Aina rock and rollista puhua voi, mutta harvassa ovat Suomen maassa sellaiset orkesterit, joiden voi sanoa olleen alusta loppuun aika lailla sataprosenttisen rock ja roll. Doctor's Order oli yksi niistä.
Kameran tulitettavaksi Apulaissheriffin sohvan nurkkaan talttui The Doc Pack (2006), joka on bändin järjestyksessä neljäs pitkä.
Pakin sisältöä tarkasteltaessa paljastuu 17-osainen sarja armotonta, sikarintuoksuista vääntöä, jossa kaikenlainen, vähäinenkin hidastelu on asetettu pannaan. Triopohjalta (rummut, basso, kitara) ladotaan tiskiin toinen toistaan räväkämpiä ja vetreämpiä rypistyksiä.
Sanoitukset toimivat pääosin meiningiä lujittavana hurlumheinä. Ihan vakavimpia pohdiskeluja tai tiukimpia yhteiskunnallisia kannanottoja niistä on turha hakea. Myös tiedostava paremmuus loistaa enemmän poissaolollaan kuin sädekehänä taiteilijoitten päitten päällä. Mainiona näytteenä valitusta linjasta käy DO-standardin Einstein kertosäe:
we got a fuckin' Einstein here
we got a fuckin' Einstein here
Einstein here, Einstein there
Einstein fuckin' everywhere
Hyvin Ganes-henkistä runoutta tuossa, kuten koko kiekolla. Itse asiassa tuollaistahan se ruukasi aina olla, kun Doctor's Orderin biisipajalta uutta tupsahti.
Myönnän hieman oikovani mutkia. Onhan esimerkiksi yllä mainitulla kappaleella sanoman tapainenkin, joskin se uhkaa jäädä römäkän humoristisen kertsin ja ultrakiihkeän soitannan jalkoihin. Päähenkilö kuvataan liikaa napanderia nautittuaan ympäristölleen ongelmaksi muuttuvana idioottina.
Teppo Nättilän tapa suoltaa rivejä mikrofoniin on omintakeista, musiikin oppikirjojen teorioita karttavaa ja kulmikasta. Sanalla sanoen passelia ajatellen sen käyttötarkoitusta.
Siitä huolimatta yhtye pestasi tälle albumille kaksi vierailevaa solistia. Sekä britti Pete Gage että 1970- ja 80-lukujen kotimainen jytämies Ronski (Harry Sjöblom) päästelevät kahden numeron verran. Ensin mainittu antaa myös huuliharpun puhua vuoroillaan.
Muina käypäläisinä studiolla piipahtivat Pertti "Komisario" Palmu (saksofoni) ja Kaj Erik Ensio Takamäki (huuliharppu). Takamäkeä muuten kuullaan useimmilla DO-levyillä, Palmuakin muutamilla. Taustalauluihin, -huutoihin ja kätten läpytyksiin syyllistyy kaksikon ja perustrion ohella vielä kuudes mies, Juha Takanen.
Nauhoitukset vedettiin Takasen studiolla, tämän äänittäessä, tuottaessa ja miksatessa. Tohtorien yhteistyö ei hänenkään kanssaan rajoittunut pelkästään tämän yhden CD:n työstämiseen.
Musantekoroolit selviävät ao. kuvasta.
Doctor's Orderin tuotantoa on perin niukasti tarjolla suoratoistopalveluissa. Näinpä en pysty tavalliseen tapaani linkittämään biisejä kuunneltavaksenne. Onneksi The Doc Pack on vielä tänäänkin tilattavissa ainakin Jungle Recordsilta
Materiaalista nousevat Einsteinin lisäksi muita ylemmäs hilpeä Trust me, I'm a doctor, erityisen svengaavan riffin viemä Magic ride sekä tekstiltään hulvaton Baby goes shopping. Gagen vokalisoima, nykivärytminen Sweet disposition toimii kuin puukiuas saunassa. Ronskin tykittämä Hitch hike puoltaa paikkaansa jo Ronski Gang -klassikkoutensa takia.
Vastaanotolla tässä vaiheessa bändin elinkaarta päivystivät tohtorit Dirty H, Teddy Bear ja Grande A. Vakuuttavaa ryhmää.
On se melkoinen pakki tuo doc-pakki.
Aivan mahtava!
-----
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti