Sitä voisi äkkinäinen luulla, että nyt tulee mitä lääkäri määrää. Vaan koska Apulaissheriffiä ei pompoteta, ei asia noin ole. Ei ole, vaikka sainkin vinkin tästä orkesterista someteitse tohtorilta, jonka historiasta löytyy sekä spagettimaisenkin ansiokasta radio-ohjelmien toimitustyötä että ronskia rock'n'roll-basismia.
Good Stuff -bongaus on taas yksi todiste siitä, että somesta voi olla hyötyäkin. Yhtyeeltä ilmestyi keväällä albumi The New Era (2024).
Sinällään puolituntinen tarjoilee kahdeksalla kappaleellaan juuri sitä mitä lääkäri voisi minulle musiikin nälkään määrätä. Bändin itsensä määrittelemän mukaan se tekee melodista neobillyä, joka saa vaikutteita etenkin 90-luvun rockabillystä. Ensi kuuntelulla pätkähti etäisesti mieleen Whistle Bait.
Good Stuff ponnistaa Kemistä käsin ja sillä on ikää jo muhkeat 20 vuotta. Julkaisutoimintaa trio on harjoittanut maltillisesti. The New Era on vasta toinen fyysisesti saatavilla oleva äänite heiltä. Lisäksi löytyy yksi digi-EP. Myös tämä uusin on kuunneltavissa ainakin YouTubessa.
Jännää miten olen puolen vuoden sisään päässyt peräti kolmen erinomaisen merilappilaisen yhtyeen jäljille. Greedy Pigistä kuulin talvella, Free Ridesta ja tästä aika vastikään. Kaikki olivat onnistuneet pysymään minulta piilossa ennen tätä vuotta.
Siinä missä nuo kaksi muuta jyrähtelevät hard rockisti, pelaa Good Stuff siis 50- ja 60-lukuisen rock and rollin ja rockabillyn innoittamana. Kokoonpano on mainiosti tyylilajiin sopiva:
- Mikko Mustapirtti, kitara + laulu
- Lari Heikka, kontrabasso + laulu
- Oscar Suovaniemi, rummut
Kyllä se vaan tuollainen akustinen läskibasso kuulostaa oikealta alaäänivärkiltä tässä genressä.
Biiseistä kuusi on Mustapirtin käsialaa. Lainat tulevat Carl Perkinsiltä (Honey don't) ja Emiliana Torrinilta, joka on islantilais-italialainen laulaja-lauluntekijä ja painii Wikipedian mukaan mm. sarjoissa indie pop ja trip hop. Aika yllättävä coveroitava siis tähän paikkaan, mutta oivastihan tuo taipuu Jungle drum jätkien muottiin.
Omasta tuotannosta nousee ehkä parhaimpana esille levyn päättävä Runaway. Melodista billyä, kuten lupaavat.
Pakkauksesta on sanottava, että hieman se hätkäytti, kun kaivoin levyn kirjekuorestaan. Luulin saaneeni huonokuntoisen, vioittuneen pahvikantisen CD:n. Tarkempi tutkailu paljasti "huonokuntoisuuden" olevan hämäystä. Kannen rugged-tyyli on kuvatekniikkaa ja kuuluu asiaan.
Hyvää tavaraa, ehdottomasti.
-----
Aiheeseen liittyvää Apulaissheriffin blogissa:
- UUTUUSLEVYT - Free Ride: Hard Livin'
- UUTUUSLEVYT - Mike Bell & The Belltones: Lightning Bolt
- LEVYT - The Slippers: Dancin' With A Hurricane!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti