Stevie Ray Vaughan And Double Trouble ja Popeda. Vuodelta -84 olen toistaiseksi kelpuuttanut vain näitten tuotantoa aivan mahtavien kaartiin. Kyllä kai sekaan mahtuu myös Prince And The Revolution.
Erinomaista musiikkia kun on niin monenlaista.
Tätä kirjoittamaan ryhdyttyäni, tai tarkemmin sanoen jo kirjoittamista ajatellessani pätkähti mieleeni, että Purple Rain (1984) mahtaa olla omistamistani levyistä eräs eniten maailmalla kaupaksi käyneitä, ellei kaikkein eniten. Kun ei asiasta voine täysin varmaa tietoa löytää, tyydyin Wikipedian näkemykseen.
Sen mukaan minulla on yllätyksekseni peräti seitsemän myydympää ja on joskus ollut vielä neljä lisää. Jääköön seitsikko arvailujenne varaan, mutta kiertoon laittamieni joukkoon ovat joutuneet Pink Floyd, Bruce Springsteen, Nirvana ja Phil Collins. Fokusointia, tilankäytön tehostamista ja sen sellaista...
Purple Rain on kolmijakoinen mitä esityksiin tulee. On kolme bändin kanssa ja kolme sitä ilman studiossa nauhoitettua numeroa sekä kolme bändiliveä. Studiossa äänitettyjen osalta tosin liikkuu ristiriitaista infoa.
Ryhmän yksi (bändi, studio) muodostavat kappaleet 1, 2 ja 4. Tiedon hakija hämmentyy kuitenkin jopa PrinceVault-sivuston jakamasta tiedosta. Linkattu albumisivu väittää, että Let's go crazy on ainut kokonaan studiossa työstetty yhtyenauhoitus Biisikohtaisista tiedoista ongittuna The Revolution olisi mukana myös kahdella muulla.
Toinen niistä on Take me with u, jonka hallitun kokonaisuuden sisällä viehättää pari yksityiskohtaa. Ensinnäkin sinne on sovitettu kosketinsoittaja Lisa Colemanin ja Princen toimesta hienot jouset. Toisekseen tämä on niitä rytmitaideteoksia, joita rummut todellakin vievät eteenpäin ja urheilu-jargonia lainatakseni pitävät pystyssä. Olisi kiinnostavaa saada varmuus kapuloiko Prince vai Bobby Z.
Edellisen tavoin Computer blue on joko soolo tai ei, riippuen miten PrinceVaultia tulkitsee. Itse tulkitsen, myös CD:n kansiin tukeutuen, että molemmat ovat koko orkesterin soittamia. Niin ikään vertailu selviin tapauksiin puhuu tämän puolesta.
Ryhmään kaksi (soolo, studio) kuuluvat raidat 3, 5 ja 6. Kuten sanottua, ne erottuvat muusta sisällöstä äänimaailmaltaan. Beautiful onesin loppumetreillä mestari Nelson pistää koko tunneilmaisukykynsä peliin tulkiten niin sanotusti perseensä pohjasta. Ellen ihan väärin muista tämä oli isossa roolissa elokuvassakin.
Niin, kyseessä on tosiaankin soundtrack-levy. Helppo todeta tähän välin, että puhumme yhdestä parhaista koskaan ilmestyneestä sellaisesta. Mielipide.
Ryhmä kolme (bändi, live), eli päätöskolmikko 7, 8 ja 9 yllätti Apulaissheriffin vielä näin keväällä 2023. Mikäli olin joskus tullut tietoiseksi näitten olevan konserttitilanteessa taltioituja, olin sen myös autuaasti unohtanut. Toki lisätauhkaa pistettiin jälkikäteen studiossa, mutta perusta on elävänä yleisölle tarjottua musiikin juhlaa.
Etenkin loistava Baby I'm a star jaksaa yhä innostaa tällaista iäkkäähköä, nykyään lähinnä juurevan tavaran parissa viihtyvää harrastelijaa. Siinä on R&B-maustein höystettyä, sangen persoonallista rockia 80-luvun malliin. 5/5, tunnelmasta 6.
Ikoninen Purple rain ei kaipaa enempää ylistystä ja suitsutusta, mitä se on yli kolmessa vuosikymmenessä ansaitusti saanut. Viittaan vain kasariin keskittyvän verkkojulkaisun Treffit Elmossa viime syyskuun artikkeliin.
The Revolution sitten. Princen taustayhtye eli vuodet 1979-86, alkuun lähinnä konserteissa, sitten myös levyillä. Comebackejä on nähty.
Purple Rainillä soittavat ikijäsenet Bobby Z (rummut, perkussio) ja Matt Fink (koskettimet). Samoin ovat mukana kaikilla Prince And The Revolution -LP:illä musisoivat Brown Mark (basso) ja Lisa Coleman (koskettimet). 1999:n (1982) jälkeen remmiin astunut Wendy Melvoin täydentää ryhmän viisikoksi.
Kuninkaallinen itse hoitelee kaiken taitavana kaikenlaisia instrumentteja. Kuuluvin osa hänen kättensä jälkeä on tällä albumilla sähkökitara. Herran äänijälki on omaa luokkaansa kuten herralla yleensä tuppasi olemaan.
Omaan kokoelmaani Purple Rain päätyi ensin keväällä -88, kun lainasin kasetin inttikaverilta ja kopsasin sen TDK:lle. Vinyylikausi jäi tässä tapauksessa väliin ja siirryin suoraan vaiheeseen 3 ostamalla ysärin puolivälin hujakoilla laserkiekon. Aina sitä silloin tällöin tulee soittimessa pyöräyteltyä.
Aivan mahtava!
-----
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti