Jaa, mitäs tästä Marko Haaviston ja Poutahaukkain uudesta osaisi sanoa?
Elinpaikkamme kun ei ole täydellinen maailma, oli tämäkin levy alkuun jonkinmoinen outolintu. Pyörittelin sen alun auton CD-soittimella hiihtolenkille mennessäni. Oo ja koo. Kivaa musaa.
Kotimatkalla kuulosti loppu hyvinkin ankealta. Hiihtäminen oli ollut ikävää puurtamista. Luistelijoiden pehmeällä lumella rikkomaa perinteisen latua olin kankeasti koittanut sivakoida. Sen hetken tässä ja nyt vaikutti selvästi kuuntelukokemukseen. Ihan aina ei musiikkikaan pysty parantamaan mielialaa.
Viimeisenä biisinä soineen kappaleen Kaikki kuolee ennen pitkää viimeinen rivi ei ollut omiaan kohottamaan latistunutta sunnuntaitunnelmaani.
kuten usein tapasit sanoa
"ennen pitkää kuoltava on"
Vaan albumihan käytti, kuten muutama muukin Poutahaukkojen historiassa allekirjoittaneeseen ns. luikertelutaktiikkaa. Muutama muukin lätty heidän vielä vajavaisesti hallussani olevassa diskografiassaan on ollut käytökseltään samanlainen. Ensin sameaa, kohta kiiltävää.
Tuo päätösbiisi alkoi sittemmin askarruttaa. Lyriikat kertovat selvästi jostain lahtelaisesta edesmenneestä tyypistä, kenties muusikosta. Otsikko sai arvelemaan että Kari "Pitkä" Lehtisestä (The Charlies, Sleepy Sleepers, Dave's 12 Bar, ynnä muut).
Päätin kysyä somelta. Käytin siis somea oikein, tietomäärääni kasvattamaan. En, korostan: en käyttänyt sitä väärin kaikenkarvaiseen kinasteluun. Jos nyt häikäistyt, ei kyseessä välttämättä ole levyn kansikuva, jossa lamppu palaa, vaan pääni päällä entistäkin kirkkaampana loistava sädekehä.
Kunpa tietäisitkin kuinka paljon tuossa muitten mahdollisesti oikeuttamattoman arvostelun joukossa on itseironiaa.
Mutta se biisin henkilö. Somehan antoi riittävästi todisteita Pitkä-teorian tueksi. Sain mm. tietää, että Haavisto omistaa Lehtisen vanhan basson.
olet poissa mutta mukana
monet muistot vierimään
saa tuttu tuoksu vanhan tupakan
kun jään soitintas virittämään
Sanoitus sisältää muitakin viitteitä samaan suuntaan. Lopulta sain ounailuilleni vahvistuksen sisäpiiritietona taholta johon nimettömänäkin tässä tapauksessa uskon. Sitä jäin vielä aprikoimaan, onko tekstin Austin teksasilaisen kaupungin sijaan kuitenkin englantilainen automerkki. Laulussa kun lauletaan myös marinoista, jotka voisivat täten olla Marinoita.
Voi siis olla, ettei kappaleen nimessä olekaan adverbiä, vaan erisnimi. Sen verran paljon meni tämä juttu yhden asian ympärillä pyöriväksi, että onhan tuo aihe laitettava kuunneltavaksesi. Ole hyvä: Kaikki kuolee ennen Pitkää.
Aivan kuin lopullisena vahvistuksena selvityspuuhalle olin äsken haistavinani tupakan tuoksun juuri ennen kyseistä kertosäkeen kohtaa. Hieman nosti väreitä käsivarsiin.
Onnentalo (2024) on lopulta tyypillinen Poutahaukkatuotos. Yleisön Palvelija (2022) tuntuu sisältävän enemmän irrottelua, mikä tekee siitä ainakin toistaiseksi itselleni vähän maistuvamman.
Musiikki on tuttuun tapaan Marko Haaviston käsialaa. Poikkeuksia on mukana tällä kertaa kaksi. Puolitien mies on ehkä yllättäen puoliso Kerttu Valkosen ja Talo maalla mielestäni vieläkin yllättävämmin Kauko Röyhkän sanoitus.
Jouni Saario jatkaa ykköskitarassa ja Oskari Haavisto bassossa. Rumpupatteriston taakse on sen sijaan tullut sitten viime albumin Matias Partanen. Valkonen taustalaulaa ja Rami Hänninen haitaroi muutamalla raidalla. Ja kuinkas ollakaan, kuten joka paikassa, höylää tälläkin äänitteellä koskettimia Pekka Gröhn.
Erittäin hyvä.
Että semmoista siitä nyt osasin sanoa.
-----
Aiheeseen liittyvää Apulaissheriffin blogissa:
- UUTUUSLEVYT - Marko Haavisto & Poutahaukat: Yleisön Palvelija
- LEVYT - Kauko Röyhkä: Elämä Ja Kuolema
- LEVYT - Wentus Blues Band: Agriculture
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti