Jutut ajassa

30 heinäkuuta 2022

SINGLEKOKOELMIA #5 - Juliet Jonesin Sydän: Revontulet - Singlet 1983-2001

Paten lisäksi toisena Poko Recordsin kokoelmana pääsee minisarjaan Juliet Jonesin Sydän. Revontulet - Singlet 1983-2001 (2015) sisältää täydellisen kattavan valikoiman yhtyeen sinkkuja 1983-2001.


2CD tuli ulos sen julkaisuaikana jo itsenäisestä asemastaan luopuneen Pokon toimesta. Sen kattaman ajan pikkulevyt eivät silti ole kaikki peräisin tuon maamme toiseksi ikonisimman yhtiön katalogista. Kaksi kolmannesta toki kyllä.

Ensisingle oli omakustanne ja toinen ilmestyi Miettisen Kumibeat-merkillä. Vajaan vuosikymmenen Poko-kauden jälkeen, alkaen -94 levyjä tehtiin tovi oman Art Planktonsin, sitten Epicin ja Ranka Recordsin kautta. 2020-luvun paluu on toistaiseksi käynyt Turengin tallissa.

Mukana on bändituotosten lisäksi Pentti Jonesin Lastenlaulut (1987), eli mainio soolo Kissa ja myyrä / Sorsat. Eero Hyypän sivuprojektien (Inkvisitio, Kahvi, Norsumuurarit, Juliet Jones) tuotanto jätettiin pois.

Lähtökohta mukailee esimerkiksi Juice Leskisen kokoelmaa Singlet 1974-76 (1976), jonka A-puolelle sijoiteltiin vinyyliseiskojen A-puolet ja B:lle B:t. Jones-tuplalla etusivut löytyvät ykköskiekolta ja loput kakkoselta. Ajanjakson lopun pienet tehtiin CD:inä, joiden biisimäärä vaihtelee yhdestä neljään. Tällä selittyy ero tuplan levyjen biisimäärissä (21/22).

Revontulien arvo syntyy mielestäni perinpohjaisuudesta, jota yllä kuvailen. Myös kansien toimitustyö ja aikajärjestys ansaitsevat kehut.

Kaikki on tosiaankin kaikki ilman poikkeuksia. Kun vielä karkeasti laskien (anteeksi laiskuudestani johtuva epämääräisyys) noin puolet materiaalista on JJS-albumeilta kuulematonta musiikkia, käy selväksi, että tämän paikka on hyllyssä.

Kuunnellessani nyt huomaan tykkääväni enemmän kuin tiesinkään vaikkapa myöhempien aikojen kappaleista Veijari ja pyhimys (levyllä Nauru, 1992) sekä Duetto (kadonnut nainen) (Hai, 1996). Jälkimmäisen kohdalla olin jopa unohtanut sen olevan Eeron ja Pauli Hanhiniemen yhteislaulu. Aika vähälle huomiolle ovat itselläni jääneet loistavan Jupiterin (1990) jälkeiset Jonesit.

Laitetaan tähän vielä huippuaikojen B-puolihuippuna Tonava, tuttu LP:ltä Jänis (1988).

-----

Aiheeseen liittyvää Apulaissheriffin blogissa:


2 kommenttia:

  1. Muistan JJ:n oikein reippaana retkueena, hyviä keikkoja vetivät kasarilla, niin ainakin Pihtiputaalla, mikä se festari nyt olikaan, hmmm..äh, en muist.. Saapasjalkarock!! Taisi olla -87 kun kävin, Popeda oli tuolloin aivan huippuvedossa. You tubesta taitaa löytyä Popedan keikka jossa eturivissä minäkin heilun, oi aikoja, oi pitkää tukkaa ;DD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saapasjalassa en koskaan käynyt, vaikka blogissa silloin tällöin esiintyvä pikkupitäjä on sen naapurikunta.

      Poista