Clarence Carterin neljä ensimmäistä albumia saattoi markkinoille kuuluisa Atlantic Records, jonka leipiin laulaja siirtyi loppuvuodesta 1967. Hän oli ennen sitä levyttänyt pikkukiekkoja monenkin tahon kanssa. Viimeisimmät niistä ilmestyivät myöskin melko kuuluisalla Fame-merkillä.
Lähinnä uudelleenjulkaisujensa ja kokoelmiensa ansiosta niin ikään kuuluisa Ace Records pakkasi 2010-luvun puolivälin kieppeillä nuo neljä Atlantic-LP:tä kahdelle CD:lle ja pukkasi ne maailmalle Kent-merkki kansissaan.
Kaikki neljä työstettiin tuottaja Rick Hallin valvovan silmän alla hänen jopa legendaarisuuteen asti kuuluisilla FAME-studioillaan Muscle Shoalsissa, Alabamassa. Ainakin yhdellä pitkäsoitolla kitaroi muutamien muittenkin soul-kuuluisuuksien (Aretha Franklin, Arthur Conley, Wilson Pickett) taustalla samassa paikassa nauhoitetuilla levyillä soittanut - kyllä - kuuluisa Duane Allman.
Johan tuli ihan tautologiadiagnoosin edestä käytettyä sanaa kuuluisa. Oliko tai onko Clarence Carter sitä?
Tämä taitaa olla näkökulmakysymys. Mielestäni hän kyllä on soulin historiassa suhteellisen tunnettu hahmo, muttei aivan ykkösliigalainen. Moni vähemmänkin asiasta perillä oleva tuntenee Arethan, Wilsonin, Otisin, Stevien ja eräät muut. Kysyttäessä ihmisiltä ei Clarence ehkä monilla lukeudu kymmenen ensimmäisenä mieleen tulevan genren laulajan joukkoon.
Kuitenkin kyseessä on varsin vaikuttavaääninen, ainakin noilla Atlantic-albumeilla kosolti hyvää aikaansaanut artisti. Jutun aiheena niistä neljäs, Patches (1970).
Paitsi solisti, oli Carter myös lauluntekijä. Esimerkiksi Etta Jamesin tunnetuksi tekemä Tell mama on alkujaan tämän herran osaksi kirjoittama ja hänen ensimmäisenä purkittama, tosin nimellä Tell daddy.
Isompi osa Atlantic-lättyjen sisällöstä on sittenkin muitten kynäilemää, joukossa tietysti myös lainakappaleita. Tunnetuin sellainen Patchesille pistetty on varmaan Let it be.
Kun en koskaan langennut Beatles-fanitukseen tai -uskovaisuuteen, uskallan väittää pystyväni kuuntelemaan ja arvioimaan versiota vailla minkäänlaista painolastia. En lähde suoraan vertaamaan originaaliin, mutta totean tämän olevan oikein hyvän näkemyksen aiheesta. Itse asiassa pidän sitä parhaana tietämänäni mustien soul-artistien Beatles-coverina. Miehen ääni passaa biisiin tunnelmaan.
Eräänlaisena hovikirjoittajana Carterin uran tässä vaiheessa voidaan pitää George Jacksonia. Kuten sisällysluettelo todistaa, hän oli osallisena viidellä raidalla kahdestatoista.
Kaikkinensa Patches tuntuu edeltäjiinsä nähden jollain tapaa kypsyneeltä, ettenpä sanoisi jopa aikuismaisemmalta. Monesti tuonkaltainen luonnehdinta tarkoittaa Apulaissheriffin makumaailmassa taantumista. Vaan Carterinpa osalta rattaat kulkivat vastakkaiseen suuntaan. Pidän albumia hänen uransa alkuaikojen parhaana. Myöhemmät tekemisensä ovat yhä tutkailematta.
Veikkaan, että Patches kuuluisi minusta jopa ylittämättömiin klassikkokiekkoihin, mikäli olisin tutustunut siihen musiikin harrasteluni varhaisvaiheessa. On sillä toki vieläkin aikaa sellaiseksi kasvaa, vaikka ensikosketus tapahtuikin vasta 50 ikävuoden hujakoilla. Carter itse muuten oli levyn ilmestyessä jo 34, tänään 90!
Kattaus pitää sisällään kauttaaltaan hyvää, erittäin hyvää ja loistavaa tavaraa. Ennen kaikkea palaset muodostavat kokonaisuuden, joka kestää kuuntelua juuri sellaisena, vajaan 40 minuutin annoksena.
Ehkä on syytä vielä mainita, että LP:stä tuli esittäjänsä myydyin kautta aikojen. Samoin sen nimiraita singleksi irroitettuna on hänen myydyin seiskatuumaisensa. Itse asiassa nimenomaan sinkun valtaisa menestys innoitti pikimmiten kasaamaan pitkään soivaa suosikkilaulun ympärille.
Kappaleeseen Changes liittyy hauska triviatason yhteensattuma. Laulun laati sittemmin monillekin materiaalia kirjoittanut Sam Dees, joka on kotoisin Birminghamista, Alabamasta. Sattumaa on se, että samannimisen, joskin eri biisin levytti myöhemmin Englannin Birminghamista ponnistanut Black Sabbath.
Kansi ei ole hääppöinen, pikemminkin melko luotaantyöntävän näköinen (makuasia), vaan eihän sanonnan mukaan kirjaakaan pitäisi sen perusteella tuomita...
Aivan mahtava!
-----
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti