Jutut ajassa

27 syyskuuta 2022

BIISIT - Marjo Leinonen: Kaikessa soi blues

Apulaissheriffin syyskuu on sujahtanut suomalaisissa merkeissä.

Suomeksi sanoittavista kynäniekoista ovat tilaa saaneet Yari, Nurmio, Gustafsson, Kaunisto, Syrjä, Tervomaa, Sundqvist ja Hanhiniemi. Juttu viimeksi mainitusta nosti tosin levyjä, joilla tämä esittää vierailijana enimmäkseen toisten tekstejä.

Siitäpä tuli mieleeni yksi kauan sitten samasta syystä blogissa vilahtanut tribuutti. Kaikki Paitsi Mårtenson On Turhaa (2006) osoitti kunniaa Lasselle kasaten tulkintoja hänen tunnetuksi tekemästään ja luomastaan musiikista. Ilmeisesti kaikki paitsi päähenkilö tykkäsivät ideasta.

Se on kelpo CD, jolla on pari helmeä. Ehkä kirkkaimman niistä taas kuunneltuani tajusin yhden monista kokoelmani puutteista, minkä osalta toimet asiaintilan korjaamiseksi on jo aloitettu. Nyt paikataan kyseisen laulajan osalta blogia.

Vielä kun tämänkertaisen biisin myötä saadaan yllä listaamieni taitureiden joukkoon myös Reino Helismaa, on lyhyt ajatusketju muuttunut ympyräksi.


Ensimmäinen Kärki-Helismaa-koneesta tupsahtaneen kappaleen vinyylille pistänyt solisti oli vähemmän tunnettu Johnny Forsell. Tämä tapahtui alkuvuodesta 1963.

Samana vuonna sekä Forsell että Mårtenson osallistuivat sillä euroviisukarsintoihin. Karsinnat olivat tuolloin sellaiset, että jokaisen kappaleen esitti kaksi eri solistia. Mårtin versio on jäänyt elämään ihan toisella tavalla kuin alkuperäinen. Siitä tuli klassikko.

Myöhempiä levytyksiä laulusta ovat tehneet mm. Kapteeni Nemo, Pepe Ahlqvist ja Eija Kantola. Itseäni miellyttävät kovasti Loirin ja Marstion versiot, jotka löytyvät harmittavasti sellaisilta albumeilta, joita en omista. Itse asiassa molemmat taisivat tulla itselleni yllätyksenä, kun nyt asiaa pengoin.

Paras Kaikessa soi blues on sittenkin Marjo Leinosen morttitribuutille repäisemä karhea esitys. Iloisesti groovaava sovitus alakuloisen tekstin taustalla ei ole lainkaan huono idea. Soitto soi sujuvasti ja Leinosen jäljiltähän ei yleensä mitään puolivillaista jää. Äänensä on tunnetusti omaa luokkaansa.

Tällä hetkellä hoksaan hyllystäni Leinosia vain tämän ja vierailun J.Karjalaisen Polkabilly Rebelsillä (2010). Mutta kuten sanottua, tilanne kohentuu pian.

Tuosta lähtee: Kaikessa soi blues.

-----

Aiheeseen liittyvää Apulaissheriffin blogissa:


2 kommenttia:

  1. Antaumuksellinen tulkinta Leinoselta niin monen esittämästä kappaleesta sopi minunkin korvaani. Kerran olen artistia hetken livenäkin kuunnellut. Tämä tapahtui kymmenkunta vuotta sitten jossakin Puistobluesin pikkulavalla ilmaiskonsertissa. Taisi olla ohjelmistonsa sillä keikalla jotakin gospelia.

    Piti sitten Leinosen kuuntelun jälkeen kaivaa suoratoistosta Loirinkin versio, koska senkin mainitset. Tuloksena oli, että viivähdin yhden kappaleen ajan Veskun fanina. Aivan mahtava huumori-iloittelu!

    VastaaPoista