Käänsin jälleen yhden uuden sivun maapallon juurevasta musiikkikirjasta. En nimittäin ollut aiemmin tutustunut joitain todennäköisesti kuulemiani satunnaisia biisejä enempää Pekka Tiilikaisen & Beatmakersin tuotantoon.
Yhtye on perustettu jo vuonna 1988 ja siltä ilmestyi tuossa hiljattain ties monesko pitkäsoitto Sellainen Maailma (2024).
Päähäni oli iskostunut oletus beat-/rautalankaorkesterista, jonka verrokiksi olin kuvitellut Agentsin. En ole varma, onko mielikuva oikea, koska uutuus ottaa ja tarjoilee hieman toisenlaista meininkiä. Kyseessä on nimittäin iskelmäinen kantrilevy. Pääpiirteittäin.
Tyyli on ehkä lähempänä Poutahaukkoja sekä Kari Tapiota ja Matti Eskoa kuin vaikkapa Baddingia. Esko muuten vierailee Keikkamiehen kohtalossa kera Juha Laitilan.
Muista käypäläisistä mainittakoon Veli-Matti Järvenpää sekä Janne Louhivuori. Edellisen kaksirivinen soi kappaleella Viitostie, joka on Tiilikaisen käännös ja mainio versio Hurriganesin Bourbon Streetistä. Jälkimmäinen kitaroi oman porukan ohessa rokkaavalla päätösraidalla Ganes, joka kertoo... Ganesista.
Se oma porukka koostuu herroista:
- Pekka Tiilikainen, laulu + akustinen kitara
- Eki Sutela, kaikenlaiset kitarat + taustalaulu + perkussiot
- Jori Venemies, basso
- J-P Harju, rummut + perkussiot
Kiekon kenties maukkain biisi Luokse punapuiden hyötyy roimasti Eeva Oksalan viulusta. Jos sille yrittäisi hakea vertailukohtaa Tiilikaiselle selvästi tärkeän Remun tuotannosta, päädyttäisiin lähelle 80-luvun lopun All Stars -aikaa.
Huomionarvoisena seikkana voi pitää sitä, että kattaukseen valikoitui kaksi suomennosta Johnny Cashin laulukirjasta. Myös se on erikoista, että Pate Mustajärvi versioi molemmat eri teksteillä Cash-tribuutilleen Musta (2010).
Synnin polte eli alun perin Ring of fire on Tiilikaisella ja Beatmakersillä Juha Laitilan käännös, kun Pate tulkitsi saman Bea Valan sanoilla Tuli polttaa. Vastaavasti klassikko Cry, cry, cry kulkee Froikkarienkin levyttämin Pekka Myllykosken lyriikoin Jäät kaipaamaan. Patella se oli Itkee saat, sanat Pekka Klemola.
Sellainen Maailma ansaitsee levyraatipisteet 7/10, eli selkeästi hyvän puolella huidellaan.
Toimii se, vaikkei tyyliltään edustakaan Apulaissheriffin levyhyllyn tyypillisimpiä suuntia. Erityisen selvästi se toimii paremmin autoillessa kuin kuulokehifistelynä.
-----
Aiheeseen liittyvää Apulaissheriffin blogissa:
- YKSI TOISTA VERSIOIMASSA #6 - Pate Mustajärvi: Musta
- KIMPPALEVYJÄ #6 - Topi Sorsakoski & Reijo Taipale: Kulkukoirat
- LEVYT - Rauli Badding Somerjoki: Näin Käy Rock & Roll
Heti kun pääsin ravistautumaan irti laulusolistin täyskaimaisuudesta johtuvasta mielleyhtymästä (sinivalkoinen ääni Suomi-Ruotsi-yleisurheilumaaottelujen selostajana), hain albumin suoratoistosta, kuuntelin, kiinnostuin ja sitten luin Apulaissheriffin blogista kaiken oheistiedon maustettuna tutuksi tulleella innottuneisuudella. Näin tämä taas meni.
VastaaPoistaNo se oli menoa eikä nokitusta. Levy on sellainen, että voisin arvella osuvan sinun makuusi.
PoistaHaluatko tietää, mitkä kappaleista kolahtivat ensi kuuntelulla? Kerron silti: Hurriganesin "Bourbon Street" jalostui levyllä "Viitostieksi" ja Cashin "Cry Cry Cry" versioitui hienosti biisiksi "Jäät kaipaamaan". Kelpaa tämä Sellainen maailma-paketti avata joskus uudelleenkin.
Poista