Sen voi sanoa lyhyesti tarkoittavan vaikka tätä:
Spirituaaleista kehittynyt, yleensä sovitettu afroamerikkalainen hengellisen populaarimusiikin tyyli, jolla on usein yhtymäkohtia bluesiin. (finto)
Ote hieman pitemmästä selityksestä on samoilla linjoilla:
Rytmimusiikkia, jolla ilmaistaan henkilökohtaista tai yhteisön kristillistä uskoa.
...
Termi tarkoitti alun perin lähinnä Yhdysvaltojen mustan väestön esittämää rytmikästä, kristillistä kuoromusiikkia. (peda.net)
Tuollaisia määritelmiä antavat gospel-musiikille verkon finto- ja peda.net-palvelut. Se on siis periaatteessa mitä tahansa rytmimusiikkia, jolla on hengellinen, tarkemmin sanottuna kristillinen sanoma.
Muutamat, ellei peräti useat viime vuosisadan alkupuolen blues-muusikot operoivat maallisen meiningin lisäksi osin gospelin parissa. Blogin historiasta voi löytää viittauksia aiheeseen esimerkiksi Son Housen ja Charley Pattonin yhteydessä.
Joku Blind Willie Johnson teki koko muusikon uransa hengellistä bluesia esittäen. Eräs genren kenties tunnetuimmista lauluista, John The Revelator on alkujaan hänen käsialaansa. Son House sovitti siitä oman tulkintansa. Noiden lisäksi paikannan levyhyllystäni ainakin Taj Mahalin, Sam Mooren ja kumppanien elokuvaa Blues Brothers 2000 varten vetäisemän version.
Nyt käsitellyn uutuuden myötä sain biisistä ilmeisesti kokoelmani ensimmäisen suomalaisen näkemyksen. Tuomari Nurmio ja Knucklebone Oscar kun tehdä paukauttivat vajaan 40-minuuttisen gospelia otsikolla Believe It Or Not (2022).
Blues on läsnä. Myös rock on paikalla. Niin ikään soul leijuu lähistöllä. Meno on keskimäärin pahuksen irtonaista. Herrat eivät ole liikkeellä julistamassa omaa kutsumustaan, vaan painavat musiikin ehdoilla. Sanat ovat siellä, vaikkei kaksikko niiden takana lujasti seisoisikaan. Kuulijalla on valta päättää miten ottaa sanoma vastaan. Niin kuin aina.
13 raitaa ovat yhtä vaille lainoja. Liikutaan Paul Ankasta Ray Charlesin ynnä muiden kautta Tom Waitsiin. Ainut oma, Nurmion I was a fool on kiekon parhaimmistoa. Vanha Two wings on kansiin merkitty osaksi Oscarin nimiin eli olemassa ollutta mukaillen tehtiin puolittain uutta.
Nurmio jätti tällä kertaa vempeleet studion narikkaan ja keskittyy vain laulamaan. Oscar hoitaa kitaristin tontin vallan mallikkaasti. Käsittääkseni nimenomaan tätä varten kasattu bändi on tiukka kuin mikä.
Herkullisimmillaan toiminta on silloin, kun paahtoaste on matalammalla ja vauhti vähäisempää. Riuskemmatkin repäisyt istuvat sekaan ongelmitta. Tämä on helv... taivaallisen kova albumi.
Jos 2022 onkin maailmalla ollut pahan naapurin takia sietämättömän paska vuosi, on siitä kotimaisen musan osalta tulossa poikkeuksellisen laadukas.
Tässä vielä tarjolle eräs kattauksen monista traditionaaleista, hieno Wayfaring stranger.
-----
Aiheeseen liittyvää Apulaissheriffin blogissa:
- MUINAISTA BLUESIA #1 - Charley Patton
- MUINAISTA BLUESIA #4 - Son House
- LEVYT - Tuomari Nurmio: Käytettyä Rakkautta
Onkos toi eka biisi se Mistä rakkaus alkaa, siis joku iskelmäkäännös...
VastaaPoistano, enivei, jos Hande olisi levyttänyt uransa englanniksi niin olisi sellainen Tom Waits tyyppi kansainvälisesti, nyt täydellisyyttä häiritsee suomi-aksentti. vähän, ei paljoa;)
Kiitos tästä, meni kuunteluun tämä lätty.
Kyllä. Paul Ankan Adam and Eve, suomeksi Kuinka rakkaus alkoi. Ensin sen lauloi levylle Pirkko Mannola, myöhemmin ainakin Tapani Kansa ja Danny.
PoistaOlihan taas kerran napakasti blogattu. Eikähän tämä kirjoituksesi ensimmäistä kertaa johdatellut suoratoistoretkeilyyn. Osa albumin biiseistä on vielä kuuntelematta, koska piti välillä linkittämäsi "Wayfaring Stranger" in lukuisista eri versioinneista käydä poimimassa koevanappeihin yksi, jonka arvelinkin olevan tyystin erilainen kuin Nurmion ja Martimon rutistus. Kyseessä on tietenkin Johnny Cashin vähän vavahtelevalla äänellä laulama tuonpuoleisia pohtiva tutkielma. Kyllä vahva trad.-pohja tarjoaa ainekset erilaisille osaajille!
VastaaPoistaEnpä muistanutkaan, että myös Cash on tuon levyttänyt. Levytti toisaalta niin valtavasti, etten kaikkea pystykään muistamaan.
Poista