Kaksi LP:tä plakkarissa, niistä toinen Charly Recordsille. Välit firman suuntaan jo lyhyen suhteen seurauksena viilenneet siihen pisteeseen, että palaveroitiin vakavin mielin. Tuloksena yhteisymmärrys, jotta kaksi vielä ja sitten vapaaksi. Sellainen oli tilanne Crazy Cavan 'n' The Rhythm Rockersilla noin 44 vuotta sitten.
Siihen saumaan yhtye meni studioon ja purkitti tekniikalla konstailematta, koko ryhmän yhteissoitolla uransa mahdollisesti komeimman levyn Our Own Way Of Rockin' (1977).
Eikä siinä vielä kaikki.
Pitkäksi aikaa vakioitunut kokoonpano oli hajonnut vastikään. Viisikosta ei tosin lähtenyt muita kuin basisti Don Kinsella, joka oli kypsynyt kiertue-elämän raskauteen. Graham Price tuli paikkaamaan, muttei ensipestillään kovin kauan mukana pysynyt. Tontilla nähtiin vaihdoksia jatkossakin (mukaan lukien Pricen paluu) miehistön muuten säilyessä ennallaan.
Keinahteleva bassottelu on avainasemassa soolokitaristi Lyndon Needsin kirjoittamassa kappaleessa My own way of rockin'. Muu rytmiryhmä, Terry Walley kitarassa ja Mike Coffey rummuissa naputtelee tarkkaa komppia eturivin herrojen tueksi. Meiningissä on jotain Johnny Cashin tavaramerkkityyliin vivahtavaa.
Keulilla Needs pikkailee asianmukaisen kirkassoundisesti omia kuvioitaan. Punoo itselleen tavanomaisen yksinkertaisen soolon puolimatkan krouvin tienoille.
Cavan Grogan nappaa tietenkin pääroolin vokalistina. Vaikkei kyseessä missään nimessä ole soololevy, on hänen joskus pehmeä, joskus rosoinen äänensä aina se mistä tämän poppoon helpoiten tunnistaa.
Mies ja bändi jäi minulta näkemättä, mutta raportit vuosikymmenten takaa kertovat Groganin ja Needsin varsin reippaasta lavatyöskentelystä. Solistin viimekeväisen menehtymisen jälkeen on vaikea uskoa, että muut enää keskenään lähtisivät Suomeen keikkahommiin. Tämä on jälleen niitä "olisi pitänyt"-juttuja.
Albumin musiikki päätyi kuunneltavakseni jo 70- ja 80-lukujen vaihteen tietämillä kasetille nauhoitettuna. Parikymmentä vuotta siitä pelastin vinyylin (nyrkkikansi) oululaisesta divarista ja tämän vuosituhannen puolella päivitin sen CD:ksi.
Neljästätoista biisistä kahdeksan on omia. Niistä viisi on Groganin käsialaa ja kolme Needsin.
Uustulkinnoiksi valikoitui mm. yli 100 vuotta vanha Old black Joe, jolle walesilaisrokkarit innoitti luultavasti Jerry Lee Lewisin versio. Lewis oli levyttänyt myös Stick McGheen 40-lukulaisen juomalaulun Drinkin' wine, spo-dee-o-dee. Crazy Cavanin tapauksessa otsikoksi jäi pelkkä Drinkin' wine.
My little sister gotta motorbike on laulajan pikkusiskosta kertova, todellisuuteen pohjaava numero.
my little sister gotta motorbike
see her coming down your way
my little sister gotta motorbike
it's a big black BSA
she don't wanna do the things
that a lady's supposed to do
my little sister gotta motorbike
she's a rocker through and through
Kolmanneksi alin rivi esimerkissä taipui alun toisella kymmenellä olevan, miltei kielitaidottoman päässä ja suussa jokseenkin muotoon "sädöliivis poostydyy". Viimeisin rivi taisi kuulua "siisö rakoon tyydyttyy". Jälkikäteen voi vain todeta ihmisen oppivan, kun ikää kertyy ja jotain yrittää.
Muistelen meidän muinaisten poikasten lukeneen jostain hömppälehdestä, että sisko olisi kerran ottanut pyörällään pahat lipat. Oli muka joko kuollut tai loukkaantunut erityisen vakavasti. Taitaa kuitenkin olla niin, että tämä tarina ei ole tosi. Ainakaan 50-vuotisjuhlaboksin keskimääräistä ansiokkaampi historiikki ei mainitse onnettomuudesta sanallakaan. Tekstin syntyhistoria kyllä tehdään selväksi.
Teddy jive on nimeltään jatkoa aiemmille Teddy boy boogielle ja Teddy boy rock'n'rollille. Jatkossa oli tuleva vielä Teddy boy flick knife rock'n'roll ja Teddy boy blues.
Teddyille, tai diinareille, tai fiftareille Cavan ja kumppanit soppaansa keittivät. Pääraaka-aineena oli rockabillly. Sekaan he heittivät ripauksen countrya ja lorauksen pubirokkia. Näin sen näen nyt, maaliskuussa 2021.
Our Own Way Of Rockin' sisältää kauttaaltaan tiukkaa yhteistoimintaa. Se on yksi syy siihen miksi se on Apulaissheriffin näkemyksen mukaan eräs orkesterin tuotannon kirkkaimmista helmistä. Toinen vaikutin on, totta kai, lapsuuden muistot tämän parissa.
Mutta tosiaan tuo yhteen soittamisen taso on Rhythm Rockersilla vaihdellut uran aikana. Pidän jopa hieman yllättävänä sitä, miten paljon heppoisemminkin tehtyjä kiekkoja heiltä on myöhemmin ilmestynyt. Yhtä kaikki, tärkeä vaikuttaja on bändi minulle ollut, etenkin musiikkiharrastuksen alkuvaiheessa. Aiheesta kirjoitin Cavanin poismenon jälkimainingeissa mittavahkon jutun.
Oi niitä aikoja ja ehkä ilman niitäkin: Our Own Way Of Rockin' on aivan mahtava levy!
-----
Aiheeseen liittyvää Apulaissheriffin blogissa:
- VAIKUTTAJAT - Crazy Cavan
- VÄLIMALLIN PIKKULEVYJÄ MUUALTA #1 - Graham Fenton's Matchbox: Rockabilly Rebel
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti