Jutut ajassa

10 lokakuuta 2020

VÄLIMALLIN PIKKULEVYJÄ MUUALTA #4 - Ice Cube: Kill At Will

USAssa liimailivat joskus muinoin levyihin sisältövaroitustarroja, ettei vaan nuoriso vallan hulttiolle ajautuisi. Mikäs niin vaarallinen tapaus meillä nyt on linssin alla, että ansaitsi aikansa höpsismisymbolin kanteensa?


Siltä löytyy remix jo albumilla AmeriKKKa's Most Wanted (1990) kuullusta biisistä Endangered species (tales from the darkside), jolla vierailee Public Enemyn ykkösrappari Chuck D. Parasta A-luokkaa edustava, hyökkäävän poliittinen sanan paukutus kertoo mustien asuttaman LA:n gheton väkivaltaisesta arjesta.

you wanna free Africa?
I'll stare at ya
cause we ain't got it
too good in America
I can't fuck with them overseas
my homeboy dies over keys
of cocaine
it was plain and simple
the 9mm went to the temple

Siltä löytyy remix jo albumilla AmeriKKKa's Most Wanted kuullusta biisistä Get off my dick and tell yo bitch to come here, joka oli alkujaan alle minuutin mittainen löysähkö rap. Uusi näkemys tuo lisää säkeistöjä ja kasvattaa tämän täysimittaiseksi. Teksti on hieman erilaista tyylilajia.

I step into the club
for a rub-a-dub
it seems like
all the little hoes
fall in love
with my money
cause yo about a year ago
I was just your
ordinary average everyday
crazy ass broke

Siltä löytyy toinen osa jo albumilla AmeriKKKa's Most Wanted kuullusta porinatuokiosta JD's gaffilin (part 2), jota ei suoranaisesti kehtaa biisiksi kutsua. Onpahan jonkinmoinen lyhyt tilitys ilman musiikkia.

Se on Ice Cuben puoli vuotta esikois-LP:n perään julkaistu EP Kill At Will (1990). Hienokseltaan rahastuksen makuahan siinä on. AmeriKKKa oli myynyt kahdessa viikossa järisyttävät puoli miljoonaa yksikköä, joten ostajille piti saada ostettavaa, vaikkei täyteen albumiin materiaalia vielä ollutkaan.

Edellä kerrottu toki hieman himmentää Kill At Willin hohtoa, muttei poista sitä tosiasiaa, että levy on hyvä. Neljä kappaletta seitsemästä (kuudesta, kun JD's Gaffilin jätetään huomiotta) oli täysin uusia.


Karkeasti jakaen Ice Cuben lyriikoissa oli ainakin alkuaikoina nähtävissä toisaalta tiedostavaa yhteiskunnallisuutta, toisaalta omaa napaa tuijottavaa rehvastelua. Toisessa esimerkissä yllä hän äityi itsensä korostamisen ohella surkuttelemaan kuuluisuuden tuomia lieveilmiöitä.

Taustat olivat hyvin sample-voittoisia. Esimerkiksi Jackin' for beats sisältää kolmattakymmentä lainapätkää muualta. The product pärjää vähemmällä hyödyntäen muun muassa Kool & The Gangin ja Sly & The Family Stonen vanhempaa tuotantoa. Ja tietenkin James Brownia.

En ota kantaa miehen musiikkiin vuoden 1993 jälkeen, koska en sitä tunne. Siihen mennessä tehty riitti nostamaan Cuben yhdeksi hip hop -suosikeistani. Neljä pitkäsoittoa ja tämä EP.

-----

Aiheeseen liittyvää Apulaissheriffin blogissa:



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti