29 kesäkuuta 2020

VÄLIMALLIN PIKKULEVYJÄ SUOMESTA #1 - Pekka Myllykoski Ja Jytäjemmarit: Alaska

PMJJ oli kitaristi Marko Ahon ja basisti Antero Gustafssonin luomus, jossa Kalle Vanhapelto touhusi kaikenlaista ja mikrofonista piti kiinni Pekka Myllykoski. Ja nimenomaan näin. Myllykoski tosiaan vain lauloi Jytäjemmareissa, oman toimen ohella. Päätyönään hänellä oli tietenkin Freud Marx Engels & Jung.

Tämän herran tapauksessa "vain" on laulamisen kohdalla erittäin voimakkaasti alakanttiin vievä määre. Kyllähän Pekka oli sen tason tulkitsija, että ansaitsee arvostuksensa täysimittaisena. Silloin tällöin hän osallistui biisitehtailuunkin niin paljon, että sai nimensä tekijätietoihin asti. Mutta enimmäkseen PMJJ oli hänelle harrastus, luulen minä.

Sen verran voi vielä sanoa, että muita pelimanneja tunnetumpi keulakuva oli sanan varsinaisessa merkityksessä se kuuluisa piste i:n päällä. Piste, joka nosti PMJJ:n omassa bändirankingissani aivan terävimmän kärjen tuntumaan. Mutta piste ilman i:tä olisi pelkkä piste. Sen pinta-ala on nolla. Sillä ei ole pituutta, ei tilavuutta. Jytäjemmarit oli I.

Pitäkää hetki tuoleistanne kiinni, sillä paljastan mielipiteeni, joka varmaan monen mielestä on kerettiläiseltä kalskahtava. Pekka Myllykoski Ja Jytäjemmarit oli kovempi kuin Freud Marx Engels & Jung.

En laske tuohon ainuttakaan merkittävyys- tai uranuurtajuuspistettä; siten katsottuna vaaka kallistuisi selkeästi toiseen suuntaan. Arvio on puhtaasti subjektiivinen ja perustuu siihen kuinka tykkään musiikista. Tärkeää on korostaa, ettei tämä lainkaan alenna Freukkareita. Hyvä voi olla niin monella tasolla, eikä tässä tapauksessa ero kahden välillä huimaa päätä.

PMJJ on sikäli otollinen avaaja EP-maailmassa pyörivään minisarjaamme, että heidän tuotantonsa koostui 4 albumista, 3 EP:stä ja 3 singlestä. Pikkulevyjen sisältö oli täysin pitkäsoitoilta löytymätöntä. Paneudutaan tovin ajaksi yhtyeen erinomaiseen, viimeiseksi jääneeseen julkaisuun Alaska (2011).


Periaatteessa kantrilähtöinen orkesteri lipui Alaskalla - jos kohta tuotannossaan muutenkin - muillekin alueille.

Alaska on reipas, kantrihenkinen iskelmärokkiralli. Sovituksen nautinnollisinta antia on Ahon kitarointi kuulokkeitten oikeassa luurissa. Monimielisistä teksteistä pitävänä en voi olla myhäilemättä kertosäkeen peruskoukun kohdalla. Levyn ja biisin otsikon perusteella saattoi odottaa jotain muuta.

hissillä pääse ei ylös
eikä alaskaan
siitä ilmoitus jo tehtiin
tulee korjaaja kunhan ehtii

Gustafssonin kynäilemä, tyyliltään samankaltainen Clapton nousee Apulaissheriffin suosikiksi. Sävellys, tai olisiko sointukulku tuo paikoin mieleen Steve Goodmanin kappaleen City of New Orleans. Suomessa se tunnetaan Karman esittämänä nimellä Hyvää huomenta Suomi, jossa Juha Vainion tekstittämänä "hyvin pyyhkii". Vasempaan korvaan ammutut kitarasoundit muistuttavat 80-luvun puolivälin Eppu Normaalia.

Sanoitus käsittelee humoristisesti Claptoniin liittyvää, niin sanottujen tosiharrastajien keskuudessa ymmärtääkseni vallitsevaa mielipidettä. Sen mukaan Eric olisi tehnyt kaiken kuuntelua kestävän jo 1960- ja osittain -70-luvulla. En ole itsekään täysin syytön moiseen ajatteluun. Kyllä vaan olivat biisissä mainittu Derek And The Dominoes, Cream ja eritoten Blind Faith nannaa.

Vain rokkii rullaa nimensä mukaisesti rock and rollina sisältäen pirteää surf-taustakuoroa. Tahallisena vaiko tarkoituksettomana Eppu-viitteenä tässä mainitaan kitaraa ja kivääriä.

Talon miehen vapaapäivässä ei ole kyse talonmiehestä vaan talon miehestä. Naapurisuhteista lauletaan ja jälleen on kieli tukevasti poskessa. Pienen gallialaisen kylän suurin pelko, taivaan putoaminen niskaan tapahtuu talvisessa Suomessa lumena. Musiikillisesti mennään muita hitaammalla temmolla sävellyksen ollessa kaihomielinen.

Kuten jo ilmiannoin, PMJJ on A-ryhmää. Ongelmani on, että tajusin sen aivan liian myöhään. Tämän vuoksi olen joutunut metsästämään noita kolmea sinkkua ja EP:tä Palamaton Parta käytettyjen levyjen maailmasta. Toistaiseksi turhaan. 

1 kommentti:

  1. Kirjallisuuden kautta ojennettuna korjasin olennaisen virheen. Kalle Vanhapelto ei juurikaan rummuttanut jemmarilevyillä.

    VastaaPoista