LEVYT - Jimmie Vaughan: Plays Blues, Ballads & Favorites

Enemmän tai vähemmän tahattomasti syntyneitä vääristymiä kannattanee silloin tällöin oikaista. Tämä lyhyehkö juttu pyrkii sellaiseen.

Tein näet vastikään Roll FM:lle blues-sisältöisen Apulaissheriffi-jakson, jonka pääosaa veti loistava Jimmie Vaughan. Suunnaltani nauttimaansa arvostukseen nähden hänet on kuitenkin voinut bongata blogissa suhteellisen harvoin.

Kuraa ei Jimmien jäljiltä saa kaivettua. Parhaasta päästä kohtalaisen vähälukuista soolotuotantoa on Plays Blues, Ballads & Favorites (2010).

Lätyllä on yksi oma kappale, jazzahtava instrumentaali Comin' & goin'. Muuten se sisältää nimensä mukaisesti - ainakin minä luen sen niin - tulkintoja vanhoista.

Alkuperäisesittäjissä on paitsi kaikkien tietämiä myös niukemmin tunnettuja tapauksia. Vielä tänä päivänä liki puolet on minulle osastoa 'koskaan kuullutkaan'. Mukana on porukkaa bluesin, rock & rollin, rockabillyn, countryn ja jazzin saroilta:

• Billie "The Kid" Emerson
• Jimmy Reed
• Don & Dewey
• Al Costello
• Johnny Ace
• Rosco Gordon
• Charlie Rich
• The Cats & The Fiddle
• Roy Milton
• Guitar Jr.
• Little Richard
• Doug Sahm
• Jacques Butler
• Billy Walker

Originaalilevytykset tehtiin haarukassa 1940-72, pääasiassa 50-luvulla ja ovat suurelta osin varsin vähän coveroituja. Roll, roll roll löytyy myös The Fabulous Thunderbirdsin LP:ltä Butt Rockin' (1981).

Vanhempi Vaughan edustaa minulle tyylitajun ja tyylikkyyden huippua soittajana ja esiintyjänä. Tämänkin albumin sovitukset ovat niin nannaa että!

Rumpali George Rains ja basisti Ronnie James pohjustavat. Kakkoskitaran hoitaa seitsemästi Billy Pitman, kahdesti Derek O'Brien. Bill Willis tuo Hammond B3:llaan lujasti lisäarvoa noin puoleen biiseistä, Mike Flanigan yhteen. Miltei joka siivulla ovat mukana fonistit Greg Picollo ja Kas Kasenoff, siellä täällä trumpetisti Ephraim Owens.

Ykköskitaran ja kertaalleen huuliharpun lisäksi Jimmie täyttää vokalistin paikan, useimmiten yksin. Viidessä laulussa mikrofonin takana on upea Lou Ann Barton. Noista kaksi hän vetää soolona.

Päätöskappaleen Funny how time slips away laulaa päätyönsä ohessa urkuri Willis. On mielenkiintoista, että biisin kirjoittaja Willie Nelson oli vasta noin seitsemäs sen levylle asti saattanut artisti.

Albumihan sai pian julkaisunsa jälkeen jatkoa, eikä meno hyytynyt lainkaan, päinvastoin. Palaan asiaan pikimmiten. Ykkösosan tiimoilta päätän tähän.

Aivan mahtava!

-----

Aiheeseen liittyvää Apulaissheriffin blogissa:

• LEVYT - The Fabulous Thunderbirds: Butt Rockin'
• LEVYT - Jimmie Vaughan: Out There