Niin kävi, ettei viimekesäinen, silloisten markkinapuheitten mukaan viimeiseksi jäävä toisenlaisten tohtorien arkistojulkaisu sitten sarjaa lopettanutkaan. Kunhan pelottelivat. Tuttua toimintaa. Niin monet viimeiset keikat ja viimeiset levyt ovat alalla ennenkin enteilleet lähinnä comebackia.
Uutta tulemista tuskin on tässä tapauksessa luvassa. Tai no, enpä tohdikaan lähteä ennustamaan. Olisihan se tietysti mukava kokea Tohtorit vaikka kvartettina, jossa kitaristit Hämäläinen ja Elsilä molemmat mukana...
Mutta itse asiaan. Tämä CD-projekti jos mikä oli syytä toteuttaa. Kyseessä on nimittäin orkesterin ensiesiintyminen. Beefy Queenissä, Helsingissä juhlittiin 21.10.1998 laulavan basistin joitain aikoja aiemmin saavuttamaa 40 vuoden merkkipaalua. Oiva ikä aloittaa uuden bändin kanssa temuaminen.
Nimi Live 1998 (2022) ei turhia prameile. Olennainen kerrottu.
Kiekolla soittavat Timo "MadMan" Väätäinen rummuissa, Teppo "Teddy Bear" Nättilä bassossa ja Jari Elsilä kitarassa. Lauluosuudet klaaraa vierailijana britti Pete Gage. Häntä kuullaan myös samaisen, mainion Doctor's Order -historiasarjan neljännessä osassa Down By The Lakeside (2021), joka sisältää liverytkettä vuodelta 2009.
Kyllä homma Peteltä käy, mutta henkilökohtaisena mielipiteenäni esitän sen käyneen vieläkin paremmin omin voimin, mistä on olemassa todisteena mittava nippu studio- ja konserttitallenteita. Vokalistin pestin lisäksi Gagen kontolla ovat huuliharppu pitkin matkaa sekä piano päätösnumerolla Down at the doctors.
Ensimmäisenlaisten tohtorien eli Dr. Feelgoodin biisit ottavat isoa roolia. Sneakin' suspicion, Roxette ynnä muut. Sisällöstä peräti 5/9 on Feelgood-originaaleja. Yhtä vaille kaikista muistakin löytyy tuon pub rock -legendan levyttämä versio. Ei olisi maailman kahdeksas ihme, jos Shakin' all overistakin löytyisi.
EDIT 11.5.2022: Löytyihän se tarkkaavaisen lukijan vinkkaamana tuplalta Adventures At The BBC - 1977 Onwards (2014).
Back in the night antaa vihiä siitä, millainen oli meininki yleisöllä paikan päällä 20 ja risat vuotta sitten. Solistin lietsoman mölykuoron panoksesta välittyy tuntuma, että ei perin ikävä. Ikävä se ei ole myöskään kotikuuntelimossa, autosta nyt puhumattakaan.
Ai niin, yksi asia vielä.
Ellei yllä kuvattu jo riitä syyksi hankkia tätä pienipainoksista (100) äänitettä, niin perusteltakoon sitä vielä yhdellä erikoisuudella. Itse Esa Kuloniemi nimittäin käy lauteilla parin kappaleen verran ja antaa slide-putken liukua lankun kielillä niin, että tuntuu.
-----
Aiheeseen liittyvää Apulaissheriffin blogissa:
- UUTUUSLEVYT - Doctor's Order: Out Of Order - The Lost Early Album
- UUTUUSLEVYT - Johnny Spence & Doctor's Order: Crude And Rude
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti