UUTUUSLEVYT - Heikki Raine: Pickin' And Singin'

En mä sitä syytä, vaan pikemminkin kiitän. Sosiaalista mediaa.

Pari kertaa rullailin enempiä reagoimatta ohi levy-yhtiön tätä koskevan Facebook-pläjäyksen. Viimein uteliaisuus voitti ja klikkasin Ainoa Productionsin päivitykseensä linkkaamaa kappaletta Perpetual blues machine. Onni, kun sen tein.

Tapahtumasta on aikaa alle kuukausi ja minulla nyt hallussani kaikki Heikki Raineen kolme albumia CD:nä. Minun tarvi kuunnella kyseistä biisiä alle minuutin verran ja poimia muutama satunnainen lisänäyte levyltä ymmärtääkseni, että muusikkoon on tutustuttava tarkemmin.

Pickin' And Singin' (2023) on siis tekijänsä kolmas ja on erinomainen.

Se sisältää yhdeksän raitaa periaatteella akustinen kitara ja laulu. Esityskieli on englanti ja joukossa on myös jokunen instrumentaali. Genretasolla liikutaan amerikkalaisen perinnemusiikin saroilla. Delta bluesia, Piedmont bluesia, ragtimea ja mitä kaikkea.

Ennen kuin kuulin, olisin varmaan parhaiten tajunnut mistä on kyse, jos olisi mainittu nimet Mississippi John Hurt ja Blind Willie McTell. Tähän olisi voitu lisätä, että hommaa vedetään koko ajan iloisella asenteella sekä korostaa, jottei yllä mainittuihin paalutuksiin kannata suhtautua liian tiukka pipo päässä.

Vanhaan blues-tyyliin Raine kierrättää repertuaarissaan osin samoja kappaleita. Uusimmalta esimerkiksi löytyy kolme hänen entuudestaankin versioimaa numeroa.

Jo debyytillä Mystery Train (2011) kuultava Wet laundry blues on nyt osana Blues medleytä. Cannonball rag oli mukana kakkoslevyllä Kettula (2017) ja nyt taas. Guitar rag vaikuttaa olevan kitarataiturille varsin merkittävä teos päätellen siitä, että hän on nyt nauhoittanut ja julkaissut sen kolmeen kertaan.

Pickin' And Singin' saa Apulaissheriffiltä astian täydeltä kiitosta ja ylistystä. Ainut syy miksei niitä heru ylitsevuotavasti on se, että pidän kahdesta aiemmasta vielä enemmän. Niillä soi kuusikielisen rinnalla trumpetti. Kettula on lisäksi laulettu suomeksi, omien sanoitusten noudatellessa paikoin veikeän humoristista linjaa à la Peitsamo, Numminen tai Sepi Kumpulainen.

Tekninen taito ei ole tae mistään muusta kuin teknisesti taitavasta taiteesta. Tässä tapauksessa virtuoottisuus on kera aurinkoisuuden tuottanut silkkaa kultaa. Olkoon Cannonball rag siitä todisteena. Ei uskoisi alkujaan puhallinsoittajana toimineen miehen opetelleen kitaran salat suhteellisen myöhään, ymmärtääkseni yli kolmekymppisenä.

Nyt jos koskaan (kuten aina) suosittelen fyysisen äänitteen hankkimista. Pienellä sijoituksella saa haltuunsa napakan annoksen hyvän mielen musiikkia.

-----

Aiheeseen liittyvää Apulaissheriffin blogissa:

• LEVYT - Mississippi John Hurt: Today!
• MUINAISTA BLUESIA #1 - Charley Patton
• UUTUUSLEVYT - Ismo Haavisto: Hard Stompin' Blues