VÄLIPALAT - Pauli Hanhiniemi toisaalla vol.3

Jonkinasteiseen keräilijyyteen viitannee se, että olen aivan puolihuomaamatta ajautunut haalimaan hyvinkin sekalaisia levytyksiä, joilla Pauli Hanhiniemi vierailee. Jo kahdesti aiemmin olen näitä listannut blogissa.

Sanomattakin lienee selvää, että suurinta osaa en olisi muuten missään tapauksessa tullut hankkineeksi. Tällä kertaa kattaus pitää sisällään kolme käväisyä muitten levyillä, kaksi osallistumista eri esittäjien kanssa toteutettuun spesiaaliprojektiin, yhden mukanaolon tribuuttilevyllä ja yhden TV-sarjan pohjalta kasatulla koosteella:

• Juliet Jonesin Sydän: Hai (1996) / Duetto (kadonnut nainen)
• Poplaulajan Sunnuntai - Virsiä Ja Hengellisiä Lauluja (1997) / Hoosianna Daavidin poika
• Hotelli Sointu - Viikon Biisit, Vol.1 (2000) / Tekstiviestin jälkeen
• Säkenöivää Voimaa - Tribuutti Sielun Veljille (2002) / Museossa (Pauli Hanhiniemen Perunateatteri)
• Henki Kulkee 3 (2005) / Kotia päin (Pauli Hanhiniemi & Anna Eriksson)
• The Hauli Bros: Herrasmiesten Laulut (2008) / Vetree ja nuori Jallu
• Kerkko Koskinen: Yhteinen Sävel - "Ei Aika Mennyt Koskaan Palaa" (2009) / Ei aika mennyt koskaan palaa

Tyyliskaala on varsin laaja kuten olettaa voi. Artistille tyypillisempien esitysten lisäksi saattaa ääripäistä poimia kaksi gospelia ja yhden pornorallin, jonka Pauli sanoitti Jallu-lehden 50-vuotisjuhlajulkaisulle.

Juliet Jonesin Sydämen Hailla Hanhiniemi duetoi Eero Hyypän kanssa yhden numeron verran. CD:n kansivihkosessa tästä ei ole muuta vinkkiä kuin etunimi kiiteltävien luettelossa. Myöhemmällä sinkkukokoelmalla sentään mainitaan Pauli Jones.

Hotelli Sointu jäi telkkarista aikanaan katsomatta, mikä on jälkikäteen ajatellen harmi. Omassa jaksossaan lauluntekijä teki tai oli tekevinään ohjelman konseptin mukaisesti laulun neljässä tunnissa. Se ilmestyi sittemmin bändisovitettuna nimellä Joki Perunateatterin albumilla Appelle-moi Bob (2001).

Tribuuttihankkeitten tuotoksia välttelin passiivisesti, kunnes tämä keräilyhommeli veti niittenkin pariin. Kyllähän noita kuuntelee, joskin Siekkarikunnianosoituksen parhaat palat tulivat muilta taiteilijoilta kuin kenestä nyt on puhe.

Äärimmäisen epätodennäköinen ostos olisi Apulaissheriffille ilman Hanhiniemen osallisuutta ollut myös Kerkko Koskisen venäläisiä ja neuvostolaisia lauluja versioiva pläjäys. Yhden solistiosuuden lisäksi PH esiintyy joillain biiseillä kuorossa.

On ironista, että naapurin viimeaikaisten kuvottavien ja järjelle vieraitten toimien myötä tämän kappaleen otsikon sanoma tullee omalta kohdaltani pitämään paikkansa loppuelämäni, kun suhtautumista Venäjään ajatellaan: Ei aika mennyt koskaan palaa. Että sitä pitikin olla hyväuskoinen 90-luvulla.

-----

Aiheeseen liittyvää Apulaissheriffin blogissa:

• VÄLIPALAT - Pauli Hanhiniemi toisaalla
• VÄLIPALAT - Pauli Hanhiniemi toisaalla vol.2
• SINGLEKOKOELMIA #5 - Juliet Jonesin Sydän: Revontulet - Singlet 1983-2001