Ari Vaahterasta (1953-2003) tehtiin Kalevalan basisti, kun porukan nokkamies Lido Salonen siirtyi kitaran varteen. Tulokkaan soittamista matalista saadaan nauttia orkesterin toisella LP:llä Boogie Jungle (1975) ja kolmosella Abraham's Blue Refrain (1977).
Kalevala hajosi 1978, jonka jälkeen kaveri jatkoi laulaja Zape Leppäsen kanssa nelihenkisessä Limousinessa. Sen jäljiltä on olemassa pari singleä.
Niistä toinen ilmestyi samaan aikaan, kun kaksikko jo vaikutti Dave Lindholmin kanssa Bluesoundsissa. Tuo Daven ehkä kuuluisin bändi pysyi hengissä reilut kolme vuotta ja ehti julkaista yhtä monta studio-LP:tä, yhden liven ja täysimittaisen kokoelman verran sinkkuja.
Seuraavat kymmenen vuotta kuluivat erinäisiä alan hommia tehden. Vaahtera tuotti ja äänitti muita (esim. 22 Pistepirkko, Shadowplay, Kumikameli) sekä levytti omalla nimellään. Tämä vaihe on Apulaissheriffin kokemuksissa jäänyt pimentoon.
Tuntemani musiikin piiriin monitaitoinen heppu palasi vuonna 1991 hypättyään Kauko Röyhkän kelkkaan korvatakseen Pekka Gröhnin, joka puolestaan loikkasi J.Karjalaisen yhtyeeseen Yhtyeineen. Kauko veti ja lauloi, Timo Vikkula kitaroi ja soitti koskettimia. Myös Vaahteran osalle tuli koitumaan joitain syntikka- ja kosketinjuttuja.
Vuonna 1992 astui remmiin rumpali Tero Kling, joka täydensi Röyhkän parhaimpiin arvostamani kokoonpanon. Tässä miehityksessä edettiin vuoteen 1998, jolloin bassotaituri lähti ja paikkaamaan tuli vanha kunnon Mats Huldén.
Huippukvartetilla tehtiin viisi albumia, joitten keskimääräinen taso kohoaa varsin korkealle. Niistä toiseksi viimeinen on Sinä Olet Tähti (1997).
Tietääkseni siitä on olemassa ainoastaan yksi CD-muotoinen painos, joka tuskin oli koolla pilattu. En myöskään ole nähnyt tukuttain sitä kehuvia arvioita. Ylipäätään Röyhkän 90-luku ja etenkään sen loppu ei ole saanut ansaitsemaansa huomiota. Vuosikymmenen alkupuolella hän sentään pääsi otsikoihin ulkomusiikillisten juttujen vuoksi. Tahtoen tai tahtomattaan.
Sinä Olet Tähti on suomalaisen rockin suurnimen rokeimpia töitä, kenties se rokein. Toki siltä löytyy kakemaisesti taiteellisempiakin numeroita. Cindy Crawford on sellainen. Mutta tätä hitaammin vedettyä tunnelmointiakin ryydittää paikoin kohtalaisen raskaana mouruava kitara.
Rock huokuu nimenomaan soundipolitiikasta.
Esimerkiksi Herra aurinko keulilla tarjoaa Vikkulan römäkkää kepitystä, mukavan pintaan miksattua bassoa ja Klingin viiltävää takapotkua. Heti perään Tuon sulle Alfredo Garcian pään jatkaa samaa rataa. Elokuvaa huonosti tuntevana opin vasta hiljattain sen otsikon viittaavan Sam Peckinpahin toimintafilmiin.
Taiteilija Välimaan tekstikynä tuntui noihin aikoihin olleen terävä kuin viulun kieli. Kuten tavallista, kuulija ei pääse helpolla, jos yrittää niin sanotusti tulkita. Otetaan vaikka Yllätys, yllätys. Kertosäe sisältää niin erikoisen vertauksen, ettei mitään rajaa sekä kiekolla toistuvaan tähtiteemaan liittyvän oivaltavan huomion.
yllätys yllätys
sä tupsahdit kuin ruuvipenkki
rappukäytävään mun luo
ja nyt kun
sust' on tullut suuri tähti
et tuhlaa ees puhelinkolikkoo
Muunneltuna laulun sä tupsahtaa laulun mun luo kuin korkkiruuvi kevättaivaalta!
Entuudestaan hiukan Narttua tunteneena aloin innostua Röyhkästä enemmän sen jälkeen, kun olin hankkinut 2CD:n Räyhähenki Muistelee (2000) tuoreeltaan. Kokoelma kattaa hänen siihenastisen uransa kokonaisuudessaan. Sinä Olet Tähti on kokoelmalla edustettuna peräti neljän esityksen voimin. Muilta pitkäsoitoilta on mukana maksimissaan kaksi.
Vaikea sanoa mitä valintojen epäsuhta tahtoi viestiä. Mahdollisesti tarkoitus oli nostaa yksittäistä helmeä yleisön tietoisuuteen. Niin tai näin, levy oli tuosta syystä kärkipäässä, kun aloin herran tuotantoa haalimaan hyllyyni.
Toiseksi kuunneltavaksi Apulaissheriffi ehdottaa kappaletta, joka olisi vaivatonta kuvitella loppuajan Nartun tekemäksi. Elefanttimies on keskitempoisen kepeästi eteen päin soljuvaa pop rockia.
Palataan siihen mistä alettiin. Kaukon Facebookin mukaan pari tyyppiä pieksi Ari Vaahteran pahanpäiväisesti oululaisessa hotellihuoneessa 1997. Sen koommin tämä ei keikoille lähtenyt, osallistui toki vielä seuraavan levyn nauhoituksiin. Hänen myöhemmistä töistään en tiedä. Kuolema korjasi sairastelun päätteeksi himpun vajaa viisikymppisenä.
Ilman epäröintiä voin vakuuttaa, että Sinä Olet Tähti on aivan mahtava levy!
-----
Aiheeseen liittyvää Apulaissheriffin blogissa:
- LEVYT - Kauko Röyhkä: Rock'n'Roll-Klisee
- KIMPPALEVYJÄ #1 - Kauko Röyhkä Ja Severi Pyysalo & Maarit: Turmion Suurherttua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti