Jopas nyt alkoi mahtiuutuuksia tihkumaan levykauppoihin ja sitä kautta tänne blogiin. Vastahan tuota muuan päivä sitten kirjoittelin Free Riden tuoreesta, loistavasta albumista ja jo viime viikonloppuna kotiutui Mike Bell & The Belltonesin Lightning Bolt (2024).
Kuten on eri yhteyksissä tullut kerrottua, alkoi musiikki-intoiluni noin vuonna 1979 silloisen rockabilly revivalin myötä. Alan tekijät 50- ja 60-lukujen sekä vastaavasti 70- ja 80-lukujen vaihteen tienoilta herättelivät seurantavaistoja. Tuo kausi musadiggailussa kesti melko lyhyen ajan, ehkä jonnekin vuoden 1982 paikkeille.
Kylvetty siemen ei tietenkään jättänyt tuottamatta satoa myöhemminkään, oikeastaan hienokseltaan kaiken aikaa pitkin matkaa. Uusi, ensin maltillisempi herääminen teemaan tapahtui parisenkymmentä kesää takaperin.
Jossain kohtaa päätyi haltuuni CD-EP Five Years With Mike Bell & The Belltones (2013). Erinäisten hyllyä jatkuvasti harventavien siivouspuuhien yhteydessä se meinasi kerran lähteä kiertoon. Rutiininomaisen viimekuuntelun seurauksena se kuitenkin todistui hyväksi ja sai onneksi jäädä.
2020-luvulla minuun on nimittäin iskenyt uusi into tällaiseen musiikkiin. Nyt ei enää voi puhua maltillisesta heräämisestä, jos kohta holtittomaksikaan ei meno ainakaan vielä ole äitynyt. Joka tapauksessa 50's rock and roll, rockabilly ja sen sellainen on viime aikoina alkanut taas kiinnostelemaan, vieläpä ihan eri malliin kuin koskaan aikuisiällä.
Sijoitin siis perjantaina jutun aiheeseen, ja sekös kannatti!
Bändi kävi nauhoittamassa levyä Saksassa ja Ruotsissa. Olen ymmärtänyt, että tavoitteena oli saada aikaan mahdollisimman autenttista soundia mahdollisimman asiaan sopivin vehkein. Mielestäni tavoite saavutettiin kirkkaasti.
Lightning Bolt on kaikilta osin erinomainen paketti ja haastaa mainitsemani Free Ride -LP:n vuoden toistaiseksi kovimpana levynä. 14 toinen toistaan parempaa kappaletta eikä lainkaan - toistan: ei lainkaan - tason laskua missään kohtaa. Superpasseli 31 minuutin kesto ja prameilematon, yksinkertaisen tyylikäs pakkaus viimeistelevät kokonaisuuden.
Yhtyeen kokoonpano on säilynyt ennallaan:
- Miikka Siira alias Mike Bell, laulu + rytmikitara + biisit
- Timo Kalijärvi, soolokitara
- Iikku Riepponen, basso
- Jarno "Japi" Saario, rummut
Biisit on purkitettu monona, mikä todennäköisesti nostaa sen soundillista arvoa. Mistä puheen ollen, ihan kuin YouTubesta löytyvät näytteet eivät kuulostaisi yhtä hyviltä kuin CD:tä kuunnellen. Laitan silti tarjolle raidan The gambler.
Jälleen uhkaisivat varastosta tähdet loppua, jos sellaisen arvion tähän loppuun pistäisin. Huippua.
-----
Aiheeseen liittyvää Apulaissheriffin blogissa:
- UUTUUSLEVYT - Free Ride: Hard Livin'
- UUTUUSLEVYT - The Rhythm Wheel Combo: Rockin' Down The Line
- LEVYT - Johnny Cash: With His Hot And Blue Guitar!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti