Musta, valkotekstinen ja värikuvaisa boksi eli loota, 5 x 5 x 1 tuumaa noin suurin piirtein. Sikarilaatikko.
Kaksi lasereitse kuunneltavaa kompaktia diskettiä jämäkin pahvikuorin, sisältäen aikansa kovimman suomalaisen jytäpumpun lavalla vääntämää rokettia. Ensimmäisellä harkat ja keikka Oulun NMKY:n salilta 24.11.75. Toisella konsertit Hämeenlinnan naisvankilasta 13.12.75 ja Porin Riihikedon koululta 2.1.76. Yhteensä 48 raitaa.
28-sivuinen vihkonen. Perustiedot sisuskaluista. Risto Vuorimiehen mustavalko-otoksia kiertueen aiemmilta pysäkeiltä syyskuulta 1975. Keikkailmoituksia ja lehtikuvaa. Kitaristi Ile Kallion ja ääni- ym. teknikko Hande Mertasen muisteloita Pekka Laineen nykypäivänä haastattelemana.
On kerrassaan tyylikäs ja tasokas paketti tämä Hurriganesin Crazy Days On The Road (2023).
Maaliskuussa -22 loin katsauksen Ganesin siihenastisiin livelevyihin. Sen jälkeen niitä on tullut useampiakin sekä LP- että EP-kokoisina. Mielenkiintoista on, että julkaisuja on 2020-luvulla tehnyt kolme eri puljua. Talkoisiin ovat osallistuneet Ainoa Productions, Emsalö Music ja - kuten tässä tapauksessa - Svart Records.
Katsauksessani julistin suosikikseni albumin Live In Stockholm 1977 (1996). Tähän taisi nyt tulla muutos. Crazy Days On The Road on nimittäin sitä luokkaa dynamenttinen dokumentti että oksat pois.
Viittaamassani blogijutussa pohdiskelin myös sitä kuinka C-kaseteilta työstetty Rockin' Live 1982 (2021) kuulostaa lopullisessa muodossaan teknisesti ja soundeiltaan niin pätevältä. Sama pätee tähän uudempaan, jonka äänilähteenä käytettiin Mertasen keikalta nauhoittamaa kasettia (Agfa Superferro).
Niin ikään se Tukholman live tehtiin aikanaan saman tapaan. Sen äänikuvassa on jotain ongelmia mitä en näiltä uudemmilta rekisteröi. Tämä panee aprikoimaan, josko tekniikasta olisi kerrankin ollut hyötyä. Ehkä nykyään sitten on mahdollista fiksata kasetin ongelmapaikat paremmin kuin vuonna -96? Tuskin niitä silloin edes yritettiin korjailla.
Yhtä kaikki, jos hyllystäsi puuttuu Hurriganesia elävänä ja jostain kumman syystä päättäisit hankkia vain yhden (mikä sivumennen sanoen kuulostaa perin oudolta), lisää siinä tapauksessa hankintasuunnitelmaasi Crazy Days On The Road.
Tein yhden nippelihavainnon. Kuunnelkaapa paketin neljä versiota kappaleesta Crazy days. My only one on muuten toinen kaikissa neljässä tilaisuudessa taltioitu biisi.
Vaan se Crazy days. Eikös kiihdykin tempo kitarasoolon ajaksi joka kerta? Oli ihan pakko kaivaa studioversio ja tutkia, päteekö sama siihen. Ei päde. Tai jos pätee, ei tahdin vikkelöityminen ole samaa luokkaa. Jos tivaatte mitä sitten ja haittaako muka, heitän takaisin lainaten ATK-tuotekehityksen asiakastuen kyselyihin useasti käyttämää vastausta: "Se on fiitseri eikä bugi."
Se on näet rock and rollia.
Annettakoon vielä erikoismaininta kuvitukselle. Yleensä en ole kovin innoissani levyjen tai musiikkikirjojen kuvallisen annin perään. Nyt on kuitenkin osuttu maaliin mielestäni mitä parhaiten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti