Viekää Minut Baariin Taas... (2004) on varhaisin albumi yhtyeeltä, jota jossain kohtaa blogin historiaa kerroin pitäväni jopa Freud Marx Engels & Jungia parempana. Tuo mielipide päätyi sittemmin lainauksena Jytäjemmari-kirjaankin.
Seison kirjoittamani takana edelleen. FMEJ:n ensimmäinen LP on kovempi kuin mikään PMJJ:ltä ilmestynyt, mutta kokonaisuutena taivun silti kannattamaan jälkimmäistä. Jemmareilla taisi olla tekemiseen hiukan rennompi ote, mikä on kuuluvinaan lopputuloksessa.
Kai tuon 'taisi olla' voi muuttaa muotoon 'oli'.
Pöyhitäänpä 15-osainen valikoima läpi pala palalta. Tehdään se kieli keskellä kämmentä, uusia genrenimityksiä kaihtamatta.
Bosnia & Hertsegovina. Sulavasti rullaavaa duurikantria, johon Antero Gustafsson mukailee tekstiä Eldankajärven jäästä. Alkujaan lastenlevylle tarjolla ollutta, sellaiselle liian rajua biisiä tuli kustannusyhtiön toimesta portsari pitkät päällä vastaan: Ei jatkoon. Tästä hyötyi PMJJ:n debyytti.
Ilta oopperassa. Kaihoisa, tositapahtumiin perustuva tribuutti tamperelaiselle baarille. Marko Ahon sanoitus viittaa mm. hänen entisen bändinsä Alli And The Gatorsin seikkailuihin kunnianosoituksen kohteessa. Pekka Myllykosken tulkintaa osuvimmillaan.
Viekää minut baariin taas. Loistavan Freukkariklassikon loistava jatko-osa, jota tarjottiin ensin esikuvien esitettäväksi. Sieltäkin tultiin vasten pitkillä valoilla ja näin tästä tuli Jytäjemmarien - luulen - tunnusviisu. Rivit sisältävät hienovaraisen viittauksen Hassisen Koneeseen.
Taas yksi juotu on. Taas yksi juomalaulu. Versio Alli And The Gatorsin sinkusta. Wiley Cousinsin piano ei tee tälle pahaa. Rivit sisältävät hienovaraisen viittauksen Juice Leskiseen.
Torin laidalla. Tom Russelia suomeksi Ahon tapaan. Muutaman nuotin huuliharppusoolosta vastaa Esko Taulo.
Ei kai sillä Peitsamollakaan ole helppoa. Kun kerta Peitsamo oli veistellyt vastaavin otsikoin parista muusta artistista, niin Aho veisteli Peitsamosta, vaikkei kappale kuulemma tästä kerrokaan kuten ei Peitsamonkaan kappaleet kuulemma kai kohteistaan.
Kapakka-kantri. Turhapuroisesti muljahtelevaa rivitanssihumppaa. Säkeistöjen henkilöiksi Gustafsson nappasi hahmoja lähiökuppiloista, mutta väritti tarinoita mielikuvituksellaan. Huumorimusiikkia kavahtavat skipatkoon.
Sunnuntaihaamut. Jälleen pianoivaa Wiley Cousinsia suomeksi Ahon tapaan. Surumieliset sovitus ja Pekan ulosanti saattavat aiheuttaa ihokarvaoireita joissain olosuhteissa. Sanaleikkeihin taipuvainen pääni tuottaa oivaltavasta muunnoksesta aamut - haamut toisen kaltaisensa haaveet - aaveet.
Lankit lattiaan. Löysää boom boomia, ei boom chicka boomia. Lauri Ankermanin mojova munniharppu elävöittää kummasti muutoin levyn vaatimattomimpiin kuuluvaa esitystä.
Puhun sekavia vain. Itselleni tuntematonta Mike Settleä suomeksi Gustafssonin tapaan. Ovela, mielestäni hyvin anteromainen teksti vakavasta aiheesta. Janne Viksten hoitelee oivallisesti banjon JA viulun.
Kiviset miehet. Jylhä numero Gustafssonilta. Jylhyys syntyy paitsi erinomaisesta melodiasta, myös tyylistä jolla tavut on nuottiviivastolle aseteltu. Jotenkin ne osuvat allekirjoittanutta puhuttelevalla tavalla kohdilleen. Tarkoitan tietynlaista rytmistä svengiä, mikä tuosta syntyy.
Syyskuu. Kyllä muuten tavoitettiin, vastaan tästä vastuussa olleelle Aholle, joka Jytäjemmari-kirjassa väittää, ettei olisi tavoitettu. Southern-rockmaisuutta nimittäin. Ainakin southern kuuluu, vaikkei ehkä rock. Silti tämän olisi voinut tipauttaa ensimmäisenä ulos, mikäli olisi haettu lyhyempää kokonaisuutta.
Tapahtui Kauniaisissa. Barokkiballadi. Biisiä kannattelee Pentti Lahden klarinetti, joka erittäin vajavaisella klassistietämykselläni on tuovinaan vivaldisia tai händeliäänisiä sävyjä ilmankin musiikillisesti jännään kappaleeseen. Gustafssonin Kauniaista piikittelevän sanoituksen taustalla on elettyä elämää, jossa mukana myös Kalle Vanhapelto.
Näinkö aika kuluu, Neil Young. Yhtyeen ja Gustafssonin kenties mestarillisin saavutus kautta aikain, eikä se ole sitä sen vuoksi, että mainitsee erään suurimmista suosikeistani. Huuliharpussa tällä kertaa Marko Laakkonen.
katson ulos keittiön ikkunasta
joku työntää lastenvaunuja
kuinka noin pieni nainen
on voinut synnyttää lapsen
näinkö aika kuluu
Neil Young
Kuulin läpi greipin. Ei kun sittenkin tämän olisi voinut tipauttaa ensimmäisenä.
Aivan mahtava!
-----
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti