Apulaissheriffin 38 ja risat -kuukautisen taipaleen aikana tämä on jo kuudes Dave Lindholmin uutuuskiekko, josta kirjoitan. Tai sama kait se on esittää asia reilusti ja totuudenmukaisesti. Tämä on Antero Jakoilan ja Daven yhteinen, ytimekkäästi nimetty Vol. II (2022).
Ykkösvoluumi, jota en ole edes kuullut, ilmestyi aivan tuossa hetki sitten. Crazy Moon (1979) joutaisi viimein tulla päivitetyksi CD-formaattiin, vaikka epäilenkin uudelleenjulkaisuihin erikoistuneiden yhtiöiden intoa ko. manööveriin, kun kyseessä on EP.
Vol. II menee allekirjoittaneen säilytystiloissa Dave-osastolle, niin tasaveroisesti kahden taiteilijan teos kuin onkin. Siellä säilyvät jo nyt yhteistyöt Donnerista Frangeniin ja bändilevyt Ferrisistä Messengersiin. Näin se on itselleni selkeintä huolimatta tämänkin albumin tekijöiden nimien järjestyksestä kannessa.
Tuttavuuden alkumetreillä huomaan kahden Jakoilan sävellyksen nousevan esiin kuuden keskimäärin pitkähkön esityksen kattauksesta.
Riijannalla herrat går latino. Erehdyin ensisoitolla luulemaan espanjalaisittain tikkaavaa kitaraa mandoliiniksi, mutta sellaista ei ole kannen mukaan mukana. Lindholm kertoilee jutellen, pistäen vain jokuselle riville nuottia sekaan.
Puheilmaisu on korviinpistävä piirre levyllä. Viidestä tekstistä kaksi heitetään kuulijan pureskeltavaksi täysin ja pari muuta puolittain pelkän puheen keinoin. Ratkaisu on toimiva, saaden ainakin meikäläisen automaattisesti seuramaan suusta päästeltyä herkemmin kuin yleensä. Lindholmin sanoituksia leimaa ehkä tavallista enemmän tarinallisuus ja mystisyys.
Toinen esillenouseva kappale on se toinen täysin suorasanaisen kerronnan keinoin heitetty, mittava Ja arki jatkuu. Ei tämäkään räppiä ole. Runoutta mieluummin. Vangitseva kertomus, jonka mielikuvituksellinen tausta pitää yhtä lailla otteessaan. Jakoilan syntetisaattorikitara ottaa isoa roolia.
Rap-musiikista puhuen, lopun äänimaailma tööttäilevine autoineen ja kirskuvine jarruineen toi saman tien mieleen Grandmaster Flash & The Furious Fiven mestarillisen The Messagen viimeminuutin. Melko mestarillisena pidän myös kaksikon suoritusta biisillä.
Vol. II on vallan hieno työ kokonaisuutenakin. Se ottaa ensivaikutelmien perusteella paikan alussa mainitsemani kuuden joukon keulilta, mitä kokemaani hyvyyteen tulee.
-----
Aiheeseen liittyvää Apulaissheriffin blogissa:
- UUTUUSLEVYT - Dave Lindholm Lights: Dave Lindholm Lights
- LEVYT - Isokynä Lindholm: Sirkus
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti