Jutut ajassa

21 syyskuuta 2023

LEVYT - Vanhaa Roinaa: Miten Syvälle Uskallat Sukeltaa

Kolme vuotta sitten syksyllä sain jostain vihiä orkesterista nimeltä Vanhaa Roinaa. Kuuntelin suoratoistopalvelussa, tykästyin ja hankin heidän vasta ilmestyneen kakkoslevynsä Kiivasta Elämää (2020). Arvioin sen tuoreeltaan blogissa ja aloin metsästää debyyttiä.

Ellen ihan väärin muista, en löytänyt sitä mistään kaupasta. Nykyaikana kuitenkin tuo ATK-verkko sosiaalisine lisukkeineen tekee joitain asioita kovin paljon helpommiksi kuin mitä ne nuoruudessani olivat. Miten Syvälle Uskallat Sukeltaa (2015) päätyi käsiini suoraan bändiltä tilattuna. Siis muistaakseni näin.

Tippaakaan seuraajaansa väheksymättä voin sanoa ensialbumin iskeneen melkein yhtä suurella volttimäärällä kuin Korkejännityksen aikoinaan mainostettiin tekevän. Ja iskee se vieläkin.


Vuosimallin 2015 kokoonpanossa vaikuttivat:

  • Kari-Pekka Niemi, rummut
  • Risto Keteli, basso
  • Esa Haapajoki, kitara
  • Taisto Viikeri, kitara + taustalaulu
  • Matti Tuononen, laulu + kitara + perkussiot

Aloin miettiä, kuinka tämäkin ryhmä teki heti esikoisellaan niin valmista tavaraa, ettei paremmasta väliä. Mielenkiintoisia asioita paljastui pelkkää Discogs-sivustoa tutkailemalla.

Tuononen, Viikeri ja Keteli olivat mukana yhtyeessä Laiska Koira, joka jo vuosia aiemmin levytti albumin Helmi (2007). Toinenkin, nyt käsiteltävän lätyn kanssa samanikäinen julkaisu on olemassa Spotifyssä. Tyyliltään bändi oli enemmän keskitien pop rockia eikä sellaisenaan saa aikaiseksi niin kovaäänisiä hurraa-huutoja Apulaissheriffin toimistossa.

Jo ennen Laiskaa Koiraa Tuononen ja Viikeri vaikuttivat Persiassa, jonka jäljiltä löytyy niin ikään yksi CD-formaatissa putkautettu äänite, Tarinankertoja (1997). Siltä en pystynyt jäljittämään nuottiakaan.

Lisäksi Matti Tuononen tuli 2000-luvulla kirjoittaneeksi useitakin tekstejä itselleen Topi Sorsakoskelle. Ainakin seitsemän sanoitusta kolmella eri albumilla totesin todeksi Topi-laatikkoani penkoessani.

Jäsenistöllä on varmaan kosolti muutakin musiikillista historiaa kuin mitä tänäinen pikatutkimukseni toi esille. Eivät nämä kaverit aivan nuoria miehiä enää 10-luvun puolivälissä olleet. Ja se kuuluu erityisen hyvässä mielessä, kun kiekkoa soittimessa pyörittelee.

Laiskaan Koiraan nähden meininki on tanakoitunut. Jälki on raaempaa, jyhkeämpää ja bluesimpaa. En pääse irti päähäni jo vuonna 2020 kihonneesta mielikuvasta, että Vanhaa Roinaa takoi tekemiseensä aika lailla samoja elementtejä kuin varhainen Kolmas Nainen. Kitarasoundit kuulostavat paikoin hyvinkin 80-luvun puolivälin alavutelaisilta. Minulle tuo on etu, ei haitta.

Esimerkiksi biisin Menneeseen voisi helposti kuvitella tulevan LP:ltä Kolmas Nainen (1986), svengissä on samaa. Hard rockin ja bluesin sukuinen loistelias balladi Kuopio soi tietyiltä osiltaan kuin Paha Minut Iski (1987). Aikaiseen hautaan taas sisältää kitarointia, jonka osoite saattaisi olla Hikiset Siivut (1989).

Kuunnelkaa levyn ainut YouTubeen tällätty kappale Kuopio ja ihmetelkää kanssani, miksei Vanhaa Roinaa ole tunnetumpi.

menneeseen
on turha tuijottaa
kun menneeseen
en palaa kuitenkaan
matkoillain
siipeen sain
lähdetään
rengas ruopi jo
Kuopio

Kokonaisuutena kattaus pitää enimmäkseen sisällään blues rockia. Rautahevonen tarjotaan southern rock -maustein. Musta leija ja Yksi ilta kaiken muuttaa voi vilkuilevat valtavirran suuntaan. Kohtuuttoman kosken blues on nimensä mukaista, silkkaa sitä itseään.

Erikoismaininnan ansaitsee kautta linjan linjakas ja enemmän kuin yhteen muottiin istutettu kitarointi. Kolmen vartin ajan kuullaan kerrassaan herkullista kuusikielisten soitantaa.


Ettei kukaan luulisi jätkien olevan liikkeellä rypistynein otsin, on paketin päättävä Viski lämmittää hymynkareita muidenkin kuin esittäjien suupieliin kirvoittava tilitys. Teksti tuo etäisesti mieleeni Juice Leskisen laulun Dokumentti LP:ltä Dokumentti (1981).

Täytyy vielä mainita eräs asia, sama josta kirjoitin jo seuraajansa yhteydessä. Tämä on omakustanne ja kaikilta osin omatekoinen tuotos, mutta silti mielestäni kaikilta osiltaan täysin pätevä tuote.

Aivan mahtava!

-----

Aiheeseen liittyvää Apulaissheriffin blogissa:


4 kommenttia:

  1. Tehokas on täkysi: Juicen Dokumentin Dokumenttiin viittaaminen saa minut vanhan, varsinkin kyseisen albumin lyriikoita aina vain uudestaan fiilistelevän, hanakasti sukeltamaan Vanhaan roinaan juuri "Viski lämmittää"-biisin kautta. Katsotaan miten äijän (siis minun) käy. Vankkaa esitelmöintiä taas blogissasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuten tavallista, en nytkään takaa mitään. Voi olla, että tuokin on vain minun saamani mielikuva.

      Poista
  2. Bloginkirjoittajan ja -lukijan välinen "transaktio" on mainio. Koska pesetat eivät liiku, ei ensin mainitun tarvitse taata mitään eikä jälkimmäisen vaatia mitään takaisin. Tällä mennään, eikö vain?

    VastaaPoista