Jutut ajassa

Näytetään tekstit, joissa on tunniste >> Matti Saloranta. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste >> Matti Saloranta. Näytä kaikki tekstit

24 elokuuta 2025

UUTUUSLEVYT - Vesa Snygg Sekä Satelliitti-yhtye: Kuu On Yllä Lammen

Kotimaisten, laadukkaaseen juurimusiikkiin panostavien levy-yhtiöitten sangen harvalukuinen joukko kasvoi olympiadi takaperin yhdellä. Tuolloin perustetun Moondog Musicin ensimmäiset äänitteet näkivät päivänvalon 2022.

Puljun varhaisimmista julkaisuista paikannan hyllystäni Ria And The Hi-Bindersia ja Rockin' Paradoxia. Vähän myöhemmistä Gin Mill Trioa ja lisää Rockin' Paradoxia. Siis pelkästään tosi kovaa kamaa.

Vesa Snygg Sekä Satelliitti-yhtye putkahti tietoisuuteeni aika hiljan Facebookissa tai Roll FM:llä, en ole varma kummassa. Aiempia kohtaamisia en muista, mutta voisin kuvitella noin maukkaasti nimetyn orkesterin jääneen minulle kerralla mieleen. Huomio kiinnittyy jo sanan 'sekä' käyttöön nimessä.

Yhtyeen ja yhtiön polut ristesivät kesällä CD:nä ja seiskatuumaisena ilmestyneen EP:n muodossa. Kuu On Yllä Lammen (2025) on piristävä tapaus.

Ensinnäkin, näin hienoja kansia kuvineen näkee nykyään aivan liian harvoin.


Kansista vastaa bändin basisti Ari Berghäll, jonka erottaminen saman soittimen toisesta taitajasta Ari Sjöblomista alkaa allekirjoittaneella pikku hiljaa luontua. On se kumma noitten basisti-Arien kanssa, kun aiemmin jouduin taistelemaan, jotta muistaisin kumpi on kumpi herrojen Vaahtera ja Taskinen kohdalla.

Berghällillä, kuten koko ryhmällä löytyy CV:ssään muitakin kelpo kokoonpanoja. Juha Litmanen rummuissa, Tuomas Metsberg kitarassa sekä Juho Hurskaisen saksofoneissa korvannut Masa Orpana ovat kaikki jotain ihan muuta kuin eilisen teeren poikia.

Keulahahmo Matti Saloranta edustaa yhtyeessä vankinta kokemusta. Vaikka hän on toiminut alalla yli 40 vuotta, törmäsin häneen kunnolla vasta hetki sitten.

Soitin näet viime syksynä Rollin Apulaissheriffi-ohjelmassani Rock Boys & Agentsia ja jouduin erikseen louhimaan tietoa keitä nuo rokkipojat olivat. Käsittääkseni toinen heistä oli Saloranta, mutta olen päässyt asiassa vain 90% varmuuteen. Oliko hänellä myös pseudonyymi Masa Tökker, kuten itselleni uskottelen?

EDIT 28.8.2025: Totuus löytyy loistavalta Finnish Rock'n'Roll -sivustolta. Agentsin kanssa esiintyivät Rock Boysista Tökkerin veljekset Masa ja Repe, ei Saloranta.

Vaan tässä tapauksessa Masa on Vesa ja hänen luotsaamansa viisikon tyyliä voisi kuvailla kolmella sanalla: 50's, 50's ja 50's. Jos vaikutteet ja esitystapa jossain kohtaa lipsahtaisivatkin jonkun mielestä toisaalle, edustaa tämä bändi minulle fiftarimeininkiä jollain hellyttävällä tavalla puhtaimmillaan.

Homman nimi on vanhojen biisien vetäminen suomeksi. Kolmen käännöksen takana on Saloranta ja originaalien levyttäjinä Jackie Lee Cochran, Elvis Presley ja Carl Perkins.

EP:n nimilaulun suomensi niitäkin hommia vuosikymmeniä pakertanut, jo vuonna 1986 kuollut radiotoimittaja Ensio Kosta. Shrine of St. Cecilia on peräisin 40-luvun alusta ja sen alkuperäisesittäjän nimeäminen menee niin hankalaksi, että tyydyn linkittämään kiinnostuneet SecondHandSong-sivustolle.

Jos kohta lätyn äänityksen laatu ei ehkä vastaa paatuneimpien hifistien vaatimustasoa, on levy soidessaan aina mitä mainioin 10 minuutin piipahdus menneen maailman meininkiin.

