään, ei mikään. Samalla pullautettiin ulos aikanaan julkaisematta jäänyt B-puoliehdokas Kuulut mulle vain. Näin muodostui kauneusvirheittä minisarjaan sopiva painos.
Se ei koskaan kuulunut Apulaissheriffin parhaiten tuntemien orkesterien joukkoon. Hommasin Singletkin sokkona, toki tietäen bändin ja etenkin pääjehu Yarin joissain piireissä nauttiman kovan arvostuksen. Menua silmäillen arvelin tuntevani entuudestaan yhden biisin.
Kyseessä on Kolmannen Naisen keikkasettiin joskus sisältynyt Maria, Maria. Se ei tarkkaan ottaen ole Se-julkaisu, vaan Yarin soolosinglen A-puoli. Takasivun Voin odottaa osoittautui myös tutuksi. Radiota tuli kuunneltua kiitettävästi näitten ilmestymisaikoihin.
Kuuntelun aiheuttamat ahaa-elämykset eivät jääneet siihen. Löytyi lauluja, joista tiesin jonkun muun version, Luin lisäksi Eloise ja Kasvoton kuolema. Löytyi enemmänkin muinaisia radiotuttavuuksia, Mä haluan elää sekä Missä on taksi joka ajaa ympyrää. Tänään, eli yli vuosi hankinnan jälkeen myös Hyvää yötä vaikuttaa siltä kuin olisin sen korviini saanut jo 80-luvulla.
Mitä tästä kokeilusta sitten jäi käteen? Pitäisikö alkaa metsästää Sen neljää albumia, joitten sisältö on sataprosenttisesti muuta kuin nämä sinkkuraidat?
Ehkei ole kiire alkaa siihen. Levy on OK, jossain kohtaa OK plus, usein OK miinus. Ihan ominta musiikkiani tämä ei ole, mutta tunnustan sentään muutaman aivan erinomaisen kappaleen. Noniin, noniin kuuluu niihin, samoin mainittu taksiralli.
Linkin taakse pääsee kuitenkin pitkä ja riisuttu Mitä me tehdään. Jo osaa olla pakahduttava tarina. Tekstilähtöistähän Yarin kirjoittama musiikki on mitä suurimmassa määrin. Tässä nimenomaisessa tapauksessa se toimii jopa niinkin rytmi-, riffi- ja tulkintalähtöisen kuuntelijan tapauksessa kuin minä.
Kansilehtisen toimitus Yarin muisteluineen ansaitsee erikoiskiitokset. Samoin aiheen kattavuus ja materiaalin sijoittelu aikajärjestykseen miellyttää.
Lisäksi pidän karun kannen yksinkertaisuudesta ja jännästä kontrastista.
-----
Aiheeseen liittyvää Apulaissheriffin blogissa:
- SINGLEKOKOELMIA #3 - Pate Mustajärvi: Pam Pam Pauli Vaan
- SINGLEKOKOELMIA #6 - Lightnin' Hopkins: Lightnin' And The Blues
- SINGLEKOKOELMIA #7 - Howlin' Wolf: Howlin' Wolf
Uskoisin muita mieltymyksiäsi ajatellen, että saattaisit pitää kumminkin aika tavalla kahdesta ekasta älppäristä ...ja me tehtiin rakkautta ja Pahaa unta.
VastaaPoistaNykyään näköjään tulleet Spotifyhinkin. Tuo eka progeklassikkko jo oikeastaan.
Taitaa olla syytä tarkistaa nuo albumit verkosta kuuntelemalla.
PoistaNerokkain biisi on l. Ulmanen, kosketinsoittaja jonka tunnen, kertoi että studion portaisiin kaadettiin pingispalloja ;D Hieno efekti. Yari opetti mulle Viimeiseen mieheen -biisin soinnut ja sanat, vetivät sen Lutakossa joskus ysärin alussa, olin töissä. Oikein ystävällinen rokkari!
VastaaPoistaSe on kyllä vähän outo lintu suomi-punk-skenessä johon se kai lasketaan. Tai uusi aalto. Hyvä muusikko.
Ihan en saanut kiinni missä biisissä niitä pingispalloja käytettiin. Minusta Yari on aina ollut enemmän taiderokkari kuin punkkari, vaikka tällä kokoelmallakin pari kappaletta on melko punk. Oman tiensä kulkija.
Poista