Jutut ajassa

24 syyskuuta 2022

LEVYT - Leevi And The Leavings: Häntä Koipien Välissä

Levy, jonka kymmenestä kappaleesta neljä on sellaisia, että jokainen takavuosina hiemankin musiikkimaailmaa seurannut ne tuntee. Viittaan kuvan valopyramidin huipulle.

Täysin kuranttia tavaraa edelleen, kun ei niitä ole tykönään kyllästyttäviksi kuunnellut. Rin Tin Tin jopa hämmästyttävän hieno.


Levy, jolla on vähintään kaksi maailman surullisimpien kymmenikköön kuuluvaa laulua. Pimeä tie, mukavaa matkaa ja Elina, mitä mä teen?

Koska nämäkään eivät ikipäivänä ole omalla soittolistalla olleet, voi vieläkin liikuttua Göstan luomien maailmojen äärimmäisestä toivottomuudesta. Ei minulla kyllä koskaan ole soittolistaa käytössä ollutkaan.


Se on Leevi And The Leavingsin Häntä Koipien Välissä (1988).

Sillä on surumielisen kauniita ja muuten vaan hienoja sävellyksiä.

Vinoja, suorapuheisia, eri tavoin ajatteluttavia ja hätkähdyttäviäkin sekä tietenkin niitä pohjattoman murheellisia sanoituksia.

Yksinkertaisen oloisia, paikoin koukkuja sisältäviä, soittajat huomioivia sovituksia. Suosittelen kuuntelemaan kerran läpi niihin keskittyen, tekstit unohtaen. Sieltä voi löytyä kaikenlaista kivaa. 

Nerokas levy.

Aivan mahtava!

-----

Aiheeseen liittyvää Apulaissheriffin blogissa:


2 kommenttia:

  1. Itsellä ei ole koskaan ollut Leevi and the Leavings-kautta musiikin kuuntelussa. Juniorilla sellainen oli, kun hän oli iältään tuossa kolmentoista kieppeillä. Osteli joitakin levyjä ja ihasteli lyriiikoita. Muistikuva on, että hetkellinen hurahtamisensa käynnistyi, kun hän oli ala-asteen viimeisellä luokalla ja musamaikka valmisti vaikuttavan juhlaesityksen Teuvosta. Oltiin me vanhemmatkin juhlayleisön joukossa, koska joskus sattui, että minäkin omilta vastaavilta duuneiltani pääsin mukaan. Aina myöhemminkin, kun Teuvo soi radiossa, muistan vähän huvittuneena, miten meillä sitten kotona jännättiin milloin Sundqvist ei ole enää in. Minä taisin vähän setämäisesti tuputtaa jopa Mikko Alatalon Teuvoa, jossa mielestäni oli vielä reippaampi meno kuin Göstan Maanteiden kuninkaassa.

    No eipä mitään. Sukupolvien välisen kuilun yli voi lempeästi huhuilla ilman että mitään parantumattomia traumoja syntyy.

    Ai niin, taatalta oli turistessa unohtua, että luinpa taas pienen tauon jälkeen kynästäsi lähteneen asiallisen napakan blogikirjoituksen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitän. Tuollaisia turinoita minä mieluiten näistä kommenteista luen.

      Poista