Remun vaatimuksesta kasetille talletettujen Hurriganes-keikkojen julkaisujen aallossa tämäkin tuli ulos. Petri Laukan kansitekstin mukaan: "Muiden mielestä oli piinaavaa joutua kuuntelemaan vasta soitettu setti heti hien kuivuttua." Päällikkö kun pisti usein nauhan soimaan kotimatkalla.
Live 1980 (2023) on kaunistelematta sanoen toistaiseksi kuulemistani heikoin näistä julkaisuista. Koska se ei mielestäni ole millään muotoa musiikin juhlaa, keskityn jutussa muihin asioihin.
Ääniteknisesti levy on meikäläisen makuun hyvää tasoa. Siihen on näitten kanssa jo ehtinyt tottua. No, rummut ehkä korostuvat tällä kertaa liikaa.
Tapahtuma on äänitetty keväällä -80 jossain Suomessa, ei tarkempaa tietoa missä.
Keikan ajankohta kertoo sen, että kitarassa on Albert Järvinen, ja että se sijoittuu LP-jatkumossa Jailbirdin (1979) ja 10/80:n (1980) väliin. Siis yhden varsin keskinkertaisen ja toisen aivan mahtavan väliin. Kiintoisampaa olisi kuulla vuotta myöhempää paukutusta. Ehkä sitäkin joskus saamme.
Kappalevalinnoista 10 on lainoja, 8 omia. Tarkemmin tutkimatta, hätäisesti muutaman muun liven tietoja vilkaisten kyseessä on melko keskimääräinen cover-painotus. Paljonhan yhtye etenkin alkuaikoinaan nojasi klassikkotulkintoihin.
Biiseistä viisi on millekään studiopitkäsoitolle sisältymättömiä. Goodnight baby antaa jo esimakua myöhemmin samana vuonna ilmestyvästä huippualbumista.
Loppupuolella tulee perätysten huutsikuu-otsikoilla varustetut Shorai, shorai, Oowee-oohla ja Hully Gully.
Remun välihuutoihin alkaa jo useamman äänitteen jälkeen tottua.
Mitähän vielä? No sen verran voi mainita, jotta Ainoa Productionsin samaan aikaan markkinoille tuuppaama toinen live on onneksi parempaa tasoa. Palaan siihen, kunhan viitsin.
Jos kuitenkin jotain musasta, niin Cisse laulaa minusta hyvin.
-----
Aiheeseen liittyvää Apulaissheriffin blogissa:
- UUTUUSLEVYT - Hurriganes: Crazy Days On The Road
- UUTUUSLEVYT - Kalevala: Live At Turku International Pop & Rock Festival 1970
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti