Toinen osa kattaen tuotannon välillä Kuusessa Ollaan (1980) - Taivaan Kappaleita (1991) on ilmestynyt. Albumeista jälkimmäisen tiimoilta herrat jutustelivat Juice 40 -sarjan ulkopuolella; sen jälkeen. Muuten teospari perustuu kyseiseen radio-ohjelmaryppääseen.
Ykkösosaa penkoneessa jutussani arvuuttelin, josko päähenkilö olisi joskus tullut puhuneeksi palturia, lasketellut luikuria. Tätä vasten oli hauska nyt törmätä seuraavaan kommenttiin:
Kyllähän mä nyt oon valehdellut ummet ja lammet [näiden haastatteluiden aikana]. Mä uskon siihen [kertomaani] alusta pitäen, koska mä tiedän, että se on keksitty vastaus. Se on kyllä paras vastaus.
Huomatkaa myös peittelemätön itsensä kehuminen, joka ei ollut Juicelle epätyypillistä.
Toinen sitaatti esitelköön Leskisen vänkäystaipumusta, jota myös puntaroin aiemmin. Sitä, ettei myönnä. Osoittaa olevansa eri mieltä, vaikka on samaa mieltä.
Ei [Grand Slam] ollu muutaki ku rockbändi. Se oli rockbändi. Rockbändiin kuuluu se, et siel on jotaki muutaki.
Tunnustan, että näin lukijana on toisinaan terveellistä nähdä omia heikkouksiaan muissa.
Tämä oli siis Harri Tuomisen ja Waldemar Walleniuksen haastatteluista koostettu, Kaj Lipposen toimittama Juice puhuu - Kootut muistelmat Vol.II (Into, 2020). Kirja ei siitä kirjoittamalla parane.
Ei tosin lukemallakaan, mutta se sentään kannattaa.
-----
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti