Jutut ajassa

04 marraskuuta 2021

LEVYT - Dave Lindholm: "LLL"

Kun ensi kertaa elämässäni, kesäkuun -93 puolivälin hujakoilla rustasin nimeni pitempään työsuhteeseen tähtäävään sopimukseen, oli Dave Lindholm tauolla. Taiteilija piti isyyslomaa. Minä en tuona kesänä tietenkään lomaillut.

Kun alkuun kolmen kuukauden määräaikaiseksi sovittu pestini jatko sinetöitiin, oli Lindholmilla jo uusi albumi hyvinkin julkaisua vaille valmis. Nimensä se sai solistin tyttäreltä, jonka sanavarasto oli vielä vauvamaisen niukka.

"LLL" (1993) putkahti lokakuun alussa. Bändityöt huomioiden se oli noin kolmaskymmenes LP tekijältään. LP ja LP, toistaiseksi kun sitä ei ole fyysisesti julkaistu muuten kuin CD:nä.


Sähköpeleittä toteutettu levy huokuu kodikasta lämpöä. On leppoisaa musisointia koko koplalta.

Maestro itse hoitaa laulun, akustiset kitarat (mukaan lukien dobro) sekä huuliharpun. Heikki Virtanen soittaa kontrabassoa, Mongo Aaltonen napsuttelee perkussioita.

Antero Jakoila äänitti ja tuotti, eikä välttämättä malttanut kaiken aikaa antaa aseensa roikkua vyöllään. Ainakin Lamppu Laamasen Dave-kirja vihjaa tämän kitaran soivan rempseällä avausraidalla Annan kitaran laulaa vaan.

Olin pitkään uskossa, että siinä olisi käsketty Anna kitaran laulaa vaan. Näin vielä 10 vuotta myöhemmin, kun samaisen työpaikkani väestä kasattu kolmimiehinen yhtye tuotakin rallia kolmella keikallaan veivasi, Lautamiehet nimittäin. Nimen voisi väärinkuulla vielä vaikka muodossa Annan kitara laulaa vaan.

Parhaasta päästä valikoimaa pidän laulua Neidot niiailee. Matalalta vedettyä, rauhallista vokalisointia ja sitä tukevaa rentoa säestystä. Kiireettömän tunnelman aistii. Sitähän se kaikki on tällä levyllä.

Voin kuvitella suuren osan musiikin pakottomuudesta juontuvan siitä, että se on sananmukaisesti kotitekoista. Äänityspaikkana toimi Jakoilan olohuone, joka oli mikrofoneilla ja kasiraitanauhurilla varustettuna muuttunut studioksi. Mukavahan siellä on varmaan ollut taidetta tuottaa.

Tekstimielessä Miljoonan kilometrin turha juoksu koskettaa kuvaillessaan byrokratian armoille joutunutta.

toinen pitäis lähettää
toinen pitäis hakea
kaavakkeiden maailma
tosi köyhää arkee
ja sähän täytit jo
mitä pyydettiin
ne hävis uudestaan
käännä selkäs ja lähde

Loppukaneetissa kertoja ohjeistaa päähenkilöä:

tee kaunis päätös
lopeta tuo
miljoonan kilometrin turha juoksu

Hän tulee kotiin herättää edellisen tavoin ajatuksia oravanpyörän jättämisestä. Sen viesti on tosin tulkittavissa muinkin tavoin. Ehkä tämä on laatuisan tekstittäjän merkki. Sellaisenahan Lindholmia yleisesti pidetään.

Niin minäkin, mutta kyllä hän Apulaissheriffille on ensi sijassa muusikko.

"LLL":llä ajatukseni tulee tuetuksi peräti kolmen instrumentaalin voimin. Keltainen kaunotar on hieno, samoin kuin samanhenkinen Vanhat kunnon kengät. En saane osakseni runsaasti vastaväitteitä, jos näittenkin nojalla ylistän Daven taitoja kuusikielisen kanssa.

Korkeimmalle pallille kahden ohi nousee vaivattomasti keinahteleva Latino san. Virtasen ja Aaltosen panos on korvaamaton. Trio luo vaikutelman aurinkoisesta, mutta tuulen vireen ansiosta ei tukalasta olotilasta jossain, missä puhutaan jotain muuta kieltä kuin omaamme. Ollaan kenties portugalilaisen pikkukylän katukahvilassa.

Ja nämä heput ovat suomalaisia!


Palaan vielä hetkeksi lyriikkaan. Se on Davella aika usein sellaista, ettei siitä helpolla saa otetta. Tarkoituksella tai ilman, on hän jo vuosikymmenet loihtinut tajunnanvirtaa, joka jättää paljon avoimeksi. Vaikka itse kuuntelijana useimmiten annan rivien valua tajuntaan ja ulos niitä puimatta, ovat ne toisinaan tehneet passiivisesta vastaanottajasta aktiivisen ajattelijan.

Ei tänään, Macbeth käy Shakespearen hahmoja läpi niin veikeästi, etten sen kohdalla edes pyri tulkintoihin.

"LLL" kuuluu hyvän tuulen musiikin tarjoajiin kuten esimerkiksi Karjalaisen Keltaisessa Talossa (1990) ja Röyhkän Mielummin Vanha Kuin Aikuinen (1987). Jokainen kolmikosta on omiaan tuomaan valoa harmaaseen päivään. Mongo muuten on sattumoisin mukana myös tuolla Karjalaisen älppärillä.

Meikäläisen taival alussa mainitun työnantajan palkkalistoilla kesti paria kuukautta vaille 20 vuotta, mutta vielä 28 vuodenkin ikäisenä "LLL" on aivan mahtava levy!

-----

Aiheeseen liittyvää Apulaissheriffin blogissa:



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti