Muutama blogaus sitten kirjoitin eräästä Johnny Winterin livelevystä. Se innoitti taas kerran pähkäilemään mitä aivan mahtavia konserttiäänityksiä maailmasta löytyykään.
Ensimmäisten joukossa tuli mieleen The Slippersin Dancin' With A Hurricane (2011).
Heti avausraita Cat talkin' kertoo, että kaikki palikat ovat enemmän kuin loistavasti oikeilla paikoillaan. Keijo Siuruainen laulussa ja rummuissa, Klaus Sihvonen bassossa sekä Tommi Viksten ja Tokela kitaroissa ja laulussa villitsivät Club Liberten lavalla Helsingissä 27.3.2011.
Onneksi tapahtumasta on tarjolla myös kuvallista dokumenttia, kuten yllä linkin takana. YouTubeen on tuupattu myös versio Steve Bloomfieldin Hurricanesta samalta illalta. Yllättäen sitä ei sisällytetty livelle, ei CD- eikä LP-painokselle, jotka eroavat toisistaan parin kappaleen verran.
Bändi on täydellisesti tikissä, vaan sehän ei riitä. Varsinkaan keikkanauhoitustilanteessa se ei riitä. Äänittäjänä toimi Robert Palomäki, tuottajina kaksikko Viksten & Mitja Tuurala. Kaikki kolme osallistuivat miksaukseen, joka otti kaksi päivää. Pauli Saastamoinen hoiteli masteroinnin päivässä.
Tässä vaiheessa Liberten myllytyksestä oli kulunut vain kaksi viikkoa. Puolitoista kuukautta myöhemmin tuote oli kaupoissa julkaisijanaan kotimaisen juurimusiikin ässäyhtiöihin lukeutuva Bluelight Records. Ei siinä turhia hierottu.
Palikat siis olivat paikallaan prosessin alusta loppuun ja priimaa pukkasi. Kuuntelin kai CD:n ensimmäisen kerran auton pauhussa ilman kansipaperin lukemista, koska muistelen tajunneeni vasta puolen välin jälkeen, ettei kyseessä ole studioalbumi. En, vaikka jo tuon avauksen lopussa kuullaan yleisöäkin.
The Slippersiltä ilmestyi 80-luvun alkuun kaksi hienoa LP:tä, jonka jälkeen on ollut hiljaisempaa. Siuruainen (silloin Jääskeläinen) näkyy 90-luvulla vaikuttaneen ryhmässä Sick Things International, joka näemmä niputetaan osastolle alternative rock. En tunne.
90-luvun lopulla yhtye palasi joksikin aikaa hieman muuttuneella kokoonpanolla. Kerroin tästä aiemmin blogissa minialbumin Broken Bones (2000) yhteydessä. Tokela astui palvelukseen tuolloin.
Paljonko tapahtui Broken Bonesin ja Dancin' With A Hurricanen välillä, on minulle epäselvää. Saattoi olla keikkatoimintaa, mutta julkaisuja ei maailmalle saatettu. Jos Wikipediaan käy luottaminen, tuli Viksten mukaan vuonna 2005.
Sen jälkeen kasassa olikin varsinainen superjengi, jos minulta kysytään. Kohta 20 vuotta Munsoneinakin esiintyneet Viksten ja Tokela kuuluvat eittämättä maamme juuri- ja muunkin musiikin aateliin. Näyttöjä piisaa molemmilta. Tokelalle olen tänä päivänä valmis toisena suomalaisena myöntämään leikillisen Herra Rock'n'Rollin tittelin. Ensimmäinen meni kauan sitten Cisse Häkkiselle.
Slippersiä olisi väärin ja äärimmäisen epäreilua mainostaa kaksi tähteä edellä. Kaikissa orkesterin vaiheissa mukana olleet Siuruainen ja Sihvonen muodostavat mielestäni kiistatta bändin ytimen. Ai että minä tykkään esimerkiksi siitä, että basisti on keskellä.
Lisäosoituksena siitä keiden ehdoilla mennään voinee pitää 2021 YouTubeen putkahtanutta neljää biisiä. Niillä Keken ja Kladen toverina kitaroi Sakke Vänttinen, jonka CV:stä löytyy mainiota kitararokkia à la Rokets ja Velvets. Taso on taattua Slippersiä.
Tuon jälkeen on taas käyty yleisön edessä tämän levyn kokoonpanolla. Todisteita on katsottavissa ainakin Tuubissa ja Facebookissa
Mitä varsinaiseen jutun aiheeseen tulee, ei tallenteen sisältö ole pelkkää rockabillyä ja 50-luvun rock and rollia. Esimerkiksi Tokelan vokalisoima Shakin' the blues sujahtaa country-laariin. Sitähän bändi kolusi jonkin verran jo aikoinaan reilu 4 vuosikymmentä sitten.
Toistan itseäni ties kuinka monetta kertaa, että tuo on erittäin ok. Koko kattaus yhtä ja samaa voi olla puuduttava kokemus, etenkin nykyisellä ylipitkien albumien aikakaudella. Tämä kestää vajaat 40 minuuttia ja vaihtelua on tarpeeksi.
Myös se on täysin ok, että setti koostuu yksinomaan lainabiiseistä.
14 numerosta Siuruainen laulaa kahdeksan, Tokela viisi ja Viksten yhden (Goose bumps). Taustoja ja stemmoja vedetään, kun ei ole oma vuoro kantaa päävastuuta mikrofonin takana.
En ole likikään ainut ihminen maailmassa, joka toivoisi Slippersiltä pikkuhiljaa uutta studiomateriaalia ihan käsissä hypisteltävänä ja vehkeissä soitettavana esineenä. Mutta sen päättävät muut.
Meillä on nämä mitkä meillä on. Ja täytyy sanoa harvassa olevan tapaukset, kun kolme LP:tä ja pari pienempää ulos pukanneella artistilla on esittää yhtä vankka keskimääräinen laatutaso kuin näillä.
Jos meikäläisen pitäisi listata vaikkapa viisi parasta suomalaista livelevyä, olisi Dancin' With A Hurricane listalla ilman pienintäkään epäröintiä. Se saattaa olla jopa moisen listan keulilla.
Aivan mahtava!
-----
Aiheeseen liittyvää Apulaissheriffin blogissa:
- VÄLIMALLIN PIKKULEVYJÄ SUOMESTA #4 - The Slippers: Broken Bones
- LEVYT - Johnny Winter: Captured Live!
- LEVYT - Robert Gordon: Bad Boy
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti