Päädyin kolmen lähteen tiedoilla siihen, että Otis Reddingin neljännen LP:n 11 esityksestä vain kolme julkaistiin Stax Recordsin Volt-merkillä singleinä, ja vieläpä B-puolina. Nämä ovat Just one more day, Any ole way sekä Good to me. Yksikään ei lukeudu kaikkein tunnetuimpiin klassikkoihin.
The Soul Album (1966) on jo tuolla perusteella täysverinen albumi, ja vieläpä varsin isolla A:lla.
En käy julistamaan ehdottomia totuuksia, mutta maailman parasta souliahan tämä on. Muutkin (Aretha, Wilson, Sam, Etta, jne.) ovat sellaista tehneet. Ei siis ole olemassa yhtä ainutta parasta laulajaa tai levyä. Mielestäni.
Otisia siunattiin aivan poikkeuksellisella äänellä. Harva artisti on aikojen saatossa kyennyt samanlaiseen tunnelmien tulkintaan kuin hän. Pöytäkirjaan merkittäköön todistuskappale #1: Cigarettes and coffee.
Staxin leivissä Otis sai nauttia Memphisin kermaan kuuluvien taustamuusikkojen tuesta. Booker T. & The MG's ja The Memphis Horns hoitelevat hommansa tälläkin kertaa enemmän kuin tyydyttävästi. Isaac Hayes vierailee. Merkitään ylös (myös edelliseen kohtaan käypä) todistuskappale #2: Nobody knows you (when you're down and out).
Yhtye:
- Steve Cropper, kitara
- Donald "Duck" Dunn, basso
- Al Jackson Junior, rummut
- Booker T. Jones, koskettimet
- Isaac Hayes, koskettimet
- Wayne Jackson, trumpetti
- Andrew Lowe, saksofoni
- Sammy Coleman, trumpetti
- Gene "Bowlegs" Miller, trumpetti
- Charles "Packy" Axton, saksofoni
- Floyd Newman, saksofoni
Otisilla oli onni toimia ympäristössä, jossa koko yhtiö ja siihen kytköksissä olevat taiteelliset tahot pelasivat samaa peliä. Hän oli toki lauluntekijä itsekin ja versioi muitakin kuin toisia Stax-artisteja. Kuitenkin hän sai nauhoittaa esimerkiksi Cropperin ja kollega Eddie Floydin kirjoittaman, kollega Wilson Pickettin alkujaan levyttämän hitin. Kirjataan (kaikkiin kolmeen kohtaan sopiva) todistuskappale #3: 634-5789.
Todetaan vielä, että herra Redding itse osallistui kolmen biisin luomiseen. Sattumoisin, tai kenties tarkoituksella nuo kolme ovat alussa mainitsemani sinkkuraidat.
Jostain kumman syystä suomalaisista äänitepuodeista sai taannoin, ainakin 2000-luvun alussa aika runsaasti soul-CD:itä japsipainoksina. Minunkin hyllyssäni niitä löytyy pääasiassa Atlanticin katalogista, johon myös Stax/Volt tätä nykyä kuuluu.
Tässä nimenomaisessakin tapauksessa voin ihmetellä kansitekstejä japanin kielellä. Pelkkään ihmettelyyn se kohdaltani jääkin. En panisi pahitteeksi, jos saisin suomennoksen tai englanninnoksen kuvan tekstistä.
The Soul Album on nuorena kuolleen tähden lyhyeksi jääneen uran kohokohta mitä pitkäsoittoihin tulee. Yksittäisiä huippubiisejä häneltä ilmestyi pitkin matkaa useita.
Aivan mahtava!
-----
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti