SINGLEKOKOELMIA #7 - Howlin' Wolf: Howlin' Wolf

Minisarja jatkaa bluesin maailmassa.

Tätä levyä ei ehkä aina mielletä kokoelmaksi, mutta sitähän se on täysimääräisesti kuten monet miehen alkupään albumit. Rohkenen väittää, että hänen ensimmäinen ns. normikiekkonsa tuli ulos vasta studiouran kestettyä jo lähes 20 vuotta, ollen se psykedeelisesti valkopesty Howlin' Wolf Album (1969).

Meillehän ei tässä yhteydessä riitä pelkkä kokoelma, vaan tarvitaan singlenä julkaistuja esityksiä niputtava sellainen. Howlin' Wolfin Howlin' Wolf (1962) istuu sarjaan porsaanreikiä käyttämättä.

Kaksi sinkkua vuodelta -60, kolme mallia -61 ja vielä ensimmäinen vuoden -62 45 kierrosta minuutissa pyörivistä. Kuuden peräkkäisen pikkulätyn A- ja B-sivut pakattuna 12-tuumaiselle.

Äänitykset tehtiin kuudessa eri sessiossa Chicagossa 1957-61, yhdestä kolmeen numeroa per päivä. Wolf hoitelee laulun ohella huuliharpun, missä sitä esiintyy, sekä soittaa kitaraa ilmeisesti vain kahdella kappaleella.

Muutoin mukana heiluu useita eri muusikoita. Pääkitaristina toimii Hubert Sumlin, jonka rinnalla eri kerroilla eri kepittäjä, ainakin neljä tyyppiä. Lisäksi kuullaan neljää pianistia, neljää rumpalia ja yhtä tai kahta saksofonistia. Joudun tarjoilemaan hiukan epäeksaktia dataa, koska kokoonpanotiedot aavistuksen vaihtelevat lähteestä riippuen.

Sumlinin lisäksi kaikkia nauhoituksia yhdistää yksi mies. Tätä voi hyvällä syyllä pitää eräänä sähköisen Chicago bluesin pääarkkitehdeistä ja tärkeimmistä hahmoista Chess Recordsin (joka tämänkin LP:n julkaisi) tarinassa.

On mahdollista, että jossain kohtaa soittaa toinenkin basisti, ja nimenomaan sähköistä instrumenttia. Joka tapauksessa Willie Dixon pumppaa pystymallilla läpi koko kattauksen. Saapa hän puheen muodossa ääntäänkin kuuluville Going down slow'lla.

Oikeastaan kaikkien merkittävien Chess-artistien kanssa työskennellyt legenda kynäili 9/12 kuultavasta materiaalista. Sieltä löytyy sen sortin klassikoita kuin The red rooster, alkujaan Stevie Ray Vaughanin versiona minulle tutuksi tullut You'll be mine sekä Creamin suurelle valkoiselle yleisölle tunnetuksi tekemä Spoonful. Poislukien kimppalevyt Dixonia julkaistiin omalla nimellään suhteellisen vähän.

LP Howlin' Wolf pitää sisällään 12 kappaletta olennaista blues-historiaa. Vaikea tätä on olla suosittelematta, hienoakin hienompaa musiikkia kun on.

Jos ihmettelitte jutun alun kuvaa, kerrottakoon kyseessä olevan lukuisista uusintapainoksista Hoodoo Recordsin vuoden 2014 CD-versio, jolle on ahdettu alkuperäisen jatkoksi kymmenen bonusraitaa. Originaalikansi näyttää aivan toisenlaiselta.

Ei tarvi ihmetellä miksi levy tunnetaan myös nimellä The Rocking Chair.

-----

Aiheeseen liittyvää Apulaissheriffin blogissa:

• SINGLEKOKOELMIA - Tulossa...
• SINGLEKOKOELMIA #5 - Juliet Jonesin Sydän: Revontulet - Singlet 1983-2001
• SINGLEKOKOELMIA #6 - Lightnin' Hopkins: Lightnin' And The Blues