23 huhtikuuta 2021

LEVYT - Tuomari Nurmio: Lasten Mehuhetki


Tuomari Nurmion kolmas LP
Lasten Mehuhetki (1981) käy malliesimerkistä, kun haetaan suuren yleisön ja diggaripiirien eroja suhtautumisesta johonkin. Se on valtaosalle suomalaisista kaikkien tuntemaa nimikappaletta vaille täysin kyntämätön pelto, mutta saa tietyltä porukalta osakseen varauksetonta arvostusta.

En sinällään kaipaa väitteelleni todistetta. Vahvistus luulolleni nyt vain sattui hyppäämään silmille spotifyitse. Sen mukaan Lasten mehuhetki on kerännyt reippaasti yli 700000 kuuntelukertaa, kun koko muu setti on yhteensä saanut kasaan alle 200000.

Musiikki on siinä määrin kulmikasta ja progressiivista, ettei liki olematon kansansuosio ole suurikaan yllätys. Hiukan voi koettaa hämmästellä miksi se yksi biisi on pystynyt massojakin liikuttamaan. Onko sen suosio perustunut siitä tykkäämiseen vai onko se sittenkin tullut monelle tutuksi ärsyttävyydellään tai pahaenteisyydellään?

Tekstin pääkohdat ovat hätkähdyttävyydessään mieleenpainuvaa sorttia. Lapsikuoro antaa varmasti laululle valtavirtaa viihdyttävää lisäpontta. Myöskään televisiossa näytetty omalaatuinen video vappunenäisine Tuomareineen ei ole ollut haitaksi.

Klaus Järviseltä Levyraadissa vain nelosen saanut Lasten mehuhetki on eittämättä hieno ja klassikkoasemansa ansainnut. Lasten Mehuhetki vaan sattuu sisältämään sen ohella yhdeksän muuta huippusuoritusta.

Ei levy silti aivan Mopen osille jäänyt, käväisihän se Suomen listalla peräti nelosena.


Dumari-kirjan (Lindfors, Salo, Pesonen; 2010) luonnehdinta albumin toteuttaneesta kolmikosta on mielenkiintoinen: "trio, jonka kitaristi piti itseään noviisina sähkökitaran suhteen, basisti joka oli ensi kertaa basistina ja rumpali, joka oli oikea rumpali, mutta pantiin soittamaan väärin".

Rockin perinteisen takapotkuisen rytmiikan sijaan Juha Takanen ohjeistettiin iskemään ykkösellä ja kolmosella, ei kakkosella ja nelosella. Lisäksi sinne tänne sovitettiin äkkinäisiä, lyhyitä poikkeamia 4/4-tasajaosta. Takanen oli rummuttanut jo Köyhien Ystävien kanssa Nurmion ykköslevyllä Kohdusta Hautaan (1979).

Käännetyn kompin toisena kulmakivenä ei suinkaan toiminut basso, vaan kitara. Handen omintakeinen tyyli käsitellä instrumenttia on isossa roolissa luomassa outoja tunnelmia. Pohjat äänitettiin ilman bassoa, mitä voi pitää persoonallisena ratkaisuna.

Ahti Marja-aho hoiteli osuutensa jälkikäteen ja teki sen normaalista poikkeavasti. Nelikielinen soi melodisempana kuin yleensä on tapana. Pelimannin vastuulle lankesivat myös koskettimet siellä missä niitä tarvittiin.

Vaikka Nurmio sävelsi ja sanoitti, oli Marja-ahon kokonaispanos merkittävä, kun hän vielä osallistui sovitustyöhön maestron rinnalla.

Pentti Lahti soitti saksofonit. Saksalaisen koulun tyttökuoro lauloi taustoja. Jopa lasten saapuminen studioon nauhoitettiin ja tulos on kuultavissa A-puolen lopussa, kappaleen Kylmää ja kuumaa jälkeen.

Erikoisuutta lisäämään oli hankittu kaiken maailman lelusoittimia, joita käytettiin luomaan hälyääniä. Sinne tänne sijoiteltiin jos jonkinlaista pauketta, esimerkiksi paperipussin poksautuksia. Runsaimmin näitä ratkaisuja tarjoilevat Krokotiili ja käärme sekä Elämätön elämä.

Lapsikuninkaan käskyt soikoon näytteenä. Äkkiväärän ja rikkaan musiikillisen annin päällä on muikeaa lyriikkaa.

yleisen vaihdon välineiksi
hän määräsi avaruusrahat
hedelmäveneet ja vadelmajalat
ja ananasapinat
rahaa jaettiin perheille päivittäin
kaikista kioskeista
ja jonossa piti odottaa
kiltisti käsikkäin

Kannattaa vielä kiinnittää huomiota Nurmion totunnaisesta eroavaan tapaan rytmittää ääntään soiton sekaan.

Kun nyt tulin tehokuunnelleeksi albumia, huomasin yhtäläisyyksiä joihinkin Sielun Veljien omiin tuotoksiin. Hehän myös esittivät jossain vaiheessa Tuomari-matskua keikoillaan ja julkaisivatkin CD:llisen studioversioita.


Joskus näkee musiikkia tai miksei mitä tahansa tekemisen kohdetta tai tuotetta kutsuttavan vinksahtaneeksi. Sana kuvaa jutun aihetta hyvin, mutta vain osittain. Tällä kertaa parempi termi on vinksautettu, koska vinksahtaneisuus on ollut tavoitteena alusta lähtien.

Eihän tämä mikään helposti aukeava taideteos ole ollut, mutta tässä vaiheessa koulutusta voi helposti kirjoittaa, että Lasten Mehuhetki on aivan mahtava levy!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti