LEVYT - Etta James: Etta Is Betta Than Evvah!

Bo Diddley nauhoitti vuonna 1955 ensisinglensä kääntöpuolelle kappaleen I'm a man, joka on yhdenlainen versio Muddy Watersin -54 biisistä Hoochie coochie man. Muddy vastasi parin kuukauden päästä Mannish boylla. Chess-yhtiön pojat siinä hieman kisailivat. Toisilleen rintahöyheniä röyhistelivät.

Noiden jälkeen, loppuvuodesta -55 pisti oman näkemyksensä aiheesta purkkiin Etta James, otsikolla W-O-M-A-N. Herrassankareitten huuliharppu- ja kitaravetoisten jynkkien sijaan tulkinta on torvien sävyttämää west coast bluesia. Teksti kumpuaa naisnäkökulmasta ja lienee sormen heristelyä kukkopoikien suuntaan.

60-luvulle tultaessa myös James siirtyi Chessin leipiin ja alkoi levyttää sen Argo-alamerkille, myöhemmin Cadetille ja viimein päämerkille.

1972 häneltä ilmestyi uusi, soulahtava versio samasta laulusta. Seiskatuumaista CH 2128 ei näköjään tunne Discogs, ei Wikipedia, enkä paikantanut sitä edes YouTubesta. Se on sisällytetty ainakin albumin Losers Weepers (1970) Ace/Kent-CD:n (2011) bonusraitojen joukkoon.

Kolmannen ja mielestäni parhaan variaation biisistä James vetäisi viimeiselle Chess-LP:lleen Etta Is Betta Than Evvah! (1976)

Hienon albumin käynnistävä Woman (shake your booty) onkin jo ehtaa funkia. Suosittelen kuuntelemaan sen sekä tuonne ylemmäksi linkittämäni bluesin peräkkäin. Nämä kertovat jotain Ettan musiikillisesta kehityskaaresta, ollen toki vain kaksi otantaa siitä. Pidemmän oppimäärän valinneet voivat yrittää kaivaa esiin vielä -72 soulin, esimerkiksi hankkimalla mainitsemani CD:n.

Apulaissheriffi on toistaiseksi käynyt läpi vasta Etta Jamesin tuotannon keskikurssin, jos muistatte 80-luvun peruskoulusta tuollaisen suppean ja laajan välimaastoon sijoittuneen vaihtoehdon. Betta Than Evvah nimittäin on hänen viimeisin hyllyssäni. Kuitenkin pitkän uran tehnyt nainen julkaisi uutta lähes vuonna 2012 tapahtuneesen kuolemaansa saakka.

Hänen viimeiselle pitkäsoitolleen The Dreamer (2011) tallentama Groove me on harvoja, ellei peräti ainut kuuntelemani näyte artistin Chessin jälkeiseltä taipaleelta. Sen tein jutun aiheen kansivihkosen innoittamana. King Floydin alkujaan kirjoittama ja levyttämä hitti on mukana myös sillä, eri versiona toki kuin v.2011.

Etta Is Betta Than Evvah! rakentuu muutoinkin pitkälti covereista. Toisista yhteyksistä tuntemistani siltä löytyy Groove men lisäksi Ann Peeblesin A love vibration ja Johnny Winterin Blinded by love.

Leave your hat on taas tuli alkujaan tutuksi elokuvasta Housut Pois! (The Full Monty, 1997) Tom Jonesin laulamana. Kappaleen ensiesittäjä oli sen isä Randy Newman.

Mielenkiintoisena ajankuvana voi pitää sitä, että Leave your hat on ja oma Only a fool olivat ilmestyneet jo solistin kiekolla Etta James (1973). Nykyään ei ole kovin tavallista käyttää samaa ottoa uudelleen tuohon tapaan. 60-luvulta muistan pinnistelemättä vastaavat tapaukset Johnny Cashiltä ja James Brownilta.

Noiden kahden äänitykset tehtiin siis kolmisen vuotta ennen muuta materiaalia ja täysin eri soittajin. Tosin -76 sessioitakin oli kaksin kappalein. Toisella kertaa nauhoitettiin Woman Hollywoodissa ja toisella loput New Jerseyssä. Eri kokoonpanoilla, kuinkas muuten.

Ainoat uudet Jamesin alkuperäisnumerot Little bit of love ja I've been a fool edustavat mielestäni kattauksen köykäisintä tarjontaa. Ne eivät sellaisenaankaan vajoa asteikolla hyvä-huono läheskään huonojen puolelle. Hyvän tasoja kun on niin monia.

Jos vielä pöyhäistäisiin hieman laulajan uraa kokonaisuutena.

Jotain itseisarvoisesti vakuuttavaa on jo siinä, kun joku pysyy alalla liki kuusi vuosikymmentä ja lopettaa käytännössä vasta, kun sydän pysähtyy. Täysmittaisia levyjä kertyi tuona aikana kolmisenkymmentä. Livet ja vain pikkulätyillä julkaistut päälle.

Vaikuttavuutta lisää tosiasia, että Laulaja oli kiistatta sitä isolla ällällä.

Ihmetystä ei voi olla herättämättä se, että James piti pintansa niinkin pitkään huolimatta melkoisen vallattomasta ja kauan jatkuneesta päihteitten käytöstään. Juttuja hänestä lukiessa käy mielessä Keith Richards, joka sentään sanoo olleensa jo vuosia suhteellisen kuivilla kovimmista aineista.

Kova mimmi, ja juuri tämä on hänen LP:istään kovimpia tuntemiani. Todisteeksi siitä soitatan halukkailla vielä mojovan seiskytlukuisen Jump into loven.

Aivan mahtava!

-----

Aiheeseen liittyvää Apulaissheriffin blogissa:

• LEVYT - Ann Peebles: I can't Stand The Rain
• LEVYT - Amy Winehouse: Back To Black
• LEVYT - Parliament: Mothership Connection