Rankkuus loistaa poissaolollaan, mutta kyllä tämä on rock and rollia ja rockabillyä, paino sanalla roll. Kuu on yllä lammen toimii herkistävänä balladikevennyksenä reippaampien rallien keskellä.

Enteileeköhän EP pitkäsoittoa? Aika näyttää.

-----

Aiheeseen liittyvää Apulaissheriffin blogissa:


20 tammikuuta 2024

UUTUUSLEVYT - The Rhythm Wheel Combo: Rockin' Down The Line

The Rhythm Wheel Combosta ei ole minulle jäänyt mitään muistikuvia 40 kesän takaa. En sinällään ihmettele, koska olin wannabe-diinariuteni jättänyt jo vuoden -82 kieppeillä, jolloin yhtyeeltä ei ollut tullut mitään ulos. En tiedä, oliko sitä silloin vielä perustettukaan.

Netistä kaivamaan onnistumieni tietojen perusteella sisältää tuore kiekko combon vanhimpia levytyksiä. Lyhykäisen albumin 11 kappaletta nauhoitettiin kahdessa eri sessiossa vuoden 1983 aikana, seitsemällä hanikoissa Tomi Kasslin ja neljällä itse Esa Pulliainen, joka oli ennestään tuottanut ainakin Slippersiä.

Petteri Salmi miksasi materiaalin uusiksi Talsti Recordsille ja teki sen monona. Tulokset ilmestyivät kymppituumaisena ja CD:nä Rockin' Down The Line (2024).


Vaikka kyse onkin varsin kauan sitten tapahtuneesta synnytyksestä, on suurin osa sisällöstä ennenjulkaisematonta. Kolmen biisin alkuperäiset miksaukset löytyvät eri esittäjien kokoelmalta Finnish Rock And Roll Vol. 1 (1984), muitten ei tietääkseni mistään ennen tätä.

Periaatteessa voidaan siis puhua oivasta jo miltei kadonneen kulttuurituotoksen pelastamisesta nykyaikaan. Vastaaviahan on Talstilta tullut aiemminkin.

Eikä tämä mielestäni jää kuriositeetin tasolle, vaan on omaan makuuni varsin miellyttävä musiikkipläjäys. Tarjolla on pikkasen vajaa puoli tuntia osaavasti työstettyä ja eläväistä rockabillyä ja rock'n'rollia. Tunnustan kykenemättömyyteni tarkkaan rajanvetoon tyylien välillä.

Kun levystä alkoi tihkua ennakkotietoja, pisti kokoonpanosta silmääni yksi nimi. En kiellä, etteikö havainto vauhdittanut tilauspäätöstäni. Onkohan tässä aivan ensimmäisiä nauhoituksia, joilla esiintyy Mitja Tuurala? Suomalaisten roots-basistien kirkkaimpaan kärkeen sittemmin kohonnut muusikko soitti Rhythm Wheel Combossa pianoa.

Tomi Tiainen laulussa ja kitarassa, Jarmo Hirvonen bassossa ja Matti Saloranta rummuissa eivät kilauttaneet kelloja päässäni. Jokunen nimeltä tuttu orkesteri vilahti ruudulla, kun heitä Discogsista hain. Soolokitaristi Eino Rastas oli sentään nimenä tullut joskus vastaan.

Kuten yltä voinee vaivatta päätellä, on 50-lukumusatietämykseni (etenkin) kotimaisten osalta kohtalaisen kevyissä kantimissa, mutta se ei estä tästäkin tykkäämästä. Siemenet kylvettiin jo myöhäisala-asteiässä v.1980 plus miinus 2v.

Tuolloin tuli tutustuttua joihinkin, jotka ovat enemmän tai vähemmän pysyneet matkassa aina tähän päivään asti. Paluu aiheen pariin ja pulahtelu hieman pintavesiä syvemmälle taisi alkaa vasta alle 10 vuotta sitten. Pohjaan on vielä aika lailla sukeltamista.

Tuubin ainut näyte levyltä näyttäisi olevan I'm gonna move.

Ostakaa fyysinen, jos ei se jo ole hallussa. Sille on tallennettu mm. versiot Eddie Cochranin biiseistä Completely sweet ja My way, Ray Charlesin Hallelujah, I love you so sekä jälleen yksi tulkinta aiheesta Money (that's what I want).

-----

Aiheeseen liittyvää Apulaissheriffin blogissa: