Jos joku on joskus 80-luvulla ollut nuorella minulla valmiiksi äänitettynä kasettina laatikossa, ei automaattisesti tarkoita sitä, että kyseinen teos pääsisi 20-luvulla Apulaissheriffin aivan mahtavien kaartiin. Tämä arviolta 15 ensimmäisen C-nauhani joukossa majaillut pääsee helposti.
Tämä on Earth, Wind & Firen loistava Powerlight (1983).
Vanhoja toistaen voi kysyä onko varhaisella altistumisella ollut vaikutusta juuri Powerlightin nykyään kokemaani hienouteen.
LP:n musiikillinen sisältö on kuitenkin yhtyeen 70-luvun tuotantoon verrattuna vähemmän funkia, soulia ja eteläamerikkalaisista ja afrikkalaisista vaikutteista ammentavaa. Se on hiukan enemmän discoa ja viihteellisehköä R&B:tä. Noilla "faktoilla" sen ei kuuluisi kuulua parhaisiin. Vaan kun kuuluu.
Vastaus kieltämättä retoriseen kysymykseen on ehdottomasti kyllä. Onhan sillä vaikutusta. Pitäisi kukaties huolestua, ellei olisi. Psykologit tai muut ihmistaimen kehittymistä tutkivat ammattilaiset osannevat selittää paremmin miksi näin. Otan asian itsestäänselvyytenä, enkä välitä sen kummemmin tuntea ilmiön syitä ja siihen liittyviä mekanismeja.
Levy koostuu yhdeksästä äärimmäisen kyvykkäästi lauletusta ja soitetusta sekä tyylillä taiten sovitetusta ja tuotetusta raidasta. Ei siinä paljon paina, vaikka 1.1.2023 kuolleen Fred Whiten bassorummun jytke on nopeampitempoisissa kappaleissa tiuhempaa kuin minkä normaalisti koen sopivaksi.
Poimitaan tuolta osastolta kuultavaksi mm. Verdine Whiten muhkean bassotyöskentelyn komistama Spread your love. Arvostan Whiten soittimensa all-time huippuihin.
Silloin nuorna kossina sai kokonaisuuden osista suurimman huomioni Philip Baileyn laulu. Bändin sielun, 2016 menehtyneen Maurice Whiten kanssa hän muodosti erään kovimmista päävokaaliosastoista, mitä kevyessä musiikissa on koskaan toiminut.
Straight from the heart on yhdeksikön biiseistä ainut, jonka kirjoittamiseen Bailey osallistui. Se antaa oivan näytteen miehen kyvyistä operoida korkeiden nuottien parissa.
Baileyn ja kolmen Whiten veljeksen voinee sanoa olleen Earth, Wind & Firen syvimpänä ytimenä 70-luvun puolivälistä vuoteen 1984, jolloin pomo Maurice pisti yhtyeen tauolle. Powerlightilla mukana ovat lisäksi kosketinsoittaja Larry Dunn, perkussionisti Ralph Johnson, saksofonisti Andrew Woolfolk ja kitaristi Roland Bautista.
Kahdeksan hengen perusryhmän lisäksi kävi kauhaansa soppaan upottamassa peräti lähes 70 muuta muusikkoa. Kahden joukkueellisen verran siis. Kun laskee mukaan vielä koko teknisen henkilöstön ynnä muut, oli kasassa hyvinkin komppaniallinen väkeä. Kalliilla tekivät, vaan taisi tulla tuottoakin kivasti.
Kiekko sisältää niin teknisesti virheetöntä ja kaikin puolin siloteltua musiikkia, että sen totaalinen säröttömyys saatta alkaa jopa hieman kyllästyttää ja sitä kautta närästää.
Senpä vuoksi tämän(kin) kohdalla pätee vanha totuus: ei mahan täydeltä. Mikäli laittaisin Powerlightin pitempiaikaiseen tehosoittoon (mitä muuten en tee millekään koskaan), saisin mielenkiinnon siihen luultavasti tapettua melko pian. Sen vuoksi en suosi soittolistojakaan suoratoistokuuntelussa, radiokanavista nyt puhumattakaan.
EWF-kansitaide on oma lukunsa. Albumien kannet välillä Spirit (1976) - Electric Universe (1983) kestävät mystisyydessään ja kolmioteeman viljelyssään katselua, vaikka elänkin tätä nykyä CD-maailmassa. Onko sillä koolla merkitystä vai ei?
LP-mittaisen eli passelisti 41 minuuttia ja risat aikaa vievän paketin päättävä numero loistaa ehkä kirkkaiten kaikista. Tekee mieli leikitellä skenaariolla, jossa jonkun kuvitteellisen TV-laulukisan valmentaja tahi tuotantoporukka panisi pari osallistujapoloista yrittämään sen esittämistä.
On helppo kuvitella kuinka kilpailijain naama alkaisi ensin mennä peruslukemille, sitten kalveta. Hiki kihoaisi otsille ja alaselkiin. Kauhu valtaisi ajatukset. Tuoko pitäisi vetää?
Niin ikään studio-orkesterissa havaittaisiin hermostunutta liikehdintää. Sen johtaja- sovittaja raaputtaisi silmiään suurennellen ja otsaansa rypistellen takaraivoaan. Muusikot katselisivat hermostuneina toisiaan ja kellojaan. Eikö sitä jo tauolle tästä?
Toimeksiannon keksinyt tahokin rupeaisi salaa miettimään, mitä tulikaan suusta päästettyä. Näinkö lähti mokoman sammakon takia työpaikka alta? Voiko perua? Mulla oli sormet ristissä.
Reaktiot olisivat ymmärrettäviä. Miracles.
Aivan mahtava!
-----
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti