Take it away saattaa hyvinkin olla paras biisi mitä Wentus Blues Band on koskaan levyttänyt. Yhtyeen laajasta ja tasokkaasta tuotannosta se on lisäksi niitä harvoja, jotka kykenen nimen perusteella tunnistamaan.
Ennenhän nämä jutut toimi musan suhteen huomattavasti liukkaammin. Melko monen LP:n sisällysluettelon osasi lukea ulkomuistista ja laulut alkoivat soida päässä samassa järjestyksessä.
Agriculture (2007), jolla kappale majailee voi vastaavasti olla paras albumi mitä bändi on julkaissut. Minusta se on tällä hetkellä sitä niistä tarkistuslaskennan mukaan yhdestätoista, jotka omistan.
Tuo raita iski heti CD:n ensikuuntelulla joitain vuosia sitten. Olen sen kuunnellut aika monesti ja soittanut radiossakin Roll FM:llä. Ei muistu mieleen sellaista kertaa, että se olisi tuntunut alkuunkaan kyllästyttävältä, pakkopullalta tai millään muotoa heikolta.
Biisi tempaa otteeseensa ensimmäisistä kitaran silpaisuistaan lähtien. Kahden kepin yhteistoiminta vetävän riffin ympärillä, ultrasvengaava rumpalointi harkittuine pellin iskuineen, mojova bassottelu, huipusti toimiva liidilaulu yhden (?) hengen kuoron kanssa käytävine vuoropuheluineen. Kitarasoolo, joka passaa paikalleen kuin lakki päähän.
Take it away tuo mieleen auton hinaamisen. Orkesteri vetää ja kuulija on vedettävänä. Tempautuu mukaan. Köysi ei kuitenkaan ole jäykkää ainesta, vaan sopivasti ja säännönmukaisesti venyvää mallia.
Siellä on ihmisen hyvä istua. Ei pelota eikä tunnu lainkaan pakonomaiselta. Aivan kuin hinuri ja köysi huolehtisivat ohjauksestakin. Ilman käsiä mennään. Jos nyt kulkuneuvo onkin jostain syystä lakannut toimimasta, ei sekään aiheuta ketutuksen tunnetta, kun kyyti on niin maittavaa.
Wentus Blues Bandin rungon muodostivat ryhmän seitsemännellä pitkäsoitolla alkuperäisjäsenet kitaristit Niko Riippa ja Kim Vikman, basisti Robban Hagnäs sekä rumpali Mikael Axelqvist. Myöhempinä tulokkaina vaikuttivat erinomaiset laulaja Juho Kinaret ja kosketinsoittaja Pekka Gröhn. Jälkimmäinen ei ilmeisesti hehkuttamallani numerolla soita.
Näytteenä Gröhnin osallisuudesta käy mainiosti Passenger blues, joka on oiva esimerkki siitä miten pianoa voi käyttää bluesissa niin, ettei se varasta tilaa muilta, vaan kohottaa kokonaisuuden arvoa.
Levy on pullollaan priimatavaraa. Taisin jo käyttää sanan mojova, mutta korotan sen supermojovaksi kuvaillessani Robbanin bassottelua riuskalla Country lovella. Sillä myös Kinaret repii kurkustaan oikein viimeisen päälle.
Moonshine osoittaa taas kerran minulle, miten perusränttätänttä voi olla hetkittäin maailman parasta musiikkia. Kitara kipunoi kompin ympärillä paikoin niin, että tekee mieli vetää suojalasit silmille. Se komppi on moneen kertaan kaluttua kamaa, mutta niin vaan saa yhtye siihenkin henkeä kuin lämmin vesisade kylvökseen.
Aivan mahtavaa kuusikielistä tarjoilee niin ikään vaikkapa blues-balladi Here in the night. Soitosta tulee mieleen John Fogerty, eikä mahdottomalta tuntuisi ajatus, että sävellyskin olisi hänen pajaltaan.
Vaan eipä ole. Omatekoista (Kinaret, Riippa & Hagnäs) materiaalia on koko komea tusina lukuunottamatta Lonnie Brooks -coveria Brand new mojo hand. Senkin Wentus esittää alkuperäistä virkeämmin.
Jos bluesin saralla jaettaisiin aatelisarvoja uran pituuden ja tekemisen laadun plus määrän perusteella, olisi Wentus Blues Band Suomessa ensimmäisten joukossa saamassa kunnian. Agriculture tuli ulos 21 vuotta perustamisesta. Sen jälkeen on taival taittunut vielä 17 vuoden verran.
Tuohan muuten tarkoittaa, että kohta vietetään 40-vuotisjuhlia. Jo 35 vuoden paalulla ilmestyi ylijäämäkooste From The Barrel (2021), joka ei kuulosta lainkaan ylijäämäiseltä.
Agriculturessa pidän itse asian ohella myös paketoinnista. Äärityylikkäät kannet heinäseipäisine peltomaisemineen tuntuvat pikkupitäjän kasvatille mitä kodikkaimmilta. Näin silti, että omat vähäisehköt heinärengin hommani tein paalauskoneen aikakaudella.
Kyllä vaan kelpaa vaahdota tästäkin levystä. Suomessa on osattu ja osataan aina vaan.
Aivan mahtava!
Aiheeseen liittyvää Apulaissheriffin blogissa:
- UUTUUSLEVYT - Wentus Blues Band: From The Barrell
- LEVYT - Albert King: I Wanna Get Funky
- LEVYT - The Fabulous Thunderbirds: Butt Rockin'
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti