05 tammikuuta 2022

KIRJAT - Marko Aho, Antero Gustafsson, Kalle Vanhapelto: Jaetut retket, kerrotut tarinat

Sanotaan, että se kannattaa aina. Niin nytkin, kun kaiken muun sivussa sain korjauksen pariinkin asiaan, joissa olin ollut hakoteillä.

Pahempana mokanani pidän sitä, että olin mennyt Wikipedian vipuun ja uskonut Kalle Vanhapellon olevan Jytäjemmarien rumpali. Olin kyllä kummastellut miksi lähes kaikkien levyjen kansiin on nimetty joku vieraileva kapuloitsija. Silti olin sokeasti luottanut tuohon nykyajan raamattuun.

Totuus kävi ilmi Jemmarien (Marko Aho, Antero Gustafsson & Vanhapelto) kirjasta Jaetut retket, kerrotut tarinat - Pekka Myllykoski ja Jytäjemmarit muistinvaraisesti todisteiden valossa (Maaseutumusiikki, 2021). Sen mukaan Kallen rummutusta kuullaan koko laajahkossa Jemmarituotannossa vain yhdellä kappaleella.


Teos on varsin kattava historiikki Myllykosken ja The Beat Farmersin innoittamana nimetyn joukkion yhteisestä taipaleesta. Siitä löytyy lisäksi sekä esihistoriaa ajalta ennen että myöhempiä tapahtumia jälkeen jemmariuden.

Jokainen studiotyö käydään läpi samalla perinpohjaisella hartaudella. Kaikkien levyjen kaikki kappaleet käsitellään sanoineen (paitsi muutamat käännöstekstit) ja yksityiskohtaisine tekijä- ja soittajatietoineen. Tiedossa olleita levyarvosteluita referoidaan.

Pääpiirteittäin vakiona pysynyt nauhoitusprosessi tulee lukijalle hyvin tutuksi. Nämä jannut eivät rakentaneet levyjään perinteisellä tyylillä, jossa ensin taotaan komppipohjat, sitten tempaistaan laulut ja lopuksi koristellaan lopputulos lisäämällä käytössä oleville raidoille kaikenlaista sälää. Ei myöskään tehty vielä perinteisemmällä tavalla, eli kaikki kerralla purkkiin.

Ken tarkempaa tietoa janoaa, hankkiutukoon kirjan pariin, jos vielä onnistuu. Sen verran paljastan, että ylen tärkeä vaihe levyjen synnyttämisessä oli mökkireissu, joka kului syöden, juoden, saunoen, pelaten, juoden, syöden, visaillen, saunoen sekä Pekan lauluosuuksia äänitellen. Kunkin leirin mökkipäiväkirja on sellaisenaan luettavissa.

Valitsin näytteeksi "rumpalin" vähäisistä merkinnöistä pätkän, joka kertoo päiväkirjan vapaamuotoisuudesta ja tekee samalla tiettäväksi yhden hänen vastuualueistaan noilla nauhoitusretkillä.

Kalakeiton tulee olla lempeä ja kirkaslieminen. Pöytämausteilla (pippurit, suola ja sitruuna) jokainen voi itse viilata maun mieltymyksiensä mukaan. Sitä paitsi tuoreena lisätyt mausteet toimivat huomattavasti paremmin kuin tuntikausia keitetyt.

Totta, mutta riippuu jonkin verran mausteesta.

Teksti on pääosin Gustafssonin ja etenkin toimittajana toimineen Ahon käsialaa. Aho myös vastasi kokonaisuudesta kansineen, taittoineen ynnä muine säätöineen.

Tunnustaudun musiikkikirjallisuudessa tällaisen perusteellisen, aikajärjestyksessä pysyvän lähestymistavan ystäväksi. Kun tyylikin on luettavuudeltaan kunnossa, jäi urakasta hyvä maku suuhun.

Täytyy vielä erikseen mainita, että ainoasta suuremmalle yleisölle tutusta päähenkilöstä, Pekka Myllykoskesta on mukana lukuisia melleviä anekdootteja. Taannoisen dokumenttielokuvan luoma perin yksiulotteinen kuva hänestä saa tämänkin lukukokemuksen pohjalta monipuolisempia sävyjä.

Opus työstettiin nykyajan mahdollistaman joukkorahoituksen turvin. Tuotteen etukäteen maksamalla kuka hyvänsä pääsi auttamaan projektia. Palkinnoksi tästä mesenaateille koitui varman saannin ohella hieman halvempi hinta ja omistuskirjoitus.


Olen muuten alussa tunnustamani erheen jo blogiin korjannut.

Toinen, mielestäni vähemmän raskauttava liittyy Freukkareihin. Bändin nimi näet kirjoitetaan ilman pilkkuja Freudin, Marxin ja Engelsin välissä. Syytän ihmisaivoja, jotka herkästi tulkitsevat aistimansa asian toisin kuin aistimet sen aivoille välittävät. Väärintulkinta on kulkenut mukanani noin 35 vuotta. Korjataan.

-----

Aiheeseen liittyvää Apulaissheriffin blogissa:


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